Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitivalitusta. Miten sitä ei ikinä osaa toimia oikein
02.01.2021 |
Eläkeläinen, yli 70v leski. Joulunaika oli lapsena aina kurjaa äidin raivosiivoamisen takia ja ruuanlaiton ym suorittamisen vuoksi.
Ollaan nyt aikuisena kutsuttu jouluksi kylään, kaikki laitettu valmiiksi - ei viihdy, ”kotona paras joulu” kiire kotiin.
Menty sinne - kiukuttelee ruuanlaiton ja passauksen vuoksi.
Menty sinne ruokien kanssa ja autettu kaikessa mahdollisessa - tehnyt silti ruuat, kiukuttelee ruuanlaiton ja passauksen vuoksi.
Tänä vuonna ei menty sinne eikä kutsuttu meille koska korona - loukkaantunut, silti suursiivoaa ja tekee ruokaa, kiukuttelee puhelimessa väsymystään.
Luoja anna mulle voimia😤
Kommentit (4)
Niin siis sinunko tuossa nyt pitäisi oikein toimia? Se vaihtoehto taitaisi olla se, että kysyt onko toinen ihan aikuisen tosissaan, että joulua ei voi onnellisesti viettää mitenkäänpäin? Ja sitten kerrot, että se on sitten hänen valintansa, ja sinä valitset viettää jatkossa joulua perheesi kanssa tyytyväisenä, ja äitiin otat yhteyttä seuraavan kerran nuutinpäivänä, jos hän ei löydä itsestään onnellisuuden murentakaan jaettavaksi.
Käske hänen siivota vaihteen vuoksi päänsä ja jättämään kämpän puunaamisen vähemmälle. Jos se onnenhippunen sitten vaikka löytyisi jostain sielun hämyhäkkisen verkkojen alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis sinunko tuossa nyt pitäisi oikein toimia? Se vaihtoehto taitaisi olla se, että kysyt onko toinen ihan aikuisen tosissaan, että joulua ei voi onnellisesti viettää mitenkäänpäin? Ja sitten kerrot, että se on sitten hänen valintansa, ja sinä valitset viettää jatkossa joulua perheesi kanssa tyytyväisenä, ja äitiin otat yhteyttä seuraavan kerran nuutinpäivänä, jos hän ei löydä itsestään onnellisuuden murentakaan jaettavaksi.
Käske hänen siivota vaihteen vuoksi päänsä ja jättämään kämpän puunaamisen vähemmälle. Jos se onnenhippunen sitten vaikka löytyisi jostain sielun hämyhäkkisen verkkojen alta.
Näistä pakkosiivouksista, ruuanlaitoista ja passaamisesta on puhuttu vuosien varrella niin kauniisti kuin vähemmän kauniisti, koitettu saada järkeä päähän asiassa. Mutta kun ei. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi hän on. Ihminen kai todellakin muuttuu lapseksi ikääntyessään. Ap
Alue: Aihe vapaa
Miten onkaan tutun kuuloista! :D mä en tosin ole koskaan edes yrittänyt kutsua äitiäni minulle jouluksi kun ei suostu syömään minun tekemiä laatikoita. Teen itse porkkana- ja lanttulaatikon. Lisäksi kinkkuani ei suostu syömään kun olen valmistanut sen aina kuulemma väärin, liian korkeassa lämpötilassa (paistan 125 asteessa, lämpötilaksi 85-90 astetta). Piparit kuulemma poltan ja ne eivät ole hyviä. Ja kalapöytä on liian vaatimaton kun ei löydy sillejä ja mätejä (ei kukaan niitä syö meillä). Graavilohta tai kylmäsavulohta en itse syö, mutta toki ostan kun tiedän äitini sitä syövän.
Onneksi saan viettää yksin ja voin tehdä jouluni ihan sellaiseksi kuin haluan. Äitini menee sitten siskolleni ja veljelleni. Ilmeisesti siellä käyttäytyy kivasti. :)