Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajuus
08.06.2014 |
Hei, mieltäni askarruttaa mahdollinen huoltajuustaistelu tulevan ex-vaimoni kanssa. Erosta nyt useampi viikko ja enemmän ja vähemmän riitaisa ero takana, taustalla pettämistä vaimon puolelta ja sen vuoksi minulla sitten vainoamis-rikkeitä tullut. Olen myös exän tietoja jonkin verran urkkinut tässä eron jälkeisinä aikoina. (salasanoja joillekin sivuistoille)
Exä teki minusta rikosilmoituksen vainoamisesta, mikä on mulle ok koska sen oon ansainnu, tekstasin ja soittelin eron jälkeen todella paljon, koska olin tunteitteni kanssa sekaisin ja halusin niitä purkaa. Jälkikäteen ymmärrän ettei exä ole se oikea kanava siihen ollut. Luonteeltani olen rauhallinen, mutta varsinkin suhteen alkupuolelta on aggressiivisuutta puolisoa kohtaan ollut, tavarat on lennelly ja jopa fyysistä väkivaltaa ollut, puolin ja toisin, en siis yksinään ole sitä tehnyt, mutta kaipa se nyky-yhteiskunnassa on pahempi jos mies sitä tekee. Muutama vuosi mennyt paremmin eikä tätä ole ollut, toki tavaroita on lennellyt mutta ei sen pahempaa.
Meillä on pieni poika, alle 3v. Huoltajuus asiat on sovittu ihan hyvin eron jälkeen ja tavoitteena on yhteishuoltajuus molemmilla ollut ja tätä itsekin toivon koska rakastan poikaani yli kaiken.
Nyt exä on sitten netistä löytänyt jonkin miehen, varatun miehen, jonka on kerran tavannut ja suunnittelee jo yhteenmuuttoa miehen paikkakunnalle, 600 km päähän meidän asuinkunnastamme. Ex ilmoitti asian niin että jos mua kiinnostaa pojan elämässä mukana olla niin pitäisi minun muuttaa perässä. Uhkasi jopa yksinhuoltajuuden hakemisella jos yritän vastustaa pojan muuttoa vieraalle paikkakunnalle noin hataralle pohjalle rakennettuun parisuhteeseen, tai siis "suhteeseen" kun tämä toinen osapuoli on vielä varattu ja perheellinen mies myös.
Toisaalta haluaisin pitää lapseni tutulla paikkakunnalla jossa on tukiverkosto ja tutut ympäristöt ja tutut hoitopaikat, toisaalta ajattelen lapsen etua ja haluaisin että molemmat vanhemmat ovat läsnä pojan elämässä koko ajan ja siksi mua ärsyttää ajatus siitä että joudun exän päähänpistojen perässä toimimaan ja mahdollisesti muuttamaan perässä..
Toisaalta nyt exä on erittäin vihainen tästä vainoamis-asiasta ja sanoi ettei välttämättä haluaisikaan mua enää samalle paikkakunnalle ja uhkasi uudemman kerran yksinhuoltajuudella.. En usko että tekstiviestittely ja soittelu (joka on jo loppunut rikosilmoituksen myötä) on riittävä syy yksinhuoltajuuden kannalta, mutta enemmän pelottaa tuo väkivaltaisuus jota mulla on esiintynyt, vaikkei se lapseen ole kohdistunutkaan ja sitä on vaimokin tehnyt mulle.
Ärsyttää tosi paljon tässä kuviossa se ettei exä ajattele lapsen kannalta asiaa yhtään vaan on itsekkäistä syistä viemässä lasta jo muutenkin ison muutoksen jälkeen vieraalle paikkakunnalle vieraaseen ympäristöön ja elämä tulee täyteen uusia ihmisiä ja pahimmillaan sillä kustannuksella että lapsen ja isän välit etääntyy ja lapsella ei ole sukulaisia 500 km säteellä yhen ainoata. Ei tukiverkkoa eikä mitään.
Tiedän etten voi estää exän aikeita muuttaa jos tunteet niin vahvat on, ja yritänkin nyt miettiä lapsen kannalta parasta vaihtoehtoa.. En haluaisi antaa lasta mukaan exän "kokeilujaksolle" että tuleeko parisuhteesta mitään vai ei. Ja kunhan siellä tälle varatun miehen puolisolle tulee ilmi tämä pettäminen niin siellä on samanlainen taistelutanner vireillä kuin meillä on nämä viikot ollu. Enkä tosiaan anna lasta sellaiseen mukaan.
Ehdotin jo perheneuvolassa vaihtoehtoa että exä muuttaisi ensin yksin ja me tultaisiiin lapsen kanssa perästä muutaman kk päästä, jotta näkisi lähteekö se kuvio siellä toimimaan. Suostui tähän, mutta välillä taas suutuspäissään uhkaa hakea yksinhuoltajuutta ja vaikka mitä. Olen ollut oikeusaputoimistoon asiasta yhteydessä ja selvittelen parhaillaan laillisia oikeuksia ja valmistaudun henkisesti jopa käräjöimään asiasta, toki toivon että saatais asia riitelemättä hoidettua.
Oon jo niin paljon tehny kompromisseja eron jälkeen, suostuin etäisemmäksi vanhemmaksi, eli ns. viikonloppuisäksi koska en halunnut tapella asiasta, mitään kirjallista sopimusta ei vielä ole, kirjotetaan se ensi viikolla lastenvalvojan luona. Ja nytkin olen valmis kompromissiin ja jopa muuttamaan exän perässä sen takia että saan olla osa lapseni elämää.
Mitään laiminlyöntiä tai uhkaa en ole lapseeni koskaan kohdistanut, olen hyvä isä ja ollut aktiivinen osa hänen elämäänsä. En tiedä saanko täältä mitään tukea tai vinkkejä tilanteeseen, ehkä kaipaan vain kanavaa purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Toki olen käynyt mm. työpsykologilla juttelemassa aiheesta ja hyödyntänyt apuja joita on tarjolla. Nämäkin tosin kääntyy mua vastaan kun exä paukutti että mielenterveysongelmallinen olen koska olen käynyt asiasta juttelemassa ammattihenkilöiden kanssa.
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (6)
Urkkiva, kyttäävä, vainoava ja riehuva hakkaaja puhuu lapsen parhaasta, kun äiti haluaa seurustella tai muuttaa uuden miehen luokse? Älä nyt viitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on uskoton petturi, rikkoo avioliittonsa ja vie isältä lapsen. Missä myötätuntosi, kolmonen? Eikö naisen olisi kannattanut erota ensin, pitää joku viiden vuoden väliaika ja aloittaa sitten vasta uuden suhteen hakeminen - sitähän miehille yleensä ehdotetaan.
no äitihän tässä nyt jos suoraan saa sanoa, sairas on! ap sanoi erosta useampi VIIKKO(vasta) ja äiti jo menossa varatun miehen perässä monen sadan kilometrin päähän, ja mikä itsekkäintä erottamassa lasta isästään ja muun lapselle psyykkisesti raskaan kokemuksen myötä viemässä lasta täysin uuteen ympäristöön. jos tässä nyt ap ei ole vahvoilla niin ihmettelenpä! silloin Suomessa ei todellakaan ajatella lasten parasta. älä ap anna periksi vaan ota yhteyttä asuinpaikkasi sosiaalitoimistoon ja sitä kautta lastenpsykologiin tai
vastaavaan niin varmasti tulevat jopa oikeuteen asti puoltamaan näkemystäsi ja lapsen parasta. näin ainakin mulle luvattiin kun itse olin vastaavassa tilanteessa, itse olen kyllä äiti mutta lasten parasta heidän kuuluu ajatella huolimatta siitä onko äiti tai isä joka asiaa ajaa.
AP tässä.
Väkivallasta ei ole mitään todisteita, ei lääkärinlausuntoja tai poliisia soiteltuna. Niistä on jo vuosia aikaa, mutta kyllähän ne kaduttavat ja olen niistä enemmän kuin tarpeeksi vihainen ja katkera itselleni. Lähestymiskieltoja tai muita ei ole. Exä ei myöskään tästä vainoamisrikosilmoituksessa vaatinut mulle rangaistusta, eli menisi sovittelun kautta, mutta luulen että se vielä muuttuu kun hän on nyt erittäin vihainen ja arvaamaton.
Erosta nyt siis tarkalleen reilu 6 viikkoa ja exällä on kolmas mies jo netistä bongattuna. En tiedä mikä hurmos on päällä tai teinivaihde, eikä kiinnostakkaan. Ja tämä mies kenen kanssa mua petti ei ole edes sama, ja hänkin oli netistä löydetty, perheellinen 20v naimissa ollut mies. Ja kaksi kertaa exää vanhempi (itse olemme 20-30v).
Toisaalta pelottaa pojan kannalta exän käytös koko kevään aikana ja se laiminlyönti mua ja lasta kohtaan joka on pitkään jatkunut. Ennen eroa exä roikkui netissä chataten näiden miesten kanssa jopa 4 asti aamulla. En itsekkään ymmärrä miten olin niin naiivi etten älynnyt siellä olevan muuta taustalla. Hänellä on toiminimi ja kai oletin että hän niitä juttuja yömyöhät teki.
Eroriitahan sai alkunsa nimenomaan tästä hänen nettiriippuvuudestaan kun siitä huomautin ja kävin blockaamassa sen pelisivuston jossa hän näiden miesten kanssa jutteli yöt/päivät. Se mitä en silloin odottanut oli se että hän halusi eron ja oli sitä omien sanojensa mukaan jo kuukausia miettinyt ja samaan syssyyn paljasti kaikki tästä toisesta miehestä. Oli se aika shokki täytyy myöntää.
Tiedän että omat syntini ovat pahemmat ainakin lain mukaisesti, pettäminen kun ei ole laissa rangaistava. Olen ottanut nämä exän miesseikkailut sosiaalihuollon kanssa alusta asti puheenaiheeksi ja mua silloin syytettiin ja sanottiin että älä puutu exän tekemiseen, ei ne vaikuta lapsen elämään kun ei se niitä miehiä tapaa. Nyt tämä hänen muuttoaikeensa oli myös keskustelunaiheena viime viikolla ja sos. huolto oli mun puolella siinä ja ihmetteli exän kiirettä ja harkitsemattomuutta. Samaa on tehnyt jokainen joka asiasta tietää.
Tässä vaiheessa on jo 100 % selvää etten voi tätä muuttoa estää tai että se toteutuu jossain vaiheessa ja nyt yritänki miettiä pojan kannalta parasta ratkaisua.
2:sen sanat on helppo sisäistää. Kävi tässä sopassa miten kävi niin tulen olemaan aina isä lapselleni ja niin hyvä isä kuin vain voin. Sitä ei mikään voi minulta pois viedä.
Säälittää vaan niin paljon pojan kannalta tää tilanne..
AP lisää vielä:
Ja jos mietitte miten tiedän näin paljon exän mieskuvioista niin johtuu ihan siitä että hän niistä minulle jostain syystä kertoo kaikki yksityiskohdat. Pyysi mua jopa vahtimaan poikaa sinä iltana kun matkasi tämän varatun miehen kanssa hotelliyötä viettämään.
Toisaalta olisin ollut niin onnellinen jos en olisi näistä lisämiehistä edes tiennyt, nyt sitten saan syytteitä koko ajan päälleni kun puutun hänen asioihinsa vaikka hän itse niistä mulle kertoo, siis vihoviimeiselle ihmiselle maailmassa kenelle hänen asiansa edes kuuluvat.
Olet ihan oikeassa siinä, että lapsesi on vaarassa, jos hän joutuu lähtemään äitinsä matkassa uudelle paikkakunnalle ja äidin uusien suhteiden armoille. Valitettavasti ei ole todennäköistä, että pystyisit estämään sitä. Onko vaimollasi todisteita väkivaltaisuudestasi? Onko hän esim. käynyt lääkärissä vammojensa takia? Entä onko sinulla lähestymiskielto? Jos on, voit unohtaa koko jutun.
Äidin asema on Suomessa erittäin vahva ja ihan niinkuin sanot, isän väkivaltaisuuden painoarvo on isompi kuin äidin. Oikeudessa ei periaatteessa oteta huomioon muita kuin lapseen liittyviä asioita eikä vanhempien keskinäinen väkivalta ole sellainen, mutta sossut lausuntoa laatiessaan päätyvät yleensä rutiininomaisesti puolustamaan väkivallan kohteena ollutta äitiä, vaikka äiti olisi itse miten väkivaltainen. Pelkkä äidin esittämä väite väkivaltaisuudesta yleensä riittää eli isän ei ole edes tarvinnut olla yhtään aggressiivinen.
Se, että hakee apua ja käy juttelemassa asioistaan, ei ammattilaisten silmissä ole virhe eikä haitta vaan päin vastoin. Sitä ei lueta sinulle viaksi vaikka lasten äiti yrittääkin niin väittää. Puhuminen auttaa ja samoin kirjoittaminen. Olet hyvä ilmaisemaan itseäsi - kannattaisiko jossakin vaiheessa harkita ihan terapiaa tuohon maltin menettämiseen. Uskon, että hyötyisit uusien käyttäytymismallien opettelusta tilanteisiin, joissa alkaa keittää.
Pidä hyvää huolta itsestäsi, jotta jaksat olla lapsellesi hyvä isä. Kaikkein tärkeintä on, ettet hylkää lasta, vaikka mitä tapahtuisi. Vaikka miten vaikeaa olisi ja vaikka lapsen äiti miten kiusaisi sinua ja hankaloittaisi tapaamisia niin koeta pitää kaikki lapselle antamasi lupaukset. Jos tilanne menee oikein pahaksi, kerro hänelle, että isä ajattelee häntä joka päivä, vaikka ei pystyisi aina tapaamaan tai edes soittamaan. Koeta tavata häntä mahdollisimman usein ja pidä tapaamiset mukavina.