Lue keskustelun säännöt.
Miten elämä muuttui laihtumisen myötä, kertokaa
02.01.2021 |
eli mitä hyviä asioita laihtuminen toi elämääsi? itsetuntoon? uneen? seksielämään? miesten huomiointi? (olen nainen siis) Mitä muuta, jota et voinut edes kuvitella tai tajuta ennen kuin laihduit? Yritän tässä kerätä motivaatiota laihduttamiseen. Terveysvaikutukset ymmärrän kyllä oikein hyvin ja tiedostan. Miesten huomio on listalla siksi, että olen tahtomattani ollut sinkku jo vuosia ja ollut kuin ilmaa miehille.
Kommentit (58)
Maharullat ei enää ahdista eikä ole tiellä. Eipä muuta muutosta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni laihduttaja pettyy, kun painon pudottua elämä ei muutukaan yhdeksi saduksi ihan itsestään. Jos sinulla on huono itsetunto ja olet epävarma, ei se kokonaan katoa, vaikka laihtuisitkin. Huomion ja kehujen saaminen voi toki lämmittää. Ja kyllähän se, kun oma peilikuva näyttää hyvältä, lisää sitä itsevarmuuttakin, mutta laihtuminen ei siltikään automaattisesti poista mitään "pääkopan" ongelmia.
Mutta ihan totta on, että miehet huomioivat aivan eri tavalla. Hoikalla naisella on huomattavasti parempi "menekki" kuin lihavalla tai edes pullukalla. Etenkin jos naama ei ole satumaisen kaunis, niin erot ovat huikeita. Kasvonpiirteethän myös paranevat laihtuessa, kun ne tulevat paremmin esiin.
Ole sitten kuitenkin varovainen, ettet katkeroidu, jos miehet alkavatkin huomioida. Moni nainen loukkaantuu siitä, kun he eivät kelvanneet pullukoina, mutta laihoina kelpaavatkin. Se herättää vihaa miehiä ja miesten pinnallisuutta kohtaan, mutta mielestäni se asia pitää vain hyväksyä elämän realiteettina, joka ei tule muuttumaan. Jos rupeaa katkeroitumaan, se pilaa koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Moni laihduttaja pettyy, kun painon pudottua elämä ei muutukaan yhdeksi saduksi ihan itsestään. Jos sinulla on huono itsetunto ja olet epävarma, ei se kokonaan katoa, vaikka laihtuisitkin. Huomion ja kehujen saaminen voi toki lämmittää. Ja kyllähän se, kun oma peilikuva näyttää hyvältä, lisää sitä itsevarmuuttakin, mutta laihtuminen ei siltikään automaattisesti poista mitään "pääkopan" ongelmia.
Mutta ihan totta on, että miehet huomioivat aivan eri tavalla. Hoikalla naisella on huomattavasti parempi "menekki" kuin lihavalla tai edes pullukalla. Etenkin jos naama ei ole satumaisen kaunis, niin erot ovat huikeita. Kasvonpiirteethän myös paranevat laihtuessa, kun ne tulevat paremmin esiin.
Ole sitten kuitenkin varovainen, ettet katkeroidu, jos miehet alkavatkin huomioida. Moni nainen loukkaantuu siitä, kun he eivät kelvanneet pullukoina, mutta laihoina kelpaavatkin. Se herättää vihaa miehiä ja miesten pinnallisuutta kohtaan, mutta mielestäni se asia pitää vain hyväksyä elämän realiteettina, joka ei tule muuttumaan. Jos rupeaa katkeroitumaan, se pilaa koko elämän.
En kyllä tuostamenekistä allekirjoita sanaakaan. Mun kaveri on arviolta 150 kg, mutta "menekkiä" riittää. On kovin iloinen ja ulospäin suuntautunut, tekee paljon aloitteita. Paljon paremmin hänellä käy galaksi kuin yhdelläkään tuntemallani salikissalla. Tosin jälkimmäisellä ryhmällä taitaa rima olla huomattavasti korkeammalla, kun pullea ystävätär kelpuuttaa "rumemmatkin" miehet. Kelpaa, jos on kiva tyyppi. Kuorella ei ole hänelle väliä.
