Lue keskustelun säännöt.
Milloin olette kertoneet uudelle puolisolle henkilökohtaisempia asioita?
05.01.2021 |
Milloin on se hetki kertoa omasta historiasta ja perheestä, jos asiat on itsellekin vaikeita ja raskaita? Ei haluaisi heti pelästyttää ihastusta pois. Millaisia asioita olette uskaltautuneet kertomaan ja missä vaiheessa? Me vasta tapaillaan, pari kertaa nähty.
Kommentit (32)
Silloin, kun se luontevalta ja turvalliselta tuntuu. Ei ainakaan vielä tuossa vaiheessa tuntuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko nyt ihastuksesta vai puolisosta? Kaksi eri asiaa; ihastuksesta on vielä pitkä matka siihen, että ihmisestä tulee puoliso.
Vähitellen vuosien varrella. Ensin pitää syntyä luottamus ja sitten suhteen syventyessä syventyvät myös keskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun se luontevalta ja turvalliselta tuntuu. Ei ainakaan vielä tuossa vaiheessa tuntuisi.
Kiitos vastauksestasi. Itselläni sama fiilis, että rauhassa tutustua ensin toisiinsa ja sit myöhemmin vasta kun tutumpi. Ettei tulisi ennakkoluulojen kautta sitten toista katsottua...
Lisää ajatuksia
Vierailija kirjoitti:
Puhutko nyt ihastuksesta vai puolisosta? Kaksi eri asiaa; ihastuksesta on vielä pitkä matka siihen, että ihmisestä tulee puoliso.
Vähitellen vuosien varrella. Ensin pitää syntyä luottamus ja sitten suhteen syventyessä syventyvät myös keskustelut.
Puhun ihastuksesta. Laitoin tosiaan otsikkoon puolison vahingossa, eikä sitä saanut poistettua enää.
Mut esim asiat,jotka ovat omassa elämässä ajankohtaisia, ei historiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailuvaiheessa vasta mekin, tavattu viitisen kertaa. Me puhuimme monista henkilökohtaisista ja vaikeista asioista jo ihan ensimmäisen tapaamisen aikoihin. Kummallakin vaan oli sellainen olo, että toiseen saattoi luottaa. Kyllä sen sitten huomaa, koska on aika tai tuleeko sellaista oloa lainkaan, että haluaa sydämensä avata.
Itse ajattelen että historia on ollutta ja mennyttä. Jos joskus siltä tuntuu niin kertoo
Taas nykyhetki missä kuormittavia tekijöitä niin kertoisin vasta kun tutustuminen pidemmällä, ettei heti tykitä ja pelästytä. Toki ei voi tietää toisen ajatuksia mikä hänelle on ok ja normaalia. Itselle normaali voi olla toiselle sulattelemista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa vasta mekin, tavattu viitisen kertaa. Me puhuimme monista henkilökohtaisista ja vaikeista asioista jo ihan ensimmäisen tapaamisen aikoihin. Kummallakin vaan oli sellainen olo, että toiseen saattoi luottaa. Kyllä sen sitten huomaa, koska on aika tai tuleeko sellaista oloa lainkaan, että haluaa sydämensä avata.
Haluatko avata yhtään millaisista asioista puhutte?
Ei kannata liian aikaisin kertoa mitään arkoja asioita. Ne voivat kääntyä itseäsi vastaan, ja jos kumppaniehdokas paljastuukin epäluotettavaksi, on ikävää, jos hän tietää "salaisuuksiasi". Ne voivat päätyä kenen tahansa tietoon sen jälkeen.
Uudet tuttavuudet eivät myöskään monesti tiedä, miten paljastuksiin pitäisi suhtautua. Moni voi mennä hämilleen, ja kertoja sitten pettyy, kun ei saakaan sellaista reaktiota toiselta kuin oli toivonut. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että ihminen olisi huono tai täysin empatiakyvytön.
Lisäksi kannattaa miettiä, miksi haluaa paljastaa asioita toiselle. Monesti vaikeista asioista halutaan kertoa, koska ihminen ei ole vielä parantunut traumasta ja haluaa käydä sitä läpi toisen kanssa. Mutta kumppanista ei pidä yrittää saada terapeuttia.
Millä tavalla asiat ovat ajankohtaisia elämässäsi edelleen? Jos kyse on vaikkapa narsistisista vanhemmista, niin tiedät varmasti itsekin, ettei yhteydenpito ole sinulle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata liian aikaisin kertoa mitään arkoja asioita. Ne voivat kääntyä itseäsi vastaan, ja jos kumppaniehdokas paljastuukin epäluotettavaksi, on ikävää, jos hän tietää "salaisuuksiasi". Ne voivat päätyä kenen tahansa tietoon sen jälkeen.
