Kokemuksia masennuslääkkeistä? Vieläkö lihottavat 30kg ja tekevät apaattiseksi?

Samaa paskaa se on edelleen ja joka vaivaan samat lääkkeet, terapiasta ei tietoakaan eikä siihen tavan pulliaisella ole varaakaan.

Mirtazapiinia käytetään edelleen, aika paljon sitä käytetään nukahtamislääkkeenä.

Itselläni on mennyt venlafaxiini kymmenkunta vuotta. Ei ole lihottanut ja on antanut virtaa selviytyä jokapäiväisestä elämästä. Seksihaluja ei tosin ole (ei ollut hirveästi ennen lääkityksen aloittamistakaan). Tunteista sen verran, että itku ei tule. En vain osaa itkeä. Lääkkeen hyödyt kuitenkin haittoja huomattavasti suuremmat.

Vierailija kirjoitti:

Mirtazapiinia käytetään edelleen, aika paljon sitä käytetään nukahtamislääkkeenä.

Itselläni on mennyt venlafaxiini kymmenkunta vuotta. Ei ole lihottanut ja on antanut virtaa selviytyä jokapäiväisestä elämästä. Seksihaluja ei tosin ole (ei ollut hirveästi ennen lääkityksen aloittamistakaan). Tunteista sen verran, että itku ei tule. En vain osaa itkeä. Lääkkeen hyödyt kuitenkin haittoja huomattavasti suuremmat.

Ehkä lääkkeet siis sopivat todella vaikeille tapauksille, jos toinen vaihtoehto olisi... Mikä? Itsemurha? Mietinpä vain että itselleni esimerkiksi täysi seksihaluttomuus olisi suuri kriisi, samoin kuin tunteettomuus. Ja lihominen, en kestäisi sitäkään.

Ap

Mirtazapiinista täsmälleen noin kävi myös minulle. Inhosin itseäni entistä enemmän.

Kaksi läheistä on käyttänyt masennuslääkkeitä, toisella oli myös nukahtamislääkkeitä ja diapamit. Toinen lihoi, toinen ei. Molemmat tekivät lopulta itsemurhan lääkkeillään, toinen otti kyytipojaksi vielä pullon vodkaa. Toisen ongelmat alkoivat koulukiusaamisesta, toista en tiedä, kertoi olleensa aina masentunut. Ovat lähisukulaisiani, meillä on toisella puolella sukua vahva masennustaipumus. Itsekin olen aika-ajoin masentunut. En ole halunnut lääkkeitä käyttää, vaan muita keinoja ja olen ainakin toistaiseksi pärjännyt, olen yli 50v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mirtazapiinia käytetään edelleen, aika paljon sitä käytetään nukahtamislääkkeenä.

Itselläni on mennyt venlafaxiini kymmenkunta vuotta. Ei ole lihottanut ja on antanut virtaa selviytyä jokapäiväisestä elämästä. Seksihaluja ei tosin ole (ei ollut hirveästi ennen lääkityksen aloittamistakaan). Tunteista sen verran, että itku ei tule. En vain osaa itkeä. Lääkkeen hyödyt kuitenkin haittoja huomattavasti suuremmat.

Ehkä lääkkeet siis sopivat todella vaikeille tapauksille, jos toinen vaihtoehto olisi... Mikä? Itsemurha? Mietinpä vain että itselleni esimerkiksi täysi seksihaluttomuus olisi suuri kriisi, samoin kuin tunteettomuus. Ja lihominen, en kestäisi sitäkään.

Ap

Joillekin ei sovi mikään lääke, toisin sanoen olo ja toimintakyky eivät parane vaan huononevat lääkkeiden sivuoireiden vuoksi.

Itselleni se vaihtoehto oli työkyvyttömyyseläke. Lääkkeitä kokeiltu useita kymmeniä, käytössä oli aina vähintään 2. Joistain lääkkeistä jäänyt pysyvääkin haittaa. Terapiat käyty ajat sitten.

Odotan mielenkiinnolla tulevaisuutta, josko psykedeelitutkimusten tarjoamat mahdollisuudet tulisivat käytettäviksi. Suomeen varmaan vasta sitten kymmenien vuosien kuluttua...

- eri