vauva on viikon ikäinen ja tunteet
On vähän sekalaiset. Yksinäinen olo, kaipaan miestäni ja läheisyyttä, uusi elämä tuntuu pelottavalta. Mikä auttaa.
Kommentit (13)
Aika. Kolmen vuoden päästä tuntuu jo paremmalta :)
ei vaan sinulla on baby blues, kuuluu asiaan.
neuvolan oppaissa kerrottiin vain pintapuolisesti baby bluesista. Kertoisitteko omia kokemuksianne? Olen ulkoillut vauvan kanssa jo omalla pihamaalla. Koska voi lähteä lenkille? Entä kauppaan? Ap
Aika. Minulla äidinrakkaus heräsi esikoisen aikana vasta sitten, kun lapsi oli kuukauden ikäinen. Yksi päivä vaan kaikki humahti yhdessä hetkessä pintaan. Kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen, itkeä tihrustin, että tässäkö se minun loppuelämä nyt on. Sitten tajusin, että lapsihan kasvaa. Puolivuotiaana lapsesta oli jo oikeasti seuraa. Toisen lapsen sain kolmisen vuotta myöhemmin ja kaikki oli alusta asti luontevaa, toki ajoittain työlästä.
Sinulla on lapsi ihan vastasyntynyt ja ero entiseen elämään on huikea. Hormonitoimintasi on myös ihan sekaisin ja tarvitset aikaa synnytyksestä toipumiseen. Kyllä se siitä :) hurjasti onnea!
Voit mennä kauppaan vauvan kanssa jos haluat :) Tehkää mukavia juttuja joiden toteuttaminen ei tunnu liian "pelottavalta" tai haastavalta, joista tulee hyvä olo ja mieli. Saat itseluottamusta ja huomaat pärjääväsi vauvan kanssa vaikka ensin tuntuu vähän hallitsemattomalta ja oudolta. Ole itsellesi lempeä <3
Kiitos. Ero on kyllä huikea. Eilen mieheni halatessa minua aloin itkeä koska ikävöin häntä niin. Läheisyydelle ei ole olllut aikaa.
Kestääkö tämä vaihe kauan?
Tunnen rakkautta vauvaa kohtaan ja hellyyttä. Ikävöin myös häntä kun hän nukkuu. Tuntuu kuin olisin hirveän turvaton.ap
Muistan tuon herkkyydeen tunteen ekan lapsen kohdalta. :) Tosi hyvä jos voit puhua miehelle olostasi ja koettaa hieman asettua oman tunnetilasi ulkopuolelle, jotta muistat ja huomaat että se menee ohi eikä ole vaarallista. Ihanaa jos mies ymmärtää ja pitää sylissä! Biologisesti tuo tila johtuu juuri siitä, että olet avoin ja herkistynyt vauvan viesteille ja aktiivisessa kontaktissa häneen. Onnea ja rakkautta teille :)
6
Kyllä tuo voi useamman viikon kestää, mutta hiljakseen hormonit tasoittuu ja niihin tottuu, ja positiiviset kokemukset ja juuri tuo hyvä luottamus mieheen ovat tärkeitä tekijöitä. Sustakin täytyy pitää hyvää huolta :)
mulla helpotti 6vk, 3kk ja 6kk kohdilla. Vauvan ollessa 2vkoa oli vaikeinta, sitten alkoi helpottaa koko ajan. Näin siis esikoisen kanssa, seuraavan kanssa tiesin mitä on tulossa ja osasin jotenkin "nauttia" ylitunteellisuudesta, kun tiesin sen menevän ohi. Tsemppiä!
Voi kun sain ihania vastauksia <3
Oma äitini on jo yli 80v joten hän ei osaa tukea. Mieheni on ollut aivan ihana ja ymmärtää huoleni. En myöskään halua olla paljoa yksin.
Kamalaa jos kestää viikkoja mutta ihanaa ajatella että tämä johtuu vauvan tarpeiden huomaamisesta. Hän on niin ihana mutta vähän pelottava. Ap
Hei, tuo kaikki johtuu vain hormoneista, ja olosi paranee kun hormonitaso normalisoituu. Minustakin on tuntunut samalta, hauraalta ja jotenkin turvattomalta. Yhtäkkiä tuntuu kuin jokin suojakuori itsen ja maailman välillä olisi hävinnyt, ja sitä näkee kaiken eri tavalla kuin ennen. Vauvaa on yhtä aikaa sekä ikävä että hän tuntui vielä jotenkin vieraalta.
Lapsivuodeaika kestää kolme kuukautta, ja sen loppupuolella susta pitäisi jo tuntua paremmalta. Voimakkaammalta ja enemmän omalta itseltäsi. Koeta sinnitellä sinne asti, jonain päivänä kaikki on taas paremmin. :)
Onnittelut vauvasta!
Nyt käyt läpi normaalia vaihetta, toivottavasti luotat siihen.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:01"]neuvolan oppaissa kerrottiin vain pintapuolisesti baby bluesista. Kertoisitteko omia kokemuksianne? Olen ulkoillut vauvan kanssa jo omalla pihamaalla. Koska voi lähteä lenkille? Entä kauppaan? Ap
[/quote]
Se hormonimyrsky on kauheimmillaan noin 4-8 päivää synnytyksestä. Tästä kerrotaan netissä. Suurimmalla osalla menee pahin ohi tuon jälkeen, ja onneksi myös minulla. Mutta muutaman päivän ajan mm. itkin suihkussa ihan syyttä. Olisin varmasti säikähtänyt, ellen olisi lukenut tästä jostain vauvaoppaasta.
Ja minun mielestäni jos oma vointisi sen sallii, voit kyllä näillä ilmoilla alkaa liikkua vauvan kanssa vaikka heti, toki vauvan rytmin huomioiden. Suojaa vain vauva auringolta vaunuissa esim. harsoliinalla.
Aika, pienet omat hetket. Vaunulenkit. Mutta eniten aika, koko ajan helpottaa.