Uudet tuttavuudet eivät myöskään monesti tiedä, miten paljastuksiin pitäisi suhtautua. Moni voi mennä hämilleen, ja kertoja sitten pettyy, kun ei saakaan sellaista reaktiota toiselta kuin oli toivonut. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että ihminen olisi huono tai täysin empatiakyvytön.
Lisäksi kannattaa miettiä, miksi haluaa paljastaa asioita toiselle. Monesti vaikeista asioista halutaan kertoa, koska ihminen ei ole vielä parantunut traumasta ja haluaa käydä sitä läpi toisen kanssa. Mutta kumppanista ei pidä yrittää saada terapeuttia.
Millä tavalla asiat ovat ajankohtaisia elämässäsi edelleen? Jos kyse on vaikkapa narsistisista vanhemmista, niin tiedät varmasti itsekin, ettei yhteydenpito ole sinulle hyväksi.
Kiitos, erittäin hyvä kirjoitus!
Esim ajankohtaista et perheen lapsella pitkäaikaissairaus
Kerroin siinä vaiheessa kun tulivat esiin. Käytännössä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. En tosin avautunut kerralla, vaan tein paljastuksia vähän kerrallaan. Vieläkin on paljon asioita, joita puolisoni ei minusta tiedä, suurin osa varmaan paljastuu jossain välissä, mutta osa jää varmasti kertomatta kokonaan.
Mainittakoon, että ei ole kyse mistään menneisyydestä prostituoituna tai tehdyistä rikoksista, vaan asioista, joita minulle on tapahtunut ja jotka koitan itsekin unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon pohtinut samaa, mulla on historiassa juttuja jotka pitäisi mainita viimeistään ennen sänkyyn menemistä.
Yleensä en edes deittaile ketään tämän takia. Koska nykyään halutaan seksiä heti, enkä vielä ole valmis kertomaan asiasta. Samalla asiaa ei pitäisi pitkittääkään koska asiasta kuulessaan tapailukumppani saattaa haluta viheltää pelin poikki. Ja se sattuu tietenkin sitä enemmän mitä kauemmin on tapailtu/jos tunteita on pelissä.
Nyt olen tavannut erään miehen pari kertaa, hän haluaa jatkoa ja mua taas jo ahdistaa asia. En tiedä mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa vasta mekin, tavattu viitisen kertaa. Me puhuimme monista henkilökohtaisista ja vaikeista asioista jo ihan ensimmäisen tapaamisen aikoihin. Kummallakin vaan oli sellainen olo, että toiseen saattoi luottaa. Kyllä sen sitten huomaa, koska on aika tai tuleeko sellaista oloa lainkaan, että haluaa sydämensä avata.
Haluatko avata yhtään millaisista asioista puhutte?
Puhuttiin uusperhekuvioista ja niiden hankaluuksista, masennuksesta, työelämän kuormituksista, väleistä sisaruksiin jne.
Tuossa yllä on tosi hyviä pointteja. Ekaksi, aivan uudelle tuttavuudelle ei kannata kaikkea vuodattaa. Meillä luottamusta on lisännyt se, että meillä on tosi paljon yhteisiä ystäviä ja törmäämme toisiimme satunnaisesti töissä joten jos jompikumpi käyttäytyisi huonosti, sillä saattaisi olla kova sosiaalinen hinta. Tokaksi, toista ei pidä käyttää terapeuttina. Jos huomaa, että toinen sitä yrittää tai kuormittuu itse liikaa, pitää painaa jarrua ja jutella asiasta. Kolmanneksi, pitää olla aika herkkänä sille, että ei avaudu enempää kuin mitä toinen kykenee ottamaan vastaan tai on valmis itsestään jakamaan. Jonkinlainen vastavuoroisuus ja tasapaino on hyvä pitää mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata liian aikaisin kertoa mitään arkoja asioita. Ne voivat kääntyä itseäsi vastaan, ja jos kumppaniehdokas paljastuukin epäluotettavaksi, on ikävää, jos hän tietää "salaisuuksiasi". Ne voivat päätyä kenen tahansa tietoon sen jälkeen.
Uudet tuttavuudet eivät myöskään monesti tiedä, miten paljastuksiin pitäisi suhtautua. Moni voi mennä hämilleen, ja kertoja sitten pettyy, kun ei saakaan sellaista reaktiota toiselta kuin oli toivonut. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että ihminen olisi huono tai täysin empatiakyvytön.