On kiva
*liikkua, kun tavallisella kävelylenkillä ei tule heti hiki ja tosiaan maha ei ole tiellä.
*katsoa peiliin, kun vyötärö näkyy ja tiukankaan puseron alta ei näy muhkuroita. Yleensäkin vaatteet istuvat paremmin ja monenlaiset vaatteet näyttää hyviltä.
*tietää, että terveys on parempi. Kolesteroliarvot, verenpaine jne. on parantuneet.
*kun yleisfiilis on freesimpi ja nuorekkaampi.
*kun näytän taas omalta itseltäni, naamaläskit on menneisyyttä ja kaula ei tunnu turvonneelta.
*että syöminen on järkevää, maut maistuvat kunnolla eikä esim. herkkuja tarvitse mättää, jotta tuntisi herkutelleensa. Karkkeja tai sipsejä riittää muutama kerralla ja jäätelöä desin annos, makeita herkuttelujätskejä jopa pienempi määrä. Myös ruokaa voi syödä vähemmän ja tulee silti kylläiseksi eikä tule ähkyä tai väsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni laihduttaja pettyy, kun painon pudottua elämä ei muutukaan yhdeksi saduksi ihan itsestään. Jos sinulla on huono itsetunto ja olet epävarma, ei se kokonaan katoa, vaikka laihtuisitkin. Huomion ja kehujen saaminen voi toki lämmittää. Ja kyllähän se, kun oma peilikuva näyttää hyvältä, lisää sitä itsevarmuuttakin, mutta laihtuminen ei siltikään automaattisesti poista mitään "pääkopan" ongelmia.
Mutta ihan totta on, että miehet huomioivat aivan eri tavalla. Hoikalla naisella on huomattavasti parempi "menekki" kuin lihavalla tai edes pullukalla. Etenkin jos naama ei ole satumaisen kaunis, niin erot ovat huikeita. Kasvonpiirteethän myös paranevat laihtuessa, kun ne tulevat paremmin esiin.
Ole sitten kuitenkin varovainen, ettet katkeroidu, jos miehet alkavatkin huomioida. Moni nainen loukkaantuu siitä, kun he eivät kelvanneet pullukoina, mutta laihoina kelpaavatkin. Se herättää vihaa miehiä ja miesten pinnallisuutta kohtaan, mutta mielestäni se asia pitää vain hyväksyä elämän realiteettina, joka ei tule muuttumaan. Jos rupeaa katkeroitumaan, se pilaa koko elämän.
En kyllä tuostamenekistä allekirjoita sanaakaan. Mun kaveri on arviolta 150 kg, mutta "menekkiä" riittää. On kovin iloinen ja ulospäin suuntautunut, tekee paljon aloitteita. Paljon paremmin hänellä käy galaksi kuin yhdelläkään tuntemallani salikissalla. Tosin jälkimmäisellä ryhmällä taitaa rima olla huomattavasti korkeammalla, kun pullea ystävätär kelpuuttaa "rumemmatkin" miehet. Kelpaa, jos on kiva tyyppi. Kuorella ei ole hänelle väliä.
Poikkeuksia löytyy, mutta konsensus on, mikä on. Hoikat ovat halutumpia kuin lihavat. Mies arvostaa naisessa kauneutta ja hoikkuutta. Älä yleistä yhden esimerkin voimalla. Ja montako oikeaa parisuhdetta kaverillasi on ollut, vai kelpaako hän vain yhden yön huviksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun itsetunto on muuten ihan kunnossa ja hyvä joka saralla, paitsi mitä tulee miehiin. Ja olen kyllä miettinyt tuota mahdollista katkeroitumista ja hyvin todennäköisesti reagoisin juuri noin, koska itse en ole arvosta ja arvostele ihmisiä ulkonäön perusteella. Mutta tostakin huolimatta, mulla olis kyllä ihan terveydellisiä syitäkin pudottaa painoa, mutta eipä ne yksistään ole ainakaan tähän mennessä motivoineet riittävästi. Ap.
Elämänilo katosi ja olo oli todella heikko ja lopulta jouduin sairaalaan kuntoutukseen. Nyt on hyvä kun painoa on saanut lisää ja olen iloinen painostani, painoindeksi on noin 21,5.
