Hermot menneet vauvan jatkuvaan huutoon

Te jotka tuosta kellosta marmatatte, on todellakin vauvoja, joille selkeä rytmi on parempi. Meidän elämä ainakin parani selkeästi ja vauvoista tuli tyytyväisempiä, kun heitä autettiin nukahtamaan tiettyihin aikoihin, kun olivat väsyneitä, vaikkei niitä olisi huvittanutkaan. Tsemppiä vauvan kanssa. Ei oo muita vaihtoehtoja kuin jaksaa. Löytäisitkö jonkin tukiryhmän itsellesi?

Ehkä vauvasi huutaa sen takia, että hänellä on mennyt hermot sinuun?

Katsopa sitä vauvaasi kunnolla silmiin ja mieti: hän on pieni, avuton ihminen, joka ei todellakaan ole pyytänyt saada syntyä tähän maailmaan. Hän on siinä siksi, että sinä olet hänet tehnyt, hän ei sille mitään voi.

Vauvallasi ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla sinun vauvasi ja pärjätä sillä hoidolla, mitä sinä päätät hänelle tarjota. Siinä sinulle maailman tärkein tehtävä.

Hän yrittää kertoa sinulle tarpeistaan kaikilla niillä keinoilla, mitä hänellä on. Koitapa nyt kuunnella häntä ja hoitaa niin hyvin kuin ikinä pystyt. Äidin tehtävä on kantaa vastuu pienen hyvinvoinnista. Hän on täysin riippuvainen sinusta.

Tulee todella paha mieli, kun pienestä suloisesta vauvasta puhuttaessa käytetään ilmaisuja "hermot menee" / "hankala tapaus" / "tätä paskaa..."

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 20:20"] Tämä toinen lapsi aloitti sen huutamisen ja kätinän heti synnyttyään, ihan vaan koska pientä pippuria vitutti olla avuton mönkijä.

[/quote]

Päivän parhaat naurut tarjosit tällä! Meillä myös vauvaa selvästi kiukuttaa se, ettei vaan aina  pysty. Esimerkiksi tänään vetäisi ne perinteiset kaikkia muita asiakkaita ilahduttavat kassaitkut, kun näki tavaraa siinä hihnalla, eikä ylettynyt rattaista niitä ottamaan. 

Vauvat nyt vaan huutaa. Ovat aina huutaneet. Ja äideillä menee hermo. On aina mennyt. Ei se ole niin vakavaa. Aika kuluu, lapset kasvavat, elämä helpottuu, äidin pinna pitenee. Meidän niin monen äiti on ollut ihan erilainen esimerkiksi aamuyöllä rättiväsyneenä kolmekuista vauvaa hyssytellessään kuin jo vähän toipuneempana ja levänneempänä leikki-ikäisen lapsen ja sitä vanhemman kanssa, kun lapsetkin ovat jo hoidossa ja lasten kanssa on niin paljon helpompaa. Lapset eivät vaan sitä onneksi muista...

Tämä nykyinen yhteiskunta on sellainen, että kukaan ei saisi koskaan korottaa ääntään tai kaikki ovat heti säikkyinä kusi sukassa soittamassa hätänumeroon. Ensin äidit toki on eristetty tosi yksin siihen pienen vauvan äitiyteen, ilman että kukaan tarjoaa oikeasti konkreettista apua. Kaikenlaista keskusteluapua ja kysymättä saatuja neuvoja kyllä piisaa, mutta ei sellaista apua, mikä helpottaisi ihan sitä arkipäivän väsymystä. Ennen lasta ihminen on saanut olla ihan sellainan kuin on, lapsen jälkeen hänestä pitäisi kuoriutua yhdessä yössä superihminen, joka ei kykene edes tuntemaan muita tunteita kuin pelkästään positiivisia, myönteisiä ja rakentavia tunteita. Joskus minusta tuntuu, että eletään jo tietyllä lailla elämästä vieraantuneessa yhteiskunnassa, jossa ei kestetä mitään säröjä ja keskeneräisyyttä.

