Mikä on paras varainhankintatuote urheilujoukkueelle?

Nyt koronan takia tietenkään ei mahdollista, mutta jonkun tapahtuman järjestäminen tuo ihan hyvin kassaan. Kunnan kautta yleensä järjestyy jokin paikka, hankkikaa esiintymään joku lastenmusiikkiorkesteri, taikuri tms. Esiintyjän palkkioihin menee tietysti rahaa, mutta buffetilla ja jollain oheismyynnillä tienaa ihan kivasti. Ja mikä mukavinta, puuhaamisesta innostuneet hoitavat järjestelyt, muiden ei tarvitse kuin mennä sovittuna aikana töihin.

Pakkomyynnit on todella rasittavia kaikkien joukkueen lasten sukulaisille, vanhempien työkavereille yms.

Älkää pakkomyykö mitään!!! Lskiainen tulossa, jörjestäkää joku laskiastapahtuma, sinne makkaraa, kahvia yms, arpajaiset tuottaa aina hyvin. Jos mahdollista niin joku luistelutapahtuma onnkams kiva, esim jäädisco. Sinne buffet yms

Vierailija kirjoitti:

Olemme myyneet talous- ja veskipaperia, pesuaineita, sukkia (Pilkkosen ja se toinen), pakasteleivonnaisia ( Jokioisten leipä), gutzin alusvaatteita, kakkutukun pipareita ja karkkeja, pieniä suklaapatukoita sisältäviä pusseja, dermosilin pesuaine pakkauksia ym. Kaikki on yhtä perseestä. Parasta olisi jos saa talkootyönä ,jonka saa tehtyä muutamassa tunnissa, inventaariota, pihstöitä, siivousta yms.

Talkootyö pitäisi myös pystyä korvaamaan rahalla. On perheitä, joissa ei ole aikuisilla aikaa lähteä talkoilemaan, mutta on rahaa käytettävissä enemmän. Näin esimerkiksi reissutyötä tekevillä ja yrittäjillä. On myös niitä ,joissa on aikaa, mutta eri rahaa, kun vanhemmat ovat työttömiä, eläkeläisiä tai muuten vähävaraisia.

Kokemukseni mukaan kakkutukku on ollut paras. Kaikki tuotteet samanhintaisia, eli 7e, josta tilitetään muistaakseni 2e/kpl joukkueelle. Tästä en ole ihan varma. Tuotteet syötäviä, joita voi ostaa vaikka tuliaisiksi jos ite ei käytä.

Ei tehneet wcpaperi, kortit eikä sukat kauppaansa, koska niiden käyttö on suppeampaa, siis vrt kuivatuote, jonka voi käyttää itse, antaa lahjaksi, tai viedä tuliaiseksi.

Pakkomyynnit ovat todella rasittavia . Koulun vanhempainillan varainhankinnasta kuultua: myykää mummoille, kyllä ne ostavat. Yksi mummo oli hautausmaalla, toinen dementiakodissa ja muilla kylän mummoilla oli samassa koulussa niin monta lasta, että vaikka koko eläkkeen käyttäisi karkkien ostoon, jäisi vielä osa ostamatta.

Ne keksit ja "pikkuveljen parhaat" pitäisi lailla kieltää, kun ovat pahoja ja ylihintaisia. On aika epätoivoinen markkinointiyritys sanoa "tuleehan siinä hyvä rasia". 

Pelkkien rasioiden myynti ehkä olisi hyvä idea, ainakin parempi kuin keksit ja karkit. Suomessa valmistetaan hyviä ja kestäviä pakasterasioita, jospa sieltä saisi eväs- ja säilytysrasioiksi sopivia tuotteitakin.

Itse kun olin joukkueenjohtajana, ilmoitin ettei joukkueemme todellakaan jälleenmyy mitään.Kaikkea kyllä tarjottiin: arpoja, kattiloita, mausteita, wc-paperia jne.

Ainoat talkoot, joista hankki hyvin, oli hallien kattojen lumenpudotukset. Mutta ei sinne voi junnuja pääatää.

Paras neuvo on täällä jo annettu. Isän ja äidin lompakolle. Jos ei pysty maksamaan, niin on muitakin seuroja ja harrastuksia.

Meillä oli pojan lätkäporukassa periaatteena, että mielummin järjestettiin yksittäisiä tapahtumia kuin että oltaisiin koko ajan kauppaamassa jotain kalsareita tai rinkeleitä. Paras business oli lätkäturnaus josta tulikin sitten vuosittainen tapahtuma. Alussa oli omat hankaluutensa mutta vähitellen 'organisaatio' oppi ja siitä tuli suorastaan vanhempien talven kohokohtia. Sivutuotteena syntyi tehokas makkaranpaistotiimi hankintaketjuineen joka sitten kävi autokauppojen avajaisissa yms hakemassa tonnin tai kaks. Muuta ei sitten tehtykään... lätkäporukassa;) Meinaan sitten tuli kesä ja alkoi fudiskausi... syksyllä alkoi sitten luokkaretkirahaston kartuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pojan lätkäporukassa periaatteena, että mielummin järjestettiin yksittäisiä tapahtumia kuin että oltaisiin koko ajan kauppaamassa jotain kalsareita tai rinkeleitä. Paras business oli lätkäturnaus josta tulikin sitten vuosittainen tapahtuma. Alussa oli omat hankaluutensa mutta vähitellen 'organisaatio' oppi ja siitä tuli suorastaan vanhempien talven kohokohtia. Sivutuotteena syntyi tehokas makkaranpaistotiimi hankintaketjuineen joka sitten kävi autokauppojen avajaisissa yms hakemassa tonnin tai kaks. Muuta ei sitten tehtykään... lätkäporukassa;) Meinaan sitten tuli kesä ja alkoi fudiskausi... syksyllä alkoi sitten luokkaretkirahaston kartuttaminen.

Hattua nostan. Aika harva jaksaa käydä palkkatöissä ja pyörittää sivussa lätkä- ja futisjoukkueen ja luokkaretkirahastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pojan lätkäporukassa periaatteena, että mielummin järjestettiin yksittäisiä tapahtumia kuin että oltaisiin koko ajan kauppaamassa jotain kalsareita tai rinkeleitä. Paras business oli lätkäturnaus josta tulikin sitten vuosittainen tapahtuma. Alussa oli omat hankaluutensa mutta vähitellen 'organisaatio' oppi ja siitä tuli suorastaan vanhempien talven kohokohtia. Sivutuotteena syntyi tehokas makkaranpaistotiimi hankintaketjuineen joka sitten kävi autokauppojen avajaisissa yms hakemassa tonnin tai kaks. Muuta ei sitten tehtykään... lätkäporukassa;) Meinaan sitten tuli kesä ja alkoi fudiskausi... syksyllä alkoi sitten luokkaretkirahaston kartuttaminen.

Hattua nostan. Aika harva jaksaa käydä palkkatöissä ja pyörittää sivussa lätkä- ja futisjoukkueen ja luokkaretkirahastoa.

No jaa, olihan siinä hommaa mutta se oli samalla omakin harrastus... rakkaudesta lajeihin. Nuorten kanssa oli hienoa touhuta - vanhemmat oli välillä hankalampia. Tuo luokkaretkirahasto alkoi kyllä jo ahdistaa kun siihen ei oikein löytynyt aikaansaapia ihmisiä.

Olihan meilläkin vanhempia jotka olisivat mielummin maksaneet osuutensa, mutta näillä pienemmillä kylillä ei näistä parempiosaisten penskoista olis saanut joukkueita, niin pakko oli heidänkin osallistua että saadaan kustannuksia alemmas niin, että kaikki nuoret jotka haluaa, voi näitä lajeja harrastaa.