Heräsin juuri siihen, että tämä on ehkä paras aika ikinä olla olemassa, kaikesta huolimatta

Näin viime yönä hirveää painajaista, jossa lapsiani kidutettiin ja jouduin katsomaan vierestä. Sama toistui eri muodoissa lukemattomia kertoja ja heräsin lopulta kauhuissani. En saanut unta uudestaan pitkään aikaan ja siinä hereillä maatessa tajusin, että olemme kaikki käsittämättömän onnekkaita. Elämme vuonna 2021, jolloin suurimmassa osassa maailmaa tunnustetaan ihmisoikeudet. Käytännössä kaikki maailmassa ovat yhtä mieltä siitä, että kaikilla ihmisillä, ammatista, tulotasosta, syntyperästä ja uskonnosta, riippumatta, aikuisilla lapsilla on tuntoaisti ja tunteita, ja että niiden huomioon ottamisella on väliä. Todella iso osa maailman ihmisistä pääsee jopa äänestämään, käsittämättömän paljon isompi osuus kuin koskaan ennen.

Ihan koko historian ajan elämä on ollut jatkuvaa kärsimystä suurelle osalle väestä. Vaikka ei itse näkisi koko ajan nälkää, hinta on usein ollut kova. Naiset ovat joutuneet vaimoksi ihan satunnaiselle henkilölle vieraaseen paikkaan, miehet jo pikkupoikina sotaan. Ja se minkä yöllä vielä tajusin, lapsia on läpi historian myyty orjiksi ja palvelijoiksi jo pieninä. Eihän kukaan tee sellaista, jos on muitakin vaihtoehtoja. Siis aivan hirveää. Jos olet ollut orja ja olet saanut lapsen, niin se lapsihan on varmasti yleensä ensimmäisen mahdollisuuden tullen myyty eniten tarjoavalle orjaksi omistajan toimesta. Äiti ei ole hänestä kuullut enää koskaan, oma orjuus on jatkunut entiseen malliin. Ja orjathan olivat omaa omaisuutta, niille sai tehdä käytännössä mitä halusi, ei ollut oikeutta kuin vapaille ja vauraille. Miten paljon on ollut niitä pieniä lapsia, jotka eivät uskalla edes itkeä, koska kukaan ei tule enää koskaan lohduttamaan, vaan tarjolla on pelkkää keppiä.

Kun ihmisten elämä on ollut tuollaista, kaikkien on kai ollut ”pakko” kovettaa sydämensä, että selviää omasta elämästään. Sitä kautta on helpompi käsittää, miten on ollut mahdollista olla niin julma eläimiäkin kohtaan. Siis nykyperspektiivistä on ihan täysin käsittämätöntä, miten on voinut tulla edes kellekään mieleen, että tietyiltä eläimiltä rutiininomaisesti amputoidaan erinäiset ruumiinosat ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Polttomerkinnät ja korvien leikkelythän olivat niin pikkujuttuja että turha mainitakaan. Toki, kaikkea tuota tehtiin niille ihmisillekin, joita haluttiin entisestään alentaa. Jopa lapsille.

Kun miettii, miten ”helposti” persoonallisuushäiriöitä ja muita vakavia mielenterveysongelmia syntyy nykypäivänä (siis vaikka henkisesti poissaolevien vanhempien takia tai perhettä kohdanneen vakavan onnettomuuden takia), niin historiassahan on täytynyt olla kokonaisia sukupolvia, joissa ei juuri tervettä psyykeä ole nähty. Ainoa oikeus, mihin sorretuilla on ollut mahdollisuus, on ollut tehdä vaikutusvallassaan olevien elämästä yhtä synkkää ja pelottavaa kuin omastaan.

Siis niin paljon kärsimystä, kovettamista ja vääryyttä. Tässä ajassa on puutteensa, mutta olen todella onnellinen, että ainakaan tämän päivän länsimaissa ei tarvitse jatkuvasti pelätä. Ja siitä, että meillä alkaa riittää empatiaa eläimille ja villille luonnolle. Ehkä se on sitä, että alamme vähitellen parantua kaikista historian traumoista.