Sä olet sairas. HAE APUA, vähintään lapsellesi!!

Ap saattoi asennevammaisen apinan sijaan provo, mutta korvatulpat ovat kyllä olleet aivan ehdoton juttu oman pikkurääkyleen kanssa. 

Käytä korvalääkärissä. Jos korva(t) on kipeät nukkuminen on yhtä tuskaa. 

T.  äiti jonka vauvan itkut lopuuivat putkitukseen

Suosittelen osteopaatille tai vyöhyketerapiaan viemistä. Vauvat ei huuda huvikseen!

Käytä korvalääkärissä. Jos korva(t) on kipeät nukkuminen on yhtä tuskaa. 

T.  äiti jonka vauvan itkut lopuuivat putkitukseen

10: saman totesin minäkin. Että pientä vaan jurppi olla paikallaan: selällään, mahallaan, myöhemmin istualtaan. Halusi mennä ja olla menossa mukana. Hermo kärysi heti kun hommat eivät menneet niinkuin olisi halunnut.

Oi pieni lapsoseni, kauas ei ole omena puusta pudonnut. Ihan kuin minä! Sittemmin molempien pinna on pidentynyt ja lapsen kasvaessa olemme oppineet yhteiset toimintatavat. Huumori kantaa ja kasvattaa, sitä jaksaa kummasti paremmin, kun ottaa asiat hieman kevyemmin ;)

Sillä on jäänyt röyhy kiertämään ja se sattuu kuvussa. Ota syliin, kävele, hypyttele hiukan, pidä olkapäätä vasten ja hiero selkää.

Meillä itkettiin illat ja nukuttamiset oli yhtä hel*ettiä..Myöh.selvisikin syy:laajat allergiat ja refluksi!Mars lääkärin juttusille,ei ne vauvat turhaan itke.:)

Meillä itkettiin illat ja nukuttamiset oli yhtä hel*ettiä..Myöh.selvisikin syy:laajat allergiat ja refluksi!Mars lääkärin juttusille,ei ne vauvat turhaan itke.:)

Ymmärrän tunteen. On niin rasittavaa, kun toinen on selvästi aivan yliväsynyt, mutta sen sijaan, että nukahtaisi, päättääkin vain huutaa 30-60 min. Siinä sitten pidetään vauvaa kainalossa ja hyssytellään. Lopulta suostuu ottamaan sen noin 58 kertaa tarjotun rinnan suuhunsa ja nukahtaa alle minuutissa. On ikävää, kun tietää, mitä vauva tarvitsee, mutta vauvalla on jotain aivan muuta mielessä. Noissa nukutusasioissa suosittelen olemaan sinnikäs. Vaikka joutuisitkin olemaan makuuhuoneessa 2 h nukuttamassa, on parempi, ettei esim. lähde enää toisiin huoneisiin tai laita vauvaa lattialle. Siitä vasta ongelmia tuleekin rytmin kanssa. Tai ainakin meillä homma toimi yleensä näin.

nukutat lattialla? Lapsi on väsynyt, mutta siinä iässä että kaikki kiinnostaa. Syödäkään ei kerkeäisi kun on kiinnostavaa tutkittavaa ja kuulosteltavaa. Rauhoita nukkumaanmeno. Pimeä huone tietyt rutiinit vaatteiden vaihto media pois ja sit nukuttelemaan. Äiti viereen silittämään ja pullo maitoa tai tutti kyllä se siitä hetken itkettyä nukahtaa. Voi mennä parikin päivää, että oppii uudet rutiinit ja sekin voi vauvaa kummastuttaa kun yhtäkkiä tuleekin jotain uutta ja outoa. Tuttu ja turvallinen on poistunut eli entiset rutiinit. Vauva ei siis tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja on hämillään.

Näin meillä jo 2 kk ikäinen poika tietää milloin on yö ja milloin päivä. Päivällä voi herätessä virota ja leikkiä. Öisin otetaan hömpsy tissistä ja jatketaan unia. Ei avata valoja ei vaihdeta turhaa vaippaa jos ei ole pakko.