Onkohan Medialiitto saanut tahtonsa vielä läpi julkisrahoitteisen median juttujen rajauksen suhteen?
Jani Kaaron Rapportille toimittamassa artikkelissa kerrotaan seuraavaa:
"Medialiiton tavoite on, että YLE ei saisi jatkossa julkaista tekstimuotoisia juttuja lainkaan, jos ne eivät liity suoraan YLEn radio- ja televisio-ohjelmiin, ja niistäkin YLE saisi julkaista vain lyhyen tekstimuotoisen referaatin. Asiaa ajava lakimuutos on jo ehtinyt olla lausuntokierroksella.
Taustalla on kantelu, jonka Medialiitto teki vuonna 2017 EU:n komissiolle. Kantelun mukaan YLEn saama valtionrahoitus saa koskea vain perinteistä yleisradiotoimintaa, mutta ei tekstipohjaista journalistista verkkosisältöä. Jälkimmäisen tuottaminen valtionavun turvin on Medialiiton mukaan EU:n valtiontukisäännösten vastaista. Kilpailu vääristyy, kun YLE saa tekstimuotoiseen journalismiin valtion tukea ja kaupallinen media ei.
Medialiitto osoitti kantelunsa EU:n komission kilpailupääosastolle, ja siellä asia tulkittiin Medialiiton eduksi. EU:n komission pääkilpailuosaston mukaan ”pääsääntöisesti tekstimuotoinen journalistinen sisältö ei ole yleisradiotoimintaa, jos sillä ei ole liityntää Yleisradion julkaisemaan liikkuvaan kuvaan tai audioon”, kertoo lainmuutosta valmistellut peruspalveluyksikön johtaja Sini Wiren liikenne- ja viestintäministeriöstä."
Onko kaupallisen median jutut nyt sitten yhtään sen objektiivisempia kuin julkisrahoitteisen YLE:n jutut?
Eikö kaupallisen median suhteen päde vieläkin enemmän sanonta "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt"?
Miten tämän mahdollisen lainmuutoksen läpimeno edistäisi sananvapautta, saati muiden kansalaisoikeuksien toteutumista?
Tä?
Ei se kaupallinen toimijuus tee uutisista yhtään sen luotettavampia; koskee sekä julkista että yksityistä sektoria. Suurin osa uutisista kun kumminkin tulee ts. ostetaan kansainvälisiltä toimijoilta, kuten Reutersilta.