Ahdistaa kertoa äidilleni miesystävästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ku se on ulkomaalainen.. Muttei mikään arabi, vaan amerikkalainen kunnollinen mies. Jos olisi suomalainen mies, olisi varmaan helpompi kertoa. Mitä vittua teen

T.AP

Jos on kunnon mies, ei kai pitäisi olla ongelmaa? Mies pitää puoliasi eikä häntä tarvitse hävetä.

Häpeätkö äitiäsi ja pelkäät hänen reaktiotaan?

En häpeä, vaan omia tuntemuksia ja miten äiti suhtautuu kun ei ole koskaan nähnyt minua "tunteellisena" että minulla olisi miesystävä ja olen aikuinen ja seurustelen ja tutustun MIEHIIN. EI v*ttu, miten voi olla näin hankalaa... Onko minulla ongelmia? T.AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kerroin puhelimessa, siitä pääsee pois kun ei enää halua olla tentattavana.

Et oikeastaan vastannut, onko miehessä hävettävää, vai onko äiti kontrolloiva.

Jos et tiedä, kannattaa pohtia. Ehkä et osaa puhua tunteista myös siksi, ettet tunnista tunteita, etkä oikein tiedä mitä tunnet?

Perheissä joissa tunteista ei ole puhuttu, eikä niiden ilmaisemista ole rohkaistu, voi olla ettei opi tunnistamaan eikä ilmaisemaan omia tunteitaan.

Meidän perheessä ei koskaan ole puhuttu tunteista ja tunnen häpeää asioista, en tiedä miksi. Äitini saattaa olla hiukan kontroloiva. Mies on ihana en minä häntä häpeä...

T.AP

Sinut on ehkä tytöille tyypillisesti kasvatettu häpeällä, ja siksi häpeät kaikkea ilman syytä. Siitä kannattaa tietoisesti opetella pois. Esim palastelet asian mielessäsi, ja tutkailet, mitä tässä on hävettävää. Yleensä ei ole.

Kehupa miestäsi vähän meille, kerro miksi hän on ihana, ja miten hyvin hän sinua kohtelee.

Sinun kannattaa ajatuksissasi etäännyttää itseäsi äitisi arvostelusta. Mitä väliä sillä on, mitä hän ajattelee? Jos asut omillasi, et ole enää riippuvainen hänen hyväksynnästään.

Jos hän ei hyväksy tai saa sinulle pahan olon, ota pidempi tauko hänen tapaamisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kerroin puhelimessa, siitä pääsee pois kun ei enää halua olla tentattavana.

Et oikeastaan vastannut, onko miehessä hävettävää, vai onko äiti kontrolloiva.

Jos et tiedä, kannattaa pohtia. Ehkä et osaa puhua tunteista myös siksi, ettet tunnista tunteita, etkä oikein tiedä mitä tunnet?

Perheissä joissa tunteista ei ole puhuttu, eikä niiden ilmaisemista ole rohkaistu, voi olla ettei opi tunnistamaan eikä ilmaisemaan omia tunteitaan.

Meidän perheessä ei koskaan ole puhuttu tunteista ja tunnen häpeää asioista, en tiedä miksi. Äitini saattaa olla hiukan kontroloiva. Mies on ihana en minä häntä häpeä...

T.AP

Sinut on ehkä tytöille tyypillisesti kasvatettu häpeällä, ja siksi häpeät kaikkea ilman syytä. Siitä kannattaa tietoisesti opetella pois. Esim palastelet asian mielessäsi, ja tutkailet, mitä tässä on hävettävää. Yleensä ei ole.

Kehupa miestäsi vähän meille, kerro miksi hän on ihana, ja miten hyvin hän sinua kohtelee.

Sinun kannattaa ajatuksissasi etäännyttää itseäsi äitisi arvostelusta. Mitä väliä sillä on, mitä hän ajattelee? Jos asut omillasi, et ole enää riippuvainen hänen hyväksynnästään.