T: Entinen anorektikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sellainen hommeli, että ollessani hoikempi katoaa minulta kaikki muodot. Lättänä arse ja rinnoista ei tietoakaan. Pitäisi käydä jatkuvasti salilla. Mutta siitä ei ole mitään hyötyä ellei ruokavalio ole super rajoittunut. Enkä jaksa elää niin. Olen ssri-lääkitykselläkin kaiken lisäksi. Se turvottaa. En myöskään kaipaa pinnallisten 🤡jen huomiota, koska he arvostavat vain yhtä asiaa.
Kroppani muuttui todella (!) nopeasti lääkityksen aloitettuani, enkä edes syö enemmän kuin ennen.
"Miesten huomio on listalla siksi, että olen tahtomattani ollut sinkku jo vuosia ja ollut kuin ilmaa miehille."
No, siihen ei laihduttaminen auta. Pullukoille naisille on aina ollut ottajaa vaikka kuinka. Sanon tämän nyt silleen vain yleisesti. En kehenkään kohdentavasti. Miehellä asia on sitten valitettavasti hiukan toinen... Korjaa kyllä tilannetta jos on hyvä ammatti ja pullea lompakko...
Mutta tosiaan, ei kun paanalle ja laittamaan jalalla koreasti vertauskuvallisesti. Ukko löytyy kyllä. Siihen ei kilot vaikuta! (naisella - ukot voi unohtaa tämän neuvon)
Tiedän tämän siksi, että minulla on monta todella tukevaa tuttavaa - ja kaikki ovat naimisissa tahi avopariintuneita... Pulleilla miehillä meneekin sitten hiukan huonommin... Ja olen itsekin mies joka tätä höpäjää. Juu, olen naimisissa kyllä. Nyt pyöree ku pallo mutta seurustelun alkuaikoina en. Samoin kävi eukollekin. Ilm. avio lihottaa... Mut yhdes ollaan edelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihdutin 20 kg puolitoista vuotta sitten ja pysytellyt samassa painossa sittemmin (bmi 23). Edut lihavuuteen (bmi 30) verraten ovat olleet huomattavat. Terveydellinen ja henkinen puoli kulkevat käsi kädessä.
-Hikoilee vähemmän
-Ei hengästy portaissa
-Reidet eivät hankaa kivuliaasti yhteen ja voin käyttää mitä tahansa vaatteita ilman legginsejä
-Vaatteet istuvat paremmin ja kauniissa vaatteissa olo on itsevarmempi
-Kuukautiskivut vähenivät huomattavasti ja kesto lyheni
-Selkää ei särje aamuisin
-Jalkapohjissa ei tunnu painetta ja voin käyttää erilaisia kenkiä vapaammin
-Töissä olo on pirteä, nukun paremmin
-Osaan hoitaa stressiä ja ahdistusta muutenkin kuin syömällä
-Miehen kanssa on kiva jakaa kuntosaliharrastus.
"Tiedän tämän siksi, että minulla on monta todella tukevaa tuttavaa - ja kaikki ovat naimisissa tahi avopariintuneita..." - kirjoittaa vielä että nuo "isot perhoset" on olleet sitä jo lähes koko ikänsä. Eivät siis pariutuessaan sen kummemmin sitten kokoa kasvattaneet jälkijättöisesti. Eli isoina on jo kelpuutettu puolisoiksi. Eivät todellakaan mitään kiertopalkintoja ja satunnaisuhmuroita. Ihan mukavia ihmisiä ja luonteet kohdalla. Kaipa se ratkaisee? En osaa paremmin nyt sanoa. Mutta kannattaa vaan yrittää. Kyllä varmasti löytyy joku jonka kanssa natsaa! En minäkään todella ekalla kerralla sitä "oikeaa" löytänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi olla ja hengittää
Pystyy liikkumaan TODELLA paljon paremmin
Ei hikoiluta
Parempi olo, virkeempi
Parempi uni
Menee vähemmän rahaa
Vaatteet istuu paremmin ja niitä on helpompi ostaa
Terveys parempi, paremmat arvot esim verikokeissa
Parempi mieli, iloisempi olla
Kuukautiset ei kremppaa
Jaksaa tehdä kaikkea
Ei hävetä liikkua ihmisten ilmoilla ja ei hengästytä portaita noustessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun itsetunto on muuten ihan kunnossa ja hyvä joka saralla, paitsi mitä tulee miehiin. Ja olen kyllä miettinyt tuota mahdollista katkeroitumista ja hyvin todennäköisesti reagoisin juuri noin, koska itse en ole arvosta ja arvostele ihmisiä ulkonäön perusteella. Mutta tostakin huolimatta, mulla olis kyllä ihan terveydellisiä syitäkin pudottaa painoa, mutta eipä ne yksistään ole ainakaan tähän mennessä motivoineet riittävästi. Ap.
Ylipainosi vuoksi et ole arvottanut miehiä ulkonäön perusteella, koska itse kuulut pohjasakkaan. Sitten jos/kun paino putoaa, niin alat miehiltäkin vaatia pituutta ja jämäköitä leukaperiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni laihduttaja pettyy, kun painon pudottua elämä ei muutukaan yhdeksi saduksi ihan itsestään. Jos sinulla on huono itsetunto ja olet epävarma, ei se kokonaan katoa, vaikka laihtuisitkin. Huomion ja kehujen saaminen voi toki lämmittää. Ja kyllähän se, kun oma peilikuva näyttää hyvältä, lisää sitä itsevarmuuttakin, mutta laihtuminen ei siltikään automaattisesti poista mitään "pääkopan" ongelmia.
Mutta ihan totta on, että miehet huomioivat aivan eri tavalla. Hoikalla naisella on huomattavasti parempi "menekki" kuin lihavalla tai edes pullukalla. Etenkin jos naama ei ole satumaisen kaunis, niin erot ovat huikeita. Kasvonpiirteethän myös paranevat laihtuessa, kun ne tulevat paremmin esiin.
Ole sitten kuitenkin varovainen, ettet katkeroidu, jos miehet alkavatkin huomioida. Moni nainen loukkaantuu siitä, kun he eivät kelvanneet pullukoina, mutta laihoina kelpaavatkin. Se herättää vihaa miehiä ja miesten pinnallisuutta kohtaan, mutta mielestäni se asia pitää vain hyväksyä elämän realiteettina, joka ei tule muuttumaan. Jos rupeaa katkeroitumaan, se pilaa koko elämän.
En kyllä tuostamenekistä allekirjoita sanaakaan. Mun kaveri on arviolta 150 kg, mutta "menekkiä" riittää. On kovin iloinen ja ulospäin suuntautunut, tekee paljon aloitteita. Paljon paremmin hänellä käy galaksi kuin yhdelläkään tuntemallani salikissalla. Tosin jälkimmäisellä ryhmällä taitaa rima olla huomattavasti korkeammalla, kun pullea ystävätär kelpuuttaa "rumemmatkin" miehet. Kelpaa, jos on kiva tyyppi. Kuorella ei ole hänelle väliä.
Ööh, ei ihan näinkään?
Sun kaveris on selvästi ”helppo” ja antaa ilmeisesti, noh, kaikille. Kaverilla varmasti kauppa kävisi ihan samaan tahtiin vaikka painaisi vielä 100kg tuohon lisää.
Vierailija kirjoitti:
"Miesten huomio on listalla siksi, että olen tahtomattani ollut sinkku jo vuosia ja ollut kuin ilmaa miehille."
No, siihen ei laihduttaminen auta. Pullukoille naisille on aina ollut ottajaa vaikka kuinka. Sanon tämän nyt silleen vain yleisesti. En kehenkään kohdentavasti. Miehellä asia on sitten valitettavasti hiukan toinen... Korjaa kyllä tilannetta jos on hyvä ammatti ja pullea lompakko...
Mutta tosiaan, ei kun paanalle ja laittamaan jalalla koreasti vertauskuvallisesti. Ukko löytyy kyllä. Siihen ei kilot vaikuta! (naisella - ukot voi unohtaa tämän neuvon)
Tiedän tämän siksi, että minulla on monta todella tukevaa tuttavaa - ja kaikki ovat naimisissa tahi avopariintuneita... Pulleilla miehillä meneekin sitten hiukan huonommin... Ja olen itsekin mies joka tätä höpäjää. Juu, olen naimisissa kyllä. Nyt pyöree ku pallo mutta seurustelun alkuaikoina en. Samoin kävi eukollekin. Ilm. avio lihottaa... Mut yhdes ollaan edelleen!
Kyllä auttaa laihduttaminen, ja vieläpä satakertaisesti laihdutettuun kilomäärään verrattuna. Pudotin painoa vain 10kg ja jo nyt, vielä pyöreänä 62kg naisena huomion määrä on aivan käsittämätön aikaisempaan verrattuna. Jatkan siis edelleen kropan muokkausta, mutta jo nyt saan lähes jokaisen Tinder-kahvittelun jälkeen viestin että haluanko nähdä uudestaan. 10kg sitten en saanut ikinä toisia treffejä, vaikka olin sama sosiaalinen oma itseni.
Minulla vierailta miehiltä tuleva huomio väheni kun lastensaannin ja imetysten myötä laihduin ja muodokkuus väheni huomattavasti. Ei nyt sinällään mikään suuri menetys, ja positiivisena puolena tosiaan tuo vaatteiden parempi istuvuus ja nykyään pystyn käyttämään paljon monipuolisemmin erilaisia vaatteita kun ei tarvitse miettiä että mihin ne hinkit ja vatsamakkarat tunkee ja kuinka mauttomilta ne näyttää :D
Muuten liikunta on mielekkäämpää, omat nälkätuntemukset selkeämmät (vähemmän sellaista "tekisi mieli jotain"-herkuttelua, enemmän tekee mieli oikeaa ruokaa). Kylmyys vaivaa useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten huomio on listalla siksi, että olen tahtomattani ollut sinkku jo vuosia ja ollut kuin ilmaa miehille."
No, siihen ei laihduttaminen auta. Pullukoille naisille on aina ollut ottajaa vaikka kuinka. Sanon tämän nyt silleen vain yleisesti. En kehenkään kohdentavasti. Miehellä asia on sitten valitettavasti hiukan toinen... Korjaa kyllä tilannetta jos on hyvä ammatti ja pullea lompakko...
Mutta tosiaan, ei kun paanalle ja laittamaan jalalla koreasti vertauskuvallisesti. Ukko löytyy kyllä. Siihen ei kilot vaikuta! (naisella - ukot voi unohtaa tämän neuvon)
Tiedän tämän siksi, että minulla on monta todella tukevaa tuttavaa - ja kaikki ovat naimisissa tahi avopariintuneita... Pulleilla miehillä meneekin sitten hiukan huonommin... Ja olen itsekin mies joka tätä höpäjää. Juu, olen naimisissa kyllä. Nyt pyöree ku pallo mutta seurustelun alkuaikoina en. Samoin kävi eukollekin. Ilm. avio lihottaa... Mut yhdes ollaan edelleen!
Kyllä auttaa laihduttaminen, ja vieläpä satakertaisesti laihdutettuun kilomäärään verrattuna. Pudotin painoa vain 10kg ja jo nyt, vielä pyöreänä 62kg naisena huomion määrä on aivan käsittämätön aikaisempaan verrattuna. Jatkan siis edelleen kropan muokkausta, mutta jo nyt saan lähes jokaisen Tinder-kahvittelun jälkeen viestin että haluanko nähdä uudestaan. 10kg sitten en saanut ikinä toisia treffejä, vaikka olin sama sosiaalinen oma itseni.
Samansuuntainen kokemus itselläni. Jälkikäteen olen hämmästellyt, miksi en aikaisemmin pudottanut painoa. Hyödyn ja panostuksen suhde aivan järjetön suhteessa mihinkään muuhun itsen kehittämiseen.
Löysin miehen, menimme naimisiin ja tulin raskaaksi.
Vaatekaupoissa on enemmän valinnanvaraa. Palvelu on ystävällisempää. Pystyy kävellä ja puhua yhtä aikaa. En vihaa ja häpeä itseäni enää. Jotkut kaverit etääntyivät.
Keveä olo, kun maha ei ole tiellä. Vaatteet mahtuvat paremmin ja istuvat hyvin. Ei hengästy niin helposti. Tulee kylläiseksi vähemmästä, eikä syöminen ole enää se juttu, vaan on muutakin ajattelemista.