Katkeruus exän uudesta elämästä...

Jos sä et kuitenkaan ole ihan tyytyväinen uuteen suhteeseen? Haluat olla, ja osittain oletkin, mutta kun eksän suhde etenee oikeaan suuntaan niin se alleviivaa sitä miten omasi ei etene? Emmää tiedä, oon vain tuntematon netissä.

Ja vaikka moni kritisoi niin suurin osaa tuntee JOTAIN negatiivista eksään liittyen jossain vaiheessa. Se on luonnollista, älä häpeä piiruakaan. Tunteiden tukahduttaminen ei vie niitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vain luusereilla on Exiä.

Ja Sinä olet? Loistava menestyjäkö? Kerro lisää tänne kiitos :)

Omalla kohdalla riippuu eksästä. Ex-aviomiehen suhteen olen tuntenut "kateutta" tms. ja mustasukkaisuuttakin. Hänen alkoholismi näännytti minut loppuun enkä ikinä suhdetta enää jatkaisi, mutta rakastan jollain tapaa varmaankin loppuelämän. Eli surua ja epäonnistumisen tunteita ne pohjimmiltaan on, vaikka siitä ihmissuhteesta on halunnut itse luopua. Kaipa sitä myös miettii saako toinen sen mistä itse haaveili. Toinen eksä oli hullu petturi ja hänen suhteen on ihan sama, miten hänellä menee. Ei kiinnosta yhtään.

Tunnen samoja tunteita kuin aloittaja.

Erosin exästäni omasta aloitteestani, hän oli alkoholin suurkuluttaja eikä meidän ollut mahdollista hankkia yhdessä perhettä (minussa vikaa) ja olisi pitänyt mennä hoitoihin, joihin olimme kyllä jonossa, mutta emme koskaan menneet, mies ei lopettanut juomista ja kohteli minua surkeasti. Joten erosimme. Tein surutyötä sekä miehestä (pitkä, yli 10v suhde) sekä haaveestani perheestä. Tiedän, että vika oli omani, minun olisi pitänyt erota jo paljon aiemmin, mutta en uskaltanut/halunnut päästää irti lapsihaaveesta.

Eron jälkeen minulle selvisi, että mies oli pettänyt minua toisen naisen kanssa jo hetken aikaa. Minulle selvisi parin kk päästä erosta, että mies oli muuttanut samantien tämän toisen naisen luo. Missään vaiheessa en saanut mitään puheyhteyttä mieheen. En siis vieläkään tiedä koko totuutta ja olen joutunut hyväksymään sen, etten koskaan saa tietää totuutta. En koskaan saanut käydä mitään keskustelua. Jätin miehen kun oli ryyppyputki kestänyt melkein 2 viikkoa. Tekikö mies elostamme niin kurjaa, ettei minulle jäänyt enää muuta vaihtoehtoa? Miksei hän kertonut uudesta suhteesta ja jättänyt minua? 9kk erostamme minulle selvisi, että he ovat saamassa lapsen. Ja nyt heillä on perhe heidän oma pieni perhe.

Tunnen edelleen ajoittain katkeruutta. Katkeruutta siitä, että mies sai kaiken sen, mistä minä haaveilin ja hoiti kaiken niin huonosti kuin olla ja voi. Minä jopa jouduin pakkaamaan hänen tavarat... silloin luulin alkuun toki että ei vain pysty sitä tehdä. Totuus taisi olla ettei voinut kohdata minua.

Miksikö tiedän näin paljon? Koska tuttavani ja perheeni ovat edelleen miehen kanssa tekemisissä, aika harva tietää koko kuvion enkä näe mitään syytä sillä retostella.

Mutta kyllä. Edelleen Tunnen katkeruutta ja yritän työstää sitä. Olen löytänyt uuden puolison, jonka kanssa olemme seurustelleet tovin. Hän on tuonut elämääni iloa ja valoa.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin exä oli minulle niin katkera, että kerran oikein soitti minulle varmistaakseen olenko mennyt jo kihloihin nykyisen avopuolisoni kanssa. Kun kerroin että ei olla, kuulosti helpottuneelta ja alkoi selittää kuinka hän aikoo pian kihlata tyttöystävänsä. Teitä katkeroituneita exiä on monenlaisia, sainpahan kunnon naurut!

Kuulostat tosi hienolta yksilöltä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen samoja tunteita kuin aloittaja.

Erosin exästäni omasta aloitteestani, hän oli alkoholin suurkuluttaja eikä meidän ollut mahdollista hankkia yhdessä perhettä (minussa vikaa) ja olisi pitänyt mennä hoitoihin, joihin olimme kyllä jonossa, mutta emme koskaan menneet, mies ei lopettanut juomista ja kohteli minua surkeasti. Joten erosimme. Tein surutyötä sekä miehestä (pitkä, yli 10v suhde) sekä haaveestani perheestä. Tiedän, että vika oli omani, minun olisi pitänyt erota jo paljon aiemmin, mutta en uskaltanut/halunnut päästää irti lapsihaaveesta.

Eron jälkeen minulle selvisi, että mies oli pettänyt minua toisen naisen kanssa jo hetken aikaa. Minulle selvisi parin kk päästä erosta, että mies oli muuttanut samantien tämän toisen naisen luo. Missään vaiheessa en saanut mitään puheyhteyttä mieheen. En siis vieläkään tiedä koko totuutta ja olen joutunut hyväksymään sen, etten koskaan saa tietää totuutta. En koskaan saanut käydä mitään keskustelua. Jätin miehen kun oli ryyppyputki kestänyt melkein 2 viikkoa. Tekikö mies elostamme niin kurjaa, ettei minulle jäänyt enää muuta vaihtoehtoa? Miksei hän kertonut uudesta suhteesta ja jättänyt minua? 9kk erostamme minulle selvisi, että he ovat saamassa lapsen. Ja nyt heillä on perhe heidän oma pieni perhe.

Tunnen edelleen ajoittain katkeruutta. Katkeruutta siitä, että mies sai kaiken sen, mistä minä haaveilin ja hoiti kaiken niin huonosti kuin olla ja voi. Minä jopa jouduin pakkaamaan hänen tavarat... silloin luulin alkuun toki että ei vain pysty sitä tehdä. Totuus taisi olla ettei voinut kohdata minua.

Miksikö tiedän näin paljon? Koska tuttavani ja perheeni ovat edelleen miehen kanssa tekemisissä, aika harva tietää koko kuvion enkä näe mitään syytä sillä retostella.

Mutta kyllä. Edelleen Tunnen katkeruutta ja yritän työstää sitä. Olen löytänyt uuden puolison, jonka kanssa olemme seurustelleet tovin. Hän on tuonut elämääni iloa ja valoa.

Onkohan niin, että jos ero jää selvittämättömäksi, niin se jää vaivaamaan jollain tasolla? Jos ymmärtää, miksi suhde loppui, on paljon helpompi unohtaa kaikki.