Millainen mies on naismainen?

Jotkut näkevät miehenä olemisen jotenkin näin: http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2012/04/14/article-2129462-001358E000000258-321_468x367.jpg

Osa taas ottaa herrasmiehen roolin. Osa on niitä, joilla on tarve pullistella. Jotkut taas sanovat, että miehenä oleminen on sitä, että osaa kantaa vastuuta. Kuka on oikeassa? Eikö miehille hyväksytä erilaisia tapoja olla oma itsensä, toisin sanoen erilaisuutta? Jotenkin on myös outoa, kuinka monet naiset ovat niin tasa-arvon kannalla, mutta silti käsitys hyväksytystä miehekkyydestä tuntuu olevan hyvinkin kapea. En minäkään pidä kaikentyyppisistä naisista, mutten silti kyseenalaista heidän(kään) naise(llis)uttaan.

Vielä kysyisin, että miksi ulkonäöstä huolehtimista pidetään usein naismaisena piirteenä?

Älä turhaan hukkaa aikaasi täällä, ap. Kyselet liian vaikeita pinnallisella palstalla. Ystävällinen neuvo vain.

Sellainen, joka käyttäytyy toista kohtaan erittäin ystävällisesti ja on mukava, mutta toisaalta saattaa puhua toisista selän takana. Jotenkin juuri tuo ystävällisyys ja että ottaa toisen huomioon eikä vaan kohella menemään. Näin käyttäytyvä mies on mielestäni hieman naismainen, mutta pidän ominaisuuksia erittäin hyvinä. Viisauksia klo 3.50...

Paitsi vähentää kiinnostusta, koska tuntuu, että henkilö tarvitsee enemmän äitiä. Eli tulee ristiriitaisia tunteita

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 03:35"]Vielä kysyisin, että miksi ulkonäöstä huolehtimista pidetään usein naismaisena piirteenä?

[/quote]

Tämä on itse asiassa aika uusi juttu. Vuosituhansien ajan ovat kaikki kuninkaat ja sotapäälliköt pitäneet hyvin tarkasti huolta ulkonäöstään oman aikansa ihanteiden mukaan, ja se on aina nähty ehdottoman miehekkäänä toimintana. Suomessakin nykyaikana järkytyttäisiin siitä jos joku mies käyttäisiin kauneudenhoitopalveluihin saman verran rahaa kuin Mannerheim tai Tauno Palo aikoinaan. Tai ainakin sitä pidettäisiin naismaisena.

Selkärankaa täytyy olla. Vastuun kantaminen on hyvä pointti. Jos kykenee kantamaan tekojensa seuraukset ja pyytämään anteeksi silloin kun on tarvetta, niin kyseessä on mies sanan positiivisessa merkityksessä.

Ap vielä kirjoittaa yhden asian tähän ennen kuin lähtee nukkumaan. Toivottavasti vastauksia tulisi lisää. Idea tähän aloitukseen tuli nimenomaan siitä, kun vastenmielisiä piirteitä listaavassa ketjussa naismaisuus oli mainittu jopa "itsestäänselvänä". Tarkoitus on tällä ketjulla nostaa keskustelua aiheesta tältä pohjalta, että mitä naismaisuus ja miehekkyys itse asiassa ovat ja mitkä määritelmät niistä ovat niitä vastenmielisiä eli toisin sanoen "huonoja" piirteitä.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 04:06"]

Selkärankaa täytyy olla. Vastuun kantaminen on hyvä pointti. Jos kykenee kantamaan tekojensa seuraukset ja pyytämään anteeksi silloin kun on tarvetta, niin kyseessä on mies sanan positiivisessa merkityksessä.

[/quote]

Juurikin näin. Olen nähnyt paljon "miehiä", jotka vetävät sitä ns. miehekästä roolia, mutta tiukan paikan tullen ei miestä löydykään. Toisaalta moni sitten järkiintyy esimerkiksi omien lasten tai tosirakkauden myötä, onneksi.

Useinhan nämä sikamaiset miehet ovat juuri olevinaan niin miehekästä. Heitä kuitenkin moni rikkinäinen ihminen ihannoi. Noidankehä on siten valmis.

Conchita Wurst

Sellainen, joka esimerkiksi hymyilee/nauraa paljon, käyttää sanaa "ihana", tykkää halailla ihmisiä, puhuu paljon ja nopeasti... Ei mitenkään huonoja ominaisuuksia minusta.

Minusta sana "naismainen" ei ole synonyymi jollekin pelkuruudelle, vastuuttomuudelle tai kaksinaamaisuudelle, niin kuin jotkut sen ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 02:02"]

Sellainen, joka esimerkiksi hymyilee/nauraa paljon, käyttää sanaa "ihana", tykkää halailla ihmisiä, puhuu paljon ja nopeasti... Ei mitenkään huonoja ominaisuuksia minusta.

Minusta sana "naismainen" ei ole synonyymi jollekin pelkuruudelle, vastuuttomuudelle tai kaksinaamaisuudelle, niin kuin jotkut sen ymmärtää.

[/quote]

Ei se olekaan huono asia. Mutta jos sillä tarkoitetaan jotain huonoa piirrettä ihmisessä, niin mielestäni silloin käsittäisin sen sanan sillä tavoin.

Mitä naismaisuus tarkoittaa, kun se listataan negatiivisena ominaisuutena miehessä? Siihen ei ketju edelleenkään anna vastausta.

Mulle on tullu vastaan yllättävän paljon miehiä jotka valittavat, määkivät, naukuvat ja ovat semmosia että mikään ei ole koskaan hyvin. Pidän tätä naismaisena piirtenä ja erittäin luotaan työntävänä. Niin ja analysoidaan, no niin taas joo....

Heippa,
paljonhan se riippuu naisesta itsestään. Kokeeko olevansa itse femiini vai enemmän maskuliininen. Se on luontaista, että maskuliini ja femiini energia vetävät toisiaan puoleensa ja tuntevat seksuaalista vetovoimaa. Toki harva ihminen kokee olevansa täysin femiini tai maskuliini. Meissä kaikissa on kummatkin "poolit". Joku voi myös kokea olevansa täysin sukupuoleton.

Se miksi, naismaisuus miehessä voidaan kokea siis negatiivisena johtunee naisen omasta femiiniyydestään. 

Miesten keskuudessa voi olla paineita olla maskuliininen, kova, ehkä jopa tunteetonkin ja jollain tapaa eläimellinen. Femiini mies voi kokea painostavana ympäristön asettamat paineet ja kompensoida epävarmuuttaan käyttätymällä "sikamaisesti". Tämä saatetaan silloin nähdä maskuliinisena miehenä. Tämä kävi siis omalla kohdallani, juttu miehen kanssa ei kuitenkaan toiminut, sillä alta paljastuikin femiini(khö), epävarma mies.

Oikeasti (ainakin mielestäni) miehen maskuliinisuuteen kuuluu rauha, lämmin välittäminen, hellyys, turva ja varmuus. Sillä ei ole mitään tekemistä eläimellisten "MINÄ olen miesten mies" -tappelujen tai muiden sellaisten kanssa. Sellainen kaikki kumpuaa aina epävarmuudesta.

Maskuliiniset naiset taas kiinnostuvat femiineistä miehistä, ainakin useimmiten. Eikä vetovoima ja rakkaus kuitenkaan katso siis sukupuolta. Sisus merkkaa, ei se, mihin kehoon on syntynyt. Femiini mies voi olla homo ja maskuliininen nainen lesbo, kuka mitenkin kokee ja tuntee.
:)

^^ jatkoa siis 17 viestiini

ja femiiniyyteen kuuluu siis naisella (mielestäni) iloisuus, herkkyys, hoiva, "lapsekkuus", välitön ja empaattisuus(myötäeläminen). 

Ja uskoisin että pääpiirteittään femiinit ja maskuliiniset piirteet toistuvat samoina oli kyseessä sitten miehen tai naisen keho :)

Minä olen tuollainen naisellinen mies. Pidän omaa ihannettani melko naisellisena sen suhteen, miltä haluaisin näyttää. Olen tunteellinen ja hyvin esteetikko. Olin nuorena jotenkin homokammoinen kovis, mutta olen hyväksynyt itseni myöhemmin. Epävarmuuttani ruokki lähinnä muiden miesten homokammoisuus, en halunnut joutua silmätikuksi. Naisten kanssa oli helpompaa.

Olin aiemmin myös kauhistunut maskuliinisuudessa naisissa, mutta nykyisin pidän viehättävimpänä juuri noita piirteitä, joita ennen pelkäsin ehkä juuri noista syistä. Ennen kauhistuin naisten äijämäisestä käytöksestä ja siitä, jos he eivät kiinnittäneet huomiota ulkonäköön sillä tavoin. Nykyään ei ole ongelma, jos naisella on lyhyet hiukset, verkkarit jalassa ja vaikkapa kainalokarvat ajamatta ja kasvot meikkaamatta. Oikeastaan päinvastoin.

17 jatkaa..

Ja siis oikeastaanhan se, mikä koetaan "negatiivisena" toisessa on aina se epävarmuus.

Että ei voida sanoa, että juuri se femiiniys olisi miehessä se negatiivinen juttu, koska jos mies on avoimesti mitä on (vaikka sitten femiini), niin mikäs siinä sitten. Se vetää luultavemmin maskuliinisia naisia puoleensa ja femiinit naiset "jatkavat etsintäänsä" muualta :D

Tässä siis haluaisin korostaa itsetuntemusta. Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet. Ei ole mitään syytä olla rakastamatta :) Myös rakastamalla itseäsi näet ehkä helpommin toisten epävarmuuden läpi ja pystyt välttymään paljolta "pahalta" ja pystyt ehkä jopa auttamaan muita rakastamaan itseään!
Se huokuu itseluottamusta ja elinvoimaa, joka hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään - ei se joka yrittää:)

Ei siis kannata puhua "miehen negatiivisista ominaisuuksista", vaan siitä, mikä tekee yksilöstä "negatiivisen". Ja miksi tästä kannattaa puhua - siksi että emme tuomitsisi vaan ymmärryksen kautta hyväksyisimme ja voisimme auttaa yhteiskuntaa kasvamaan.
Koska KUKAAN ei ole "negatiivinen", kukaan ei synny "pahaksi" tai "vääristyneeksi". Emme elä terveessä yhteiskunnassa, joten on hyvä muistaa, että moni on täällä mennyt sekaisin ja MONI kamppailee omaa sisäistä kamppailuaan joka päivä. Ulkonäköpaineet, materialismi ja itsekeskeisen elämäntavan (ns"normin") tavoittelu eivät luo helppoja puitteita! Katsotaan siis yksilöitä yksilöinä. Jos joku on negatiivinen, se kertoo aina, että hänellä on vaikeaa.

Minä olen kokenut, että juuri maskuliinisemmat naiset kokisivat ongelmana miehen feminiiniset piirteet. Ainakin he saattavat kokea helpommin esim. ulkonäköön panostamisen feminiinisenä, jos eivät itse ole siitä niin kiinnostuneita. Tai sitten luonteensa puolesta maskuliiniset naiset - he juuri viehättyvät oman kokemukseni pohjalta useimmiten ns. perusmiehekkäistä miehistä.

Parisuhteessa syö helpolla itsetuntoa, kun toinen pitää naismaisena jotakin, minkä itse kokee normaalina. Silloin voi olla hankalaa löytää maskuliinista naista, joka on sinut itsensä ja puolison ominaisuuksien kanssa. Toisaalta kyse on monesti itsensä ja toisen hyväksymisestäkin, mutta seksuaalisissa mieltymyksissä voi usein tulla ongelmaa.

Itse olen hyvin avarakatseinen, ja kokisin vain kiehtovana ajatuksen siitä, jos olisin vaikkapa urbaani muotisuunnittelijamies ja yhdessä vähän "äijämäisenkin" autonkorjaajanaisen kanssa. On kuitenkin hyvin vaikea kuvitella, että joku nainen kokisi samoin.