Mitä teen?! Mies alkanut käyttäytymään väkivaltaisesti
Eilen siis oli ensimmäistä kertaa avioliittomme aikana kun pelkäsin miestäni. Yritän tiivistää:
Oltiin laittamassa ruokaa ja mä olin jo valmiiksi kuin persiisen ammuttu karhu kun oli kova nälkä. Myös lapsi oli nälkäinen ja kiukutteli nälissään. Mies selas kännyllä nettiä ruokapöydän ääressä istuen. Pyysin että voisko auttaa vaikka pyyhkimällä pöydän kun ruoka on kohta valmista.
Lapsi roikkui ulisten isänsä jaloissa ja mies hermostu ja murahti kovaäänisesti lapselle (oo nyt hiljaa siinä tms.) ja läppäsin leivinliinalla miestä olkapäälle että et puhu lapselle tolleen. Niin mies läimäs täysiä mua olkapäälle ja tökkäs vatsaan ja toisella kädellä vielä tarttu mua ranteeseen. Mies on kova treenaamaan joten sattu kovasti kun tarras ranteesta. Pelästyin ja itku ei ollut kaukana, raivostuin ja heitin kamat käsistäni pöydälle ja menin vaihtamaan ulkoiluvaatteita että pääsisin vähäks aikaa ulos rauhottumaan.
Kuulin kun lapsi alko kiljumaan kahta kauheemmin ja sitten kuulin kovan lyömisen äänen. Mies oli lyönyt lasta ja lapsi kiljui kauhuissaan. Juoksin keittiöön, nappasin lapsen ja kysyin mieheltä onko se ihan hullu!?! Miehellä oli veitsi kädessä ja kiroili raivoissaan että menee hermot kun yks vaan huutaa ja huutaa. Sekunnin murto-osan pelkäsin oikeesti että iskee sillä veitsellä meitä.
Mentiin lapsen kanssa makuuhuoneeseen ja mietin mitä hittoa teen. Mun ei oo ikinä , ikinä , ikinä tarvinnu pelätä mun miestä. On rauhallisuuden ja kiltteyden perikuva ollut (tähän asti), siksi pelästyin ja yllätyin tuota kovasti.
Mies tuli lopulta huoneeseen pyytämään anteeksi ja sanoi että ruoka on valmista. Lapsi pelkäsi isäänsä eikä suostunut menemään syömään ja munkin ruokahalut kaikkos.
Nyt mua ahdistaa edes nähdä miehen naamaa... on nyt tällä hetkellä nukkumassa. Ja meillä on toinen lapsi tulossa :( Mietin vain sitäkin että jos oisin pidemmällä kuin 4. kuulla niin miehen mahan tökkäys tuntuis vielä kamalammalta... :( Pitääkö tässä nyt helvetti peloissaan alkaa etsimään omaa asuntoa vai mitä ihmettä, tuntuu että ajatukset ei yhtään toimi, ylireagoinko ajatuksiani?!
Kommentit (30)
Käy käsiksi uudelleen. Lasten takia sun täytyy ottaa ja lähteä.
Sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä! Onko sukulaisia kenen luokse pääset asumaan siksi aikaa kunnes saat järjestettyä asiasi? Jos ei ole, etsi netistä heti lähin turvakoti. Onko joku kaveri tai ihan sama vaikka naapuri joka voi tulla seuraksesi, kun pakkaat tavarat? Mies voi nimittäin raivostua, kun tajuaa että olet oikeasti lähdössä ja silloin olisi hyvä olla joku muu paikalla auttamassa. Ihan valtavasti voimia sulle!
Siitä se yleensä lähtee, väkivallan lisääntyminen ja paheneminen. Sinun tehtäväsi tuossa keississä on viedä lapsesi turvaan. Menette vaikka sukulaisille tai ensi-ja turvakotiin ja samalla ilmoitat miehellesi että yhteen ei ole palaamista jos hän ei hae apua itselleen.
Minkä ikäinen lapsi on, tajuatko että hänelle jää tuosta todennäköisesti paha trauma. Vaikka sinä olisit niin vässy että et tajuaisi lähteä, voit olla varma että lapsi kertoo tapahtuneesta. Mihin mies löi häntä? Menkää nyt heti lääkäriin todentamaan ruhjeenne, voi olla varma että ei jää viimeisiksi, jos jäätte.
No ihan ensiksi juttelette asiasta miehen kanssa kunnolla ja avoimesti. Harkitsette vakavasti perheterapiaa.
Juttutuokion perusteella teet päätöksen jatkosta. Jos mies ei suostu/pysty avoimeen keskusteluun tai jos keskustelusta tulee sulle olo ettei mies kadu aidosti eikä ymmärrä tekonsa vakavuutta, suosittelen harkitsemaan eroa vakavasti. Tai jos sinusta tuntuu, että luottamus on mennyt kokonaan.
Siihen en usko, että yksi musta hetki väistämättä johtaisi väkivallan kierteeseen, vaikka sekin on toki mahdollista. Miten mies on aiemmin kohdellut sinua? Onko ollut kontrollointia, henkistä väkivaltaa? Miten yleensä riitelette? Nuokin seikat painavat vaakakupissa.
Oot kyllä kamala ihminen itsekin, JOS jäät tuohon suhteeseen. Siis mies löi lastakin!!! Teidän lasta! Sun tehtävä on suojella niitä pieniä ja itteäs.
Niin kuin monella muulla, mullakin on kokemuksia väkivaltaisesta suhteesta. Se on menoa nyt vaikka mies kuinka pyytelisi anteeksi häntä koipien välissä.