Lisäksi kannattaa miettiä, miksi haluaa paljastaa asioita toiselle. Monesti vaikeista asioista halutaan kertoa, koska ihminen ei ole vielä parantunut traumasta ja haluaa käydä sitä läpi toisen kanssa. Mutta kumppanista ei pidä yrittää saada terapeuttia.
Millä tavalla asiat ovat ajankohtaisia elämässäsi edelleen? Jos kyse on vaikkapa narsistisista vanhemmista, niin tiedät varmasti itsekin, ettei yhteydenpito ole sinulle hyväksi.
Kiitos, erittäin hyvä kirjoitus!
Esim ajankohtaista et perheen lapsella pitkäaikaissairaus
Ei missään nimessä kuulu kertoa muutaman tapaamiskerran tuttavuudelle. Kyseessä on myös lapsen yksityisyyteen liittyvä asia.
Suhteen kannalta oleelliset asiat pitää tietenkin kertoa ennen varsinaisen suhteen muodostumista. Jos siis on lapsia, velat ulosotossa, joku sairaus meneillään tai saattaa uusiutua.
Muut menneisyydessä tapahtuneet jutut harkiten myöhemmin tai mieluummin pidä itselläsi. Ainakaan ei mitään tyyliin likasangon kippaus toiseen niskaan.
Ja aivan ehdottomasti, uusi puoliso ei ole syyllinen yhteenkään menneisyydessä tapahtuneeseen asiaan. Jos oikeuttaa jotain huonoa käytösmalliaan sillä "että kun mulle joskus tehtiin näin ja mulla poloisella on nyt trauma ja mua pitää vaan ymmärtää" niin ei ole valmis uuteen suhteeseen ja oikea osoite on ammattiapu.
Kun se on luontevaa ja "tulee tunne", että haluaa jakaa asian. Me oltiin oltu joku 2-3 kk yhdessä, kun mies kertoi tarkemmin eräästä terveyteensä liittyvästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata liian aikaisin kertoa mitään arkoja asioita. Ne voivat kääntyä itseäsi vastaan, ja jos kumppaniehdokas paljastuukin epäluotettavaksi, on ikävää, jos hän tietää "salaisuuksiasi". Ne voivat päätyä kenen tahansa tietoon sen jälkeen.
Uudet tuttavuudet eivät myöskään monesti tiedä, miten paljastuksiin pitäisi suhtautua. Moni voi mennä hämilleen, ja kertoja sitten pettyy, kun ei saakaan sellaista reaktiota toiselta kuin oli toivonut. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että ihminen olisi huono tai täysin empatiakyvytön.
Lisäksi kannattaa miettiä, miksi haluaa paljastaa asioita toiselle. Monesti vaikeista asioista halutaan kertoa, koska ihminen ei ole vielä parantunut traumasta ja haluaa käydä sitä läpi toisen kanssa. Mutta kumppanista ei pidä yrittää saada terapeuttia.
Millä tavalla asiat ovat ajankohtaisia elämässäsi edelleen? Jos kyse on vaikkapa narsistisista vanhemmista, niin tiedät varmasti itsekin, ettei yhteydenpito ole sinulle hyväksi.
Kiitos, erittäin hyvä kirjoitus!
Esim ajankohtaista et perheen lapsella pitkäaikaissairaus
Itse kerroin ekoilla treffeillä, että minulla on kehitysvammainen lapsi. Olisi aika tyhmää salata sellainen.
Kertoisin heti seurustelun alussa (en tapailun alussa, vaan sitten kun menee vähän syvemmälle.. en todellakaan siis jollekin kivalle kahvideitille) sellaiset asiat jotka vaikuttaa suoraan siihen suhteeseen. Eli kertoisin vaikka etten voi saada lapsia, että minulla ei ole luottotietoja tai että eksäni on murhasta tuomittu ja stalkkaa minua ja tappaa uuden kumppanini jos löytää tämän.
Minä EN kertoisi asioita liian pian vain siksi, että ne on minulle isoja ja tärkeitä ja haluan purkaa ja puhua. Ne jutut kuuluu enemmän psykologille ja suhteen alkuun on turha vyöryttää kaikkia lapsuuden traumoja, eksän pettämisiä, mummon kuolemaa yms. Toki näistä voi mainita, kun salailukaan ei kannata, joten kertoisin jos tulee puheeksi. Mutta sellaista syvempää avautumista en tekisi kovin aikaisin..
Kiitos jo kaikille vastanneille. Todella hyviä ajatuksia ja pointteja!
Lisää ja niitä esimerkkejä myös :)
Ja miten he reagoivat siihen?