Jos lapsenne lähtevät isänsä kanssa jonnekin, tuleeko teille levoton olo, joka poistuu vasta kun he palaavat?

Ei tule. Tulee nautinnollinen olo, kun saan olla ihan yksin. Se on perheenäidille harvinaista herkkua. Luotan mieheeni 100 prosenttisesti, joten ei ole mitään syytä olla levoton, kun hän on lasten kanssa. 

Ei. Täysi luottamus mieheen että pitää turvassa. En antaisi lapsia kenellekkään josta tulisi levoton olo.

Luultavasti olisin vaan niin onnessani, etten osaisi olla huolissani ainakaan ensimmäiseen muutamaan päivään. Toistaiseksi tätä yksin kotona olemisen ihmettä on saanut vain odottaa, sillä kymmeneen vuoteen mies ei ole poistunut kotoa lasten kanