Pienten lasten vanhemmat ja "oma aika"

Luonnollisesti äiti hoitaa lapsia enemmän, näin on meillä. Kyllä mä lasken omaksi ajaksi jos pääsee yksin kauppaan tai lenkille, muuten sitä ei olisi yhtään...

Lapset on nyt jo isompia, mutta en ole koskaan laskenut paljonko omaa aikaa on jäänyt. Se riittää että saa välillä tehdä ihan sitä mitä itse haluaa, joskus se onnistuu lasten ja perheenkin kanssa.

Oma aika arjessa = yksin ruokakaupassa käynti, yksin lenkillä käynti.

Parisuhdeaikaa = lapsi nukkuu, jos nukkuu, viereisessä huoneessa.

Ihan oikea oma aika 1-2 kertaa vuodessa = juhlintaa kavereiden kanssa pitkän kaavan mukaan ilman lapsia.

En ymmärrä tätä "oma aika" vouhotusta, en ole tarvinut aikaa ilman lapsiani.

Meillä on 5 vuotias lapsi. Lapsi on ollut elämänsä aikana 2 x yökylässä ja muutamia tunteja hoidossa, jos me olemme käyneet esim elokuvissa.

Mutta mitään jaettua omaa aikaa ei ole. Käydään oman mielen mukaan, mies esim.golffaamassa ja minä hieronnassa. Näitä on kerran kuussa tai harvemmin.

Tehdään yleensä asiat porukalla. Lenkit, reissut, retket.

Mä olen yksin ja ilman lapsia vain työmatkat, noin 17 min suunta. Lopun aikaa menee töissä tai lasten kanssa. Kaipaisin hieman sellaisia hetkiä, että saisi tehdä jotain ilman, että tarvitsee olla koko aikaa vastuussa lapsista. Nyt suihkussa käyntikin täytyy tehdä niin, että toisella korvalla koko ajan kuuntelee mitä lapset puuhaa tai sitten ne soheltaa kylppärissä mukana. Mä en niinkään kaipaa omaa aikaa vaan vastuunjakoa. On raskasta olla koko ajan vastuussa ilman hetkenkään huilia. Jos lapsilla olisi isä, niin vastuu automaattisesti päivän aikana jakautuisi meidän kahden kesken, eikä joka kerta huoneesta poistuessa tarvii tehdä tilannekatsausta voiko lähteä. Postin haku, roskien vienti ja muut pikkuasiat voisi vaan tehdä kun toinen jäisi paikalle siksi aikaa kun itse poistuu. Nyt täytyy tollasetkin jutut miettiä tarkemmin.

Minulla oma-aika on työpäivän aikana. Nyt lapset alkavat olla niin isoja, että voidaan lähteä miehen kanssa joskus lyhyelle kävelylle kahdestaan.

Jos saa yöllä nukkua niin se riittää

Kuulostaa kauhealta.

Kun lapset oli pieniä (eli ekat viisi vuotta), minulla ei ollut omaa aikaa oikeasti juuri yhtään. Joku satunnainen tunti siellä täällä joskus. Kaipasin omaa aikaa kyllä silloinkin, mutta en ollut silloin niin väsynyt kuin nyt. 

Nykyään minulla on omaa aikaa n. 40% ajasta, koska tuli ero. Välillä tuntuu ettei sekään riitä, koen lasten kanssa olemisen välillä todella raskaana. Rakastan heitä ja arjessa on hyviäkin hetkiä, mutta suurin osa on sellaista puurtamista ja vääntämistä ja ongelmista selviytymistä ja se on todella yksinäistä. Hyvinä hetkinä kyllä se palkitsee ja ajattelen että jonain päivänä vielä se olen minä joka kaipaa enemmän heidän seuraansa kuin he minun, eli roolit tulee vaihtumaan. Ja hyvä niin. 

Minulle työmatkat ja kai osaksi työpäivätkin ovat sitä omaa aikaa. Samoin iltaisin lasten mentyä nukkumaan voisi ajatella että on omaa aikaa, mutta se menee yleensä opintoihin ja osaksi kotihommiin. Yritän kyllä kotityöt saada aikaiseksi lasten ollessa hereillä.

Oma aika on yhtäkuin lapsivapaa aika. Riippumatta siitä kuinka ja miten sitä viettää.

Ei sitä silloin ollut. Luojan kiitos, se palaa kyllä. - Aikuisen äiti

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä "oma aika" vouhotusta, en ole tarvinut aikaa ilman lapsiani.

En käsitä minäkään. Omaa aikaa on, kun olen töissä ja erossa perheestäni. Parasta on, kun pääsee töistä kotiin oman perheen luo.

Kotona oma aika on sitä että saa illalla selata konetta tai katsoa netflixiä kun lapsi nukkuu.

Oikeeta omaa aikaa otan 4-5 kertaa vuoddessa eli lapsi on äidilläni ja käyn juhlissa tai hieronnassa jne.

Ja sitten laatuloma aika on sitä kun pääsee kerran 3 vuodessa laivalle ilman lasta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä "oma aika" vouhotusta, en ole tarvinut aikaa ilman lapsiani.

Suako ei koskaan ole väsyttänyt ja toivonut että saisit tehä jtn ilman lapsia, edes käydä kaupassa kun lapset itkee tai riehuu

Nämä ovat taas näitä asioita, joista varsinkaan äiti ei saisi ääneen puhua. Hirveää kauhistelua saa osakseen, jos erehtyy sanomaan, että tarvitsee myös omaa aikaa tai että lasten hoitaminen on raskasta.

Lapsiakin on niin erilaisia. Jotkut ovat rauhallisia ja leikkivät paljon itsekseen, jotkut eivät nuku, ovat itsepäisiä ja vaativat paljon huomiota ja ohjausta. Vaativan lapsen hoito on erittäin uuvuttavaa. Ei ole väärin pyytää apua ja laittaa lapsi toisinaan hoitoon.

Esikoisemme valvotti ensimmäisen vuoden. Puoli vuotta putkeen jaksoin valvoa, sen jälkeen olin aivan loppu. Tärisin, oksetti, itkin koko ajan, pää oli ihan sumussa, kylmä hiki valui joka puolelta. Lapsi oli erittäin läheisyyden kipeä. Jouduin kantamaan häntä koko ajan. Oli vaikea päästä edes käymään vessassa saati sitten suihkussa. Onneksi tuon puolen vuoden jälkeen mummo tuli apuun! Hän otti välillä lasta hoitoonsa, jotta minäkin sain hieman levätä, eli sain sitä paheksuttua omaa aikaa. Mummo onkin siitä lähtien ollut todella tiiviisti mukana lastemme elämässä ja se on ollut meidän kaikkien mielestä ihana asia. Tässä ei ole mitään pahaa. On hyvä, että lapsella on muitakin tärkeitä, turvallisia aikuisia.

Meillä oli omaa aikaa kummallakin useampana iltana viikossa omien harrastusten vuoksi, Onneksi myös isovanhemmat auttoivat mielellään lasten hoidossa. Ja lapset olivat todella mielellään myös mummolassa yökylässä 1-2 kuukauden välein.

Vauvavuotta lukuunottamatta meillä on ollut pariskunta-aikaa vähintään 1x/kk, jolloin lapset ovat yön mummolassa. Siitä pidetään kiinni, parisuhteen ei tarvitse tauota 20 vuodeksi.. Sen lisäksi ei arkena juuri ”omaa aikaa” ole, muuta kuin lasten mentyä nukkumaan. En laske omaksi ajaksi töissä käymistä tai yksin siivoamista kun puoliso on lasten kanssa ulkona.

Kun lapset olivat pieniä, oma aika tarkoitti. Minulle ja miehelleni hyvin eri asioita. Näin jälkikäteen ajateltuna valitsimmen itse tuon erilaisen ajankäytön, vaikka silloin se ei tuntunut siltä. Olisi ehkä kannattanut valita eri tavoin, en tiedä, olisiko se oikeasti ollut mahdollista. Edelleen nyt, kun lapset ovat teinejä, tuo ero näkyy.

Miehenn oma aika oli urheiluharrastus yksin, telkankatselu yksin, päiväunet/pitkät unet. Minun oma aikani oli siivoamista tai kaupassakäyntiä yksin. En halunnut mennä kodin ulkopuolelle harrastamaan tai nukkua eri aikaan kuin lapset. Olisi varmaan pitänyt jakaa kotitöitä tasaisemmin jo lasten ollessa pieniä (kun olin kuitenkin jo töissä). Nyt roolit ovat niin vahvat, että edelleen saa erikseen pyytää miestä tekemään hommia ja hän niitä pitkin hampain tekee.