Missä olit 11.9.2001?
Kommentit (81)
Sain viestin tapahtuneesta silloiselta poikaystävältäni, mutta koska hänellä on joskus ihan sairas huumorintaju en siitä viestistä voinut päätellä onko kyse oikeasta iskusta vai jostain hänen omasta jutustaan. (en muista viestiä enää, mutta tyyliin torneihin törmännyt 2 konetta, USA kaaoksessa)
Eli en sitten kertonut muulle ryhmälle mitä oli tapahtunut vaan keräsin kamani ja poistuin luennolta ja soitin matkalla että mitä ihmettä siellä sekoillaan?
Mietin m yös mihin maailman lapsi syntyy. Aina raskauksien aikana jotain suurta tapahtunut. Edellisessä Estonia uppos.
stella80:
Järkyttävä päivä - noin niinku lähes paikan päällä olleen kokemuksista :' (
odotin ensimmäistäni ja surin, mihin maailmaan hän on syntymässä. Tai mahtaako maailmaa sellaisenaan enää olla kun hän syntyy. 3. maailmansotaa pelkäsin.
Töissä mökkikylässä jossa ei radiota tai telkkaria. Autoradiosta kuunneltiin ruotsin kanavia, kun suomen puolelta tuli vaan humppaa...
En heti edes tajunnut. Soitin sitten miehelle.
Prismassakin oli laitettu uutiset kovaäänisiin muzakin tilalle.
Laittelin sitten ruokaa ja katselin telkkarista uutisia.
Katsoin epäuskoisena telkkaria ja ajattelin ettei voi olla totta, kukaan ei edes elokuvaan keksinyt tälläistä.
nukuin sängyllä,, kun nykyinen mieheni herätti minut (olimme olleet yhdessä vajaa kaksi kuukautta), ihana muisto sinällään kamalasta tapahtumasta. Ollapa vielä yhtä ihastunut :)
päivitellessä ennen kuin pääsin lähtemään.. Niin ja bileissä kukaan ei ensin uskonu mua, luulivat vaan että olin repiny hyvät pohjat :D
Mies New Yorkissa työmatkalla. Onneksi peruuntu se aamutapaaminen WTC:ssä, joka alunperin oli suunnitelmissa, eli mies katseli tornien romahtamista " aitiopaikalta" Upper East Sidesta, ennenkuin Manhattanin kaikki tornitalot evakuoitiin.
Aika pahaa teki kyllä voin sanoa.
ihmettelin, kun sain lyhyen veistin USAssa asuvalta lentöemäntäystävältäni: ' älkää olko huolissanne, minä en ollut siinä koneessa'
aloin lukea netistä uutissivuja ja ryntäsin sitten (tyhjään) neukkariin katsoman uutisia.
Olin tulossa shoppailemasta kotiinpäin, ja kaveri soitti ja kertoi että kone lentänyt päin tornia. No äkkiä kotiin ja sky news päälle, livenä näin sitten kun kone lensi toiseen torniin ja kun se sortui.
Aika järkkyä.
Oli vielä Nycistä kaveri lomilla Lontoossa, meidän piti mennä illalla West Endiin syömään, peruimme homman ja pysyimme kotona.
Ystävällä oli huoli miehestään joka oli töissä Manhattanilla tornien lähellä.
Hurjaa..
Olin justiin saanut 3-kuukautisen poikani nukkumaan ja avasin telkkarin. Siinä sitten katselin kauhistuneena telkkarikuvaa luhistuneista torneista.
En kyllä tiennyt mitkä ne tornit on enkä muutenkaan oikein tajunnut mistä on kyse mutta kun äiti hoki, että avaatelkkari, avaa telkkari niin avasimme sen miehen kanssa. Meidän tyttö syntyi 17.9. eli oli viimeiset raskauspäivät menossa. Olin tosi järkyttynyt ja minäkin olin huolissani siitä, että 3. maailmansota alkaa nyt!
Oli pitkä päivä ja luentoa oli kestänyt ikuisuuden, mieheni tekstasi uutisen minulle.
muistan vieläkin miten epätodelliselta tuo tuntui.
Olin töissä. Ensin radiosta kuului WTC:n tapahtumista. Sitten kaivettiin telkkari töissä esiin. Katsoimme NYC tapahtumia kun alkoi palopillit soimaan ja palo-autot menivät työpaikan ohi. Pentagoniin oli iskenyt jokin. En itse usko edelleenkään, että siihen iski lentokone.
Katsoimme työpaikan 17 kerroksesta kun Pentagon savutti. Piti päästä klo 11 aamulla töistä, mutta pääsin vatsa 16 aikoihin. Päivä jonka tulen aina muistamaan. Ja vielä monta viikkoa työmatkalla haistoin Pentagonin palon hajut. Kun ohi menevä tie avattiin, katselin sitä isoa lippua siellä Pentagonin seinällä, katselin kuinka paikka raivattiin ja uusi seinä tli tilalle. Ja olin onnellinen etten ollut enää Pentagonissa töissä.
Asian tarkempi laita selvisi vasta kotona tv:stä.
Silloin en vielä ollut edes raskaana, mutta parin kuukauden päästä kyllä. Kävi mielessä perua lapsen yrittäminen (tällaiseen maailmaan jne.), mutta eipä peruttu.
Hänen äitinsä soitti että joku lentokone on törmännyt niihin torneihin muttei tajuttu vielä siinä vaiheessa yhtään kuin vakavasta jutusta on kyse. Vasta sitten sisälle mentyä ja tv:n aukaistua alkoi valkenemaan ettei kysessä ollutkaan ihan pieni törmäys...tai onnettomuus..