Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö seurustelukumppanille kertoa, jos on historiaa mielenterveysongelmista, päihdeongelmista tms?
Kommentit (21)
Ei kannata jos ei se merkittävästi vaikuta nykyhetkeen tai se eritoten poikaystävääsi kiinnosta. Toki aina voit kertoa jos oma olo helpottuu, mutta en näe että menneisyydellä on mitään väliä jos ei se jollain tavalla vaikuta nykyhetkeen tai tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni näisä asioista saattaa paljastua ajan myötä ennemmi tai myöhemmin.- Itse arvostan avoimuutta parisuhteessa. Mutta toki silläkin on merkitystä miten tai kuinka kertoo...
Mun mielestä vähän pakko kertoa. Koska vaikka nykyään voinkin paremmin, se selittää kuitenkin todella paljon miksi olen nykyään se ihminen mitä olen ja miksi historiani on sellainen kuin on, eli olen ollut lähinnä yksin aina. Pakkohan mun on antaa joku selitys sille, miksen ole juuri seurustellut tai käynyt missään (paitsi töissä) enkä harrastanut mitään. Mun pitäisi keksiä jotain selityksiä niihin vuosien aukkoihin, vähän kuin työnantajat kyselee miksi CV:ssä on vuosien aukko, mitä oot tehnyt sinä aikana?
En halua lähteä valehtelemaankaan ja jos valehtelisinkin, se tulisi kuitenkin lopulta ilmi, esimerkiksi läheisiltäni. En voi vaatia läheisiänikin valehtelemaan miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähän pakko kertoa. Koska vaikka nykyään voinkin paremmin, se selittää kuitenkin todella paljon miksi olen nykyään se ihminen mitä olen ja miksi historiani on sellainen kuin on, eli olen ollut lähinnä yksin aina. Pakkohan mun on antaa joku selitys sille, miksen ole juuri seurustellut tai käynyt missään (paitsi töissä) enkä harrastanut mitään. Mun pitäisi keksiä jotain selityksiä niihin vuosien aukkoihin, vähän kuin työnantajat kyselee miksi CV:ssä on vuosien aukko, mitä oot tehnyt sinä aikana?
En halua lähteä valehtelemaankaan ja jos valehtelisinkin, se tulisi kuitenkin lopulta ilmi, esimerkiksi läheisiltäni. En voi vaatia läheisiänikin valehtelemaan miehelleni.
No mitä sä täällä sitten vielä kyselet? Kerro.
Tietenkin, heti ensimmäisessä viestissä.
Ja viimeistään silloin, kun tapaatte ensimmäisen kerran.
Sehän se vasta hyvä alku suhteelle onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse kertoa, ellet itse halua. On ihan ok, jos haluaa pitää jotkut asiat vain itsellään. Riippuu ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähän pakko kertoa. Koska vaikka nykyään voinkin paremmin, se selittää kuitenkin todella paljon miksi olen nykyään se ihminen mitä olen ja miksi historiani on sellainen kuin on, eli olen ollut lähinnä yksin aina. Pakkohan mun on antaa joku selitys sille, miksen ole juuri seurustellut tai käynyt missään (paitsi töissä) enkä harrastanut mitään. Mun pitäisi keksiä jotain selityksiä niihin vuosien aukkoihin, vähän kuin työnantajat kyselee miksi CV:ssä on vuosien aukko, mitä oot tehnyt sinä aikana?
En halua lähteä valehtelemaankaan ja jos valehtelisinkin, se tulisi kuitenkin lopulta ilmi, esimerkiksi läheisiltäni. En voi vaatia läheisiänikin valehtelemaan miehelleni.
Onko seurustelemattomuus tai ettei ole käynyt missään oikeasti jotain aukkoja parisuhde-CV:ssä? Jännä tulokulma. Ei mullakaan oikein mitään harrastuksia ole eikä edes kavereita, mutta en koe, että se vaatisi mitään selitystä kuitenkaan. Monen vuoden työttömyys tms. tietenkin olisi outoa, jos ei ole sinä aikana esim. hoitanut lapsia kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kannata erikseen salailla, mutta ei mitenkään pakollista kertoa jos ei vaikuta nykyhetkeen. Kuitenkin jos kertomattomuus vauvaa, kerro.
Minusta olisi hyvä kertoa, voi toki olla, että sitä käytetään myöhemmin sinua vastaan ns. isketään puukolla selkään, olen tämänkin kokenut.
Siitä huolimatta arvostan rehellisyyttä, on raskasta elää salaamalla itsestään jotakin olennaista ja ei tarvitse pelätä, että esim. läheiset sen ottavat puheeksi jossakin yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et kertoisi? En nyt ehkä ekoilla treffeillä lävättäisi koko sairaskertomustani, mut pikkuhiljaa.
Salailu ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähän pakko kertoa. Koska vaikka nykyään voinkin paremmin, se selittää kuitenkin todella paljon miksi olen nykyään se ihminen mitä olen ja miksi historiani on sellainen kuin on, eli olen ollut lähinnä yksin aina. Pakkohan mun on antaa joku selitys sille, miksen ole juuri seurustellut tai käynyt missään (paitsi töissä) enkä harrastanut mitään. Mun pitäisi keksiä jotain selityksiä niihin vuosien aukkoihin, vähän kuin työnantajat kyselee miksi CV:ssä on vuosien aukko, mitä oot tehnyt sinä aikana?
En halua lähteä valehtelemaankaan ja jos valehtelisinkin, se tulisi kuitenkin lopulta ilmi, esimerkiksi läheisiltäni. En voi vaatia läheisiänikin valehtelemaan miehelleni.
Älä viitsi manipuloida. Kukaan ei ole velvollinen kertomaan menneisyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei vaikuta nykyhetkeen niin ei tarvitse kertoa heti. Mielestäni pitäisi kuitenkin kertoa siinä vaiheessa jos aiotaan tehdä lapsi tai mennä naimisiin.
Vedät perskännit ensitapaamisellq, loput paljastuu itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei vaikuta nykyhetkeen niin ei tarvitse kertoa heti. Mielestäni pitäisi kuitenkin kertoa siinä vaiheessa jos aiotaan tehdä lapsi tai mennä naimisiin.
Miksi ihmeessä? Ei tarvitse kertoa, jos sillä ei ole vaikutusta mihinkään.
Saa mielestäni kertoa tai olla kertomatta. Oikeanlainen ihminen ei tuollaisista hätkähdä ja itsekin kertoisin tai kuulisin mielelläni, kun haluan kuitenkin oikeasti tuntea toisen ja tulla tunnetuksi kaikkine puolineni. Toisaalta ymmärtäisin senkin jos kumppani olisi tuosta kertomatta varsinkin suhteen alkuvaiheessa, kun asia voi olla vaikea eikä kukaan ole menneisyydestään toisille tilivelvollinen, ellei vahingoita muita.
No kyllä sulla selvästi niitä mielenterveysongelmia näyttää olevan kun kerran täältä tuollaista pitää kysyä. Omaatuntoa ei näköjään ainakaan ole aivolohkoissa edes olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei vaikuta nykyhetkeen niin ei tarvitse kertoa heti. Mielestäni pitäisi kuitenkin kertoa siinä vaiheessa jos aiotaan tehdä lapsi tai mennä naimisiin.
Miksi ihmeessä? Ei tarvitse kertoa, jos sillä ei ole vaikutusta mihinkään.
Mm. skitsofrenia ja psykoosialttius, masennus alttius kulkee geeneissä eli hyvinkin on vaikutusta.
On aika outoa salailla seurustelukumppanilta asiota itsestään. Toisaalta tutustumisvaiheessa ei kannata lätkästä kaikkia vaikeita asioita pöydälle. Ei vain siksi, että toinen voi pelästyä, mutta jos juttu jää lyhyeksi niin riskinä on, että kaikki henk koht asiasi tiedetään pian kylillä, vähän väriä lisättynä toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei vaikuta nykyhetkeen niin ei tarvitse kertoa heti. Mielestäni pitäisi kuitenkin kertoa siinä vaiheessa jos aiotaan tehdä lapsi tai mennä naimisiin.
Miksi ihmeessä? Ei tarvitse kertoa, jos sillä ei ole vaikutusta mihinkään.
Mt-ongelmat ja päihdeongelmat ovat tutkitusti perinnöllisiä. Olisiko sinulle ok, että tuleva puolisosi pimittää näin oleellisia asioita?
-ohis
Kannattaa kertoa. Kyllä se on osa sinua ja historiaasi ja selittää käyttäytymistäsi. Minä kerroin poikaystävälleni saman tien, että olen ollut psykoosissa ja itsetuhoinen. Otti asian tosi positiivisesti. Oikeanlainen ihminen ei säikähdä tommosia juttuja.