Älä vain uhkaa erolla, vaan toteuta se.
Mites sen ukon hermot alkaa paukkua sitten vauvan synnyttyä?
Järki käteen.
Kannattais myös miettiä lasten tapaamisia isänsä kanssa eron jälkeen... voitko luottaa siihen, ettei pahoinpitele kun kukaan ei ole näkemässä?
Ei vissiin jaksa kuunnella lapsen itkua ja toinen olis tulossa. Voisko olla masentunut. Silloin tollaset äänet kuten lapsen itku ottaa kovasti hermoille. Vai pitikö vaan saada räplätä puhelimella?
No ihan sama, jätä se, ihan tosi.
Ehdottomasti valvotut tapaamiset. Jos nyt painat tämän villasella, mieti miltä tuntuu lapsista ja itsestäsikin jos toistuu.
Ehdottomasti valvotut tapaamiset. Jos nyt painat tämän villasella, mieti miltä tuntuu lapsista ja itsestäsikin jos toistuu.
Ei tämä ap mihinkään lähde tai jätä miestään. Ei tuollaiset tee niin. Parisuhde on muutenkin jo sellainen, että raivopäissään paiskotaan ja mesotaan, huidotaan räteillä ja heitellään tavaroita, räkytetään ja riehutaan. Molemmat osapuolet käyttäytyvät väkivaltaisesti toisiaan kohtaan.
Jos tähän jotain parannusta haluaisi, pitäisi aapeenkin tunnustaa oma väkivaltaisuutensa ja yrittää parantaa omaa käytöstään. Molemmat mars terapiaan ja opettelemaan kuinka hyvässä parisuhteessa käyttäydytään.
Mitä ruhjeita ei jäänyt eli mitään valokuvattavaa ei ole. Hän ei niin kovaa läimässyt / ranteeseen tarttunut, mutta kovaa kuitenkin että pelästyin / lasta sattui. En vain jaksa uskoa että olen nyt tässä tilanteessa :( Tällä hetkellä en pysty keskustelemaan asiasta. Ahdistaa. Ketään sukulaisia ei ole, eikä kavereitakaan, lähin turvakoti on tuossa alle kilsan päässä että sinne pääsee kyllä helposti.
Meillä on käteisvaroja kassakaapissa, tekis mieli napata ne itelle ja lähteä vaikka kauemmas sukulaisille (yli 300km) että sais ajatuksia kokoon. Nyt vaan odotan et mies herää ja tajuis lähteä vaikka loppupäiväksi salille tms. En siis todellakaan pysty katsomaan häntä silmiin. :( Olisipa maanantai että mies ois nyt töissä.
Varmasti tekisi mieli ajatella, että ei toistu. Ja on myös todella raskaat ajat edessä kun elämä muuttuu, mutta mieti hyvä ihminen, miehesi pahoinpiteli raskaana olevaa vaimoaan j avutonta lasta. Myös sinua kohtaan ollaan epäluuloisia, jos katsot tuota sormien läpi ja asiat tulevat aivan varmasti julki.
No se olisi hyvä juttu lähteä johonkin niin molemmat saavat olla rauhassa. Mene sinne sukulaisille. Jos miehellä on pinna kireällä, niin saa rentoutua ja olla rauhassa. Sinä saat etäisyyttä mieheen ja pystyt tekemään päätöksiä.
Siis mitä, mies nukkuu tyytyväisenä, ja ette pysty edes puhumaan asiasta. Lähde ihmeessä sukulaiselle, teet aivan oikein. Ja ehdottomasti kerrot asista. Mistä syystä ei ole kavereita tai sukulaisia, onko miehesi syynä tähän?
Ap, lähde sinne sukulaisiin. Siellä voit rauhassa alkaa katselemaan uutta asuntoa itselle ja lapsille. Paitsi tietty, jos uskot että mies suostuu itse muuttamaan ja pystyt jatkamaan asumista vanhassa.
Onhan se olo ihan kamala ja ahdistava ja pelottava. Toivottavasti ymmärrät lähteä, ettei lasten tarvitse kasvaa pelossa.
Tuollaisia me miehet olemme. Nykyään pitää vain hillitä hermoja. Ei miesten hermot ole rautaiset. Välillä tämä nykyajan meno menee vähän yli ja sitten tulee rikottua kotia nyrkillä tai kirveellä. Onneksi voi mennä metsään rauhottumaan (kalastamaan tai tappamaan eläimiä). Nainen ja lapset saattavat olla vitun rasittavia pitkän työpäivän jälkeen etenkin, jos on ajanut Norjaan ja takaisin. Kotona odottaa sitten kotitöitä vaativa nainen ja lapsikin haluaa puistoon.
Jumalauta se on siinä. Tupakastakin valitetaan ja pari oluttakin on syntiä. Kyllä se syö miehen hermoja. Itse en ole ikinä lyönyt perhettäni, mutta huutanut olen pää punaisena.
Sillä hetkellä kun mies koski lapseen niin minä lähtisin lapsen turvallisuuden takia. tässä ei kyseessä ole enää pelkästään sinä! Olen pahoillani tilanteesi takia, et ansaitse tuommoista eikä varsinkaan lapsesi.
Pyydä, että ystäväsi tulevat teille tänään "turvamiehiksi".
Ehdottomasti ero. Lyömisen kynnys meni siinä eli helpommin lyö uudelleen. Niin kävi mun kahden exän kohdalla!