Jos hän ei hyväksy tai saa sinulle pahan olon, ota pidempi tauko hänen tapaamisestaan.

Miten kasvatetaan häpeällä? niin vähän epäilen, koska yleensäkin häpeän melkein kaikkea. Miten pääsen tästä eroon? Kirjoitanko ylös mitä siinä häpeän? En usko että on häpeää mutta en voi näille tunteille mitään. Tämä on eka mies  kenen kanssa haluaisin olla vakavissani. Ei ole väliä mutta en voi mitään näille kamalille ajatuksille että ahdistaa kertoa. 

T.AP

Luultavast äitisi on vain utelias ja iloinen, että olet löytänyt kumppanin. Varmaan on vaikea kertoa, jos teillä kotona ei ole puhuttu tunteista.

Laita äidillesi viesti, jos se tuntuu helpommalta, tai tavata ensimmäistä kertaa vaikka jossain kahvilassa, niin se voi olla helpompi ympäristö.

Voi se sun äiti ensin olla hämillään, koska asia tulee yllättäen.yleensä äidit kylläkin tiedostavat tuollaiset asiat jo ennen kuin nuori niistä kertoo.

Eihän suksille äidille tarvi mitään niin henkilökohtaista kertoa teidän suhteesta, jollet halua. Hyväksy se, että ensimmäinen reaktio voi olla hämmentynyt, jos asia tulee yllätyksenä. Hän on luultavasti vähän samanlainen kuin sinä, on vaikea puhua tunneasioista, poikaystävistä jne. Ja muutos jännittä. Onhan se iso muutos kun oma lapsi alkaa seurustella, hän on yhä enemmän pois ja vanhempi voi tuntea itsensä hylätyksi, yksinäiseksi, vaikka olisikin iloinen puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Luultavast äitisi on vain utelias ja iloinen, että olet löytänyt kumppanin. Varmaan on vaikea kertoa, jos teillä kotona ei ole puhuttu tunteista.

Laita äidillesi viesti, jos se tuntuu helpommalta, tai tavata ensimmäistä kertaa vaikka jossain kahvilassa, niin se voi olla helpompi ympäristö.

Voi se sun äiti ensin olla hämillään, koska asia tulee yllättäen.yleensä äidit kylläkin tiedostavat tuollaiset asiat jo ennen kuin nuori niistä kertoo.

Niin varmaan ois mutta sen kertominen tuntuu niin vaikealta

Vierailija kirjoitti:

Eihän suksille äidille tarvi mitään niin henkilökohtaista kertoa teidän suhteesta, jollet halua. Hyväksy se, että ensimmäinen reaktio voi olla hämmentynyt, jos asia tulee yllätyksenä. Hän on luultavasti vähän samanlainen kuin sinä, on vaikea puhua tunneasioista, poikaystävistä jne. Ja muutos jännittä. Onhan se iso muutos kun oma lapsi alkaa seurustella, hän on yhä enemmän pois ja vanhempi voi tuntea itsensä hylätyksi, yksinäiseksi, vaikka olisikin iloinen puolestasi.

En tiiä miten pystyn kertoo. Ehkä otan rohkaisuryypyn tai jotain.

Pyydä sitä pukeutumaan naiseksi ja sano et se on sun paras kaveri, jos äitis tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä sitä pukeutumaan naiseksi ja sano et se on sun paras kaveri, jos äitis tulee vastaan.

Hah, nauroin :)D kiitos tästä

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän suksille äidille tarvi mitään niin henkilökohtaista kertoa teidän suhteesta, jollet halua. Hyväksy se, että ensimmäinen reaktio voi olla hämmentynyt, jos asia tulee yllätyksenä. Hän on luultavasti vähän samanlainen kuin sinä, on vaikea puhua tunneasioista, poikaystävistä jne. Ja muutos jännittä. Onhan se iso muutos kun oma lapsi alkaa seurustella, hän on yhä enemmän pois ja vanhempi voi tuntea itsensä hylätyksi, yksinäiseksi, vaikka olisikin iloinen puolestasi.

En tiiä miten pystyn kertoo. Ehkä otan rohkaisuryypyn tai jotain.

Kyllä sun kannattaa nyt miettiä, että mitä tarkkaan ottaen pelkäät kertomisessa.

Helpottaisi sun omaa oloa, ja asian ratkaisemista, kun vaikka listahistoriaa kolme tärkeintä syytä, mitä pelkäät.

Laitat äidille viestin että tapailet erästä miestä ja halusit kertoa ettei ihmettele, jos joskus törmäätte vahingossa kadulla äitisi. Yksinkertaista. Homma hoidettu! Muista että

häpeä tai ahdistus on vain tunteita. Tunteet eivät ole vaarallisia. Kestät ne kyllä! Kun äitisi vastaa viestiisi niin olosi viimeistään sillon helpottuu kun sait kerrottua. Sua varmaan vaan jännittää kertoa äidille, koska äiti on sinulle tärkeä ihminen ja nyt on tärkeä asia kerrottavana.

Se häpeällä kasvattaminen on vain jotain, mitä olen lukenut ja johon olen tutustunut, ja meidän äidit ja isoäidit on sen oppineet, ja itse ovat oppineet häpeämään kaikkea. "mitä ihmisetkin ajattelevat". Ja virheiden tekeminen, sen sijaan että ne kuuluisivat oppimiseen (niin kuin ne tietysti tekevät) ja niistä keskusteltaisiin ja opittaisiin, sen sijaan niistä rangaistaan ja kauhistutaan, ja niitä opitaan pelkäämään.

Kun ymmärtää että oma äitikin pelkää eikä tiedä kaikkea, se auttaa asettamaan hänen reaktionsa mittasuhteisiin.

Hän varmasti pelkää sinun puolestasi, eikä välttämättä näe selkeästi aina mikä on sinulle hyväksi. Äideillä on tapana varoa ja varoitella joskus liikaakin. Sinä olet nyt aikuinen, eikä hän voi enää kontrolloida ja suojella sinua, niin kuin lapsena, ja se pelottaa häntä.

Älä keskity siihen, mitä äitisi sanoo tai tekee, se on hänen ongelmansa, ja kumpuaa hänen omista peloistaan. Esimerkiksi hänelle netissä tapaaminen voi olla outoa ja siksi pelottavaa. Nykyäänhän se on ihan tavanomaista. Sama juttu ulkomaalaisen kanssa seurustelussa.

Tämä on nyt osa itsenäistymistä vanhemmista, ja aikuistumista.

Keskity enemmän itseesi, siihen mitä tunnet miesystävääsi kohtaan, siihen miksi hän on hyvä sinulle. Sukulaisilla on tapana alkaa myös pitää niistä, joiden kanssa heidän rakkaansa voivat hyvin. Jos ei, ongelma on heillä, ei sinulla.

Ei kuulu kellekään, missä olette tavanneet.

"Paljon kritiikkiä ja ehdollista hyväksyntää saanut muodostaa käsityksen itsestään huonona ihmisenä, joka ei ole koskaan riittävän hyvä" toisesta ketjusta lainattu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu kellekään, missä olette tavanneet.

Tämä on totta. Montako avioliittoa on alkanut lähtemällä baarista yhdessä kämpille, ei sekään kellekään kuulu.

Joko kerroit?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ajattelisitkin niin, että tämä voi olla se kohta, jonka kautta sinä ja äitisi opitte luottamaan toisiinne paremmin ja puhumaan tällaisistakin asioista. Olettaen siis, että äitisi on suht normaali, eikä mikään ylihallitseva tai juorukello ja teillä on asialliset välit.

Mua jännitti silloin kauheasti kertoa, mutta äiti olikin tosi iloinen ja taisi vähän liikuttuakin. :') Ekalla kerralla kerroin vain että tällaista on ja miehen nimen, pikkuhiljaa sitten lisää.

Ikäsi?