Pienten lasten vanhemmat ja "oma aika"

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat taas näitä asioita, joista varsinkaan äiti ei saisi ääneen puhua. Hirveää kauhistelua saa osakseen, jos erehtyy sanomaan, että tarvitsee myös omaa aikaa tai että lasten hoitaminen on raskasta.

Lapsiakin on niin erilaisia. Jotkut ovat rauhallisia ja leikkivät paljon itsekseen, jotkut eivät nuku, ovat itsepäisiä ja vaativat paljon huomiota ja ohjausta. Vaativan lapsen hoito on erittäin uuvuttavaa. Ei ole väärin pyytää apua ja laittaa lapsi toisinaan hoitoon.

Esikoisemme valvotti ensimmäisen vuoden. Puoli vuotta putkeen jaksoin valvoa, sen jälkeen olin aivan loppu. Tärisin, oksetti, itkin koko ajan, pää oli ihan sumussa, kylmä hiki valui joka puolelta. Lapsi oli erittäin läheisyyden kipeä. Jouduin kantamaan häntä koko ajan. Oli vaikea päästä edes käymään vessassa saati sitten suihkussa. Onneksi tuon puolen vuoden jälkeen mummo tuli apuun! Hän otti välillä lasta hoitoonsa, jotta minäkin sain hieman levätä, eli sain sitä paheksuttua omaa aikaa. Mummo onkin siitä lähtien ollut todella tiiviisti mukana lastemme elämässä ja se on ollut meidän kaikkien mielestä ihana asia. Tässä ei ole mitään pahaa. On hyvä, että lapsella on muitakin tärkeitä, turvallisia aikuisia.

Hmm, kuka kauhistelee tai paheksuu? Itse sain ensimmäisen lapseni v. -97, ja kuopukseni 2013. En ole koskaan törmännyt paheksuntaan, pikemminkin tuntuu että joka puolella on pidetty itsestään selvyytenä äidin oman ajan tarvetta. Ainoa paikka missä olen tätä nyrpistelyä kohdannut, on tämä palsta, ja täälläkin nuo negatiiviset kommentit ovat olleet ketjuissa vähemmistönä.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat pieniä, om7a aika tarkoitti. Minulle ja miehelleni hyvin eri asioita. Näin jälkikäteen ajateltuna valitsimmen itse tuon erilaisen ajankäytön, vaikka silloin se ei tuntunut siltä. Olisi ehkä kannattanut valita eri tavoin, en tiedä, olisiko se oikeasti ollut mahdollista. Edelleen nyt, kun lapset ovat teinejä, tuo ero näkyy.

Miehenn oma aika oli urheiluharrastus yksin, telkankatselu yksin, päiväunet/pitkät unet. Minun oma aikani oli siivoamista tai kaupassakäyntiä yksin. En halunnut mennä kodin ulkopuolelle harrastamaan tai nukkua eri aikaan kuin lapset. Olisi varmaan pitänyt jakaa kotitöitä tasaisemmin jo lasten ollessa pieniä (kun olin kuitenkin jo töissä). Nyt roolit ovat niin vahvat, että edelleen saa erikseen pyytää miestä tekemään hommia ja hän niitä pitkin hampain tekee.

Ihan mielenkiinnosta, miksi et halunnut nukkua eri aikaan kuin lapset?

Minulla ei ole omaa aikaa juuri ollenkaan. Lasken omaksi ajaksi sellaisen, kun pääsen pois kotoa yksin. Esim. kampaajalla käynti on sitä omaa aikaa. Kärsin tilanteesta, ja olen todella kiukkuinen läheisilleni, jotka eivät ole auttaneet pyynnöistä huolimatta. Mies ei jaksa olla lasten kanssa kaksin juurikaan. Äitini taas on ollut mummona yksi oikea valtava pettymys. Haudassa voi kai sitten toteuttaa joskus itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat pieniä, om7a aika tarkoitti. Minulle ja miehelleni hyvin eri asioita. Näin jälkikäteen ajateltuna valitsimmen itse tuon erilaisen ajankäytön, vaikka silloin se ei tuntunut siltä. Olisi ehkä kannattanut valita eri tavoin, en tiedä, olisiko se oikeasti ollut mahdollista. Edelleen nyt, kun lapset ovat teinejä, tuo ero näkyy.

Miehenn oma aika oli urheiluharrastus yksin, telkankatselu yksin, päiväunet/pitkät unet. Minun oma aikani oli siivoamista tai kaupassakäyntiä yksin. En halunnut mennä kodin ulkopuolelle harrastamaan tai nukkua eri aikaan kuin lapset. Olisi varmaan pitänyt jakaa kotitöitä tasaisemmin jo lasten ollessa pieniä (kun olin kuitenkin jo töissä). Nyt roolit ovat niin vahvat, että edelleen saa erikseen pyytää miestä tekemään hommia ja hän niitä pitkin hampain tekee.

Ihan mielenkiinnosta, miksi et halunnut nukkua eri aikaan kuin lapset?

En osaa ottaa päiväunia ja olen aamuvirkku. Jos siis lapset nukkuivat 21-07 ja minä 22-06, niin miehen ei tarvinnut vahtia lapsia minun vuokseni. Edelleen, kun lapset ovat teinejä, on rytmini sama.

Kotityöt eivät ole omaa aikaa. Omaa aikaa on sellainen aika jolloin ei tarvitse miettiä kodinhoitoon ja perheeseen liittyviä velvollisuuksia vaan voi nimenomaan keskittyä johonkin omaan. Minulle omaa aikaa on esim se kun käyn yksin avantouimassa, saan rauhassa puhua pitkän puhelun ystävälle, käydä kahvilla tai uppoutua romaanin lukemiseen. Meidän perheessä molemmat saa omaa aikaa tarpeeksi, koska se menee prioriteeteissa esimerkiksi siivouksen ohi. Molemmat on siis sitä mieltä että ennemin hyväntuuliset vanhemmat kuin tip top koti. Välillä tämä tyyli johtaa aikamoiseen kaaokseen ja sotkuun kotona eli tuskin sopisi siisteysfriikeille.

Me tehdään asioita yhdessä perheenä, siis ulkoilut, leikit, siivoilut. Ei ole mitään sovittua omaa aikaa mutta kumpikin saa sitä silloin kun haluaa ja tarvitsee. Kerran tai pari viikossa käyn yksin lenkillä tai moikkaamassa kaveria. Mies samaten.

Isoin juttu itselle on se että saa välillä höllätä vastuussa olemisesta. Vauhdikasta taaperoa saa koko ajan vartioida, niin vaikka oltaisiin yhdessä mutta isä on "vahtovuorossa" niin jo se tekee hyvää.

Lapsia hommatessa tulisi ymmärtää, että se oma aika on todennäköisesti mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä "oma aika" vouhotusta, en ole tarvinut aikaa ilman lapsiani.

Lapseni ovat jo aikuisia. Mutta en muista ajatelleeni mitään omaa aikaa. Harrastin normaalisti ja kävin kylässä ystävien luona ja kävin töissä. Tavallista perhe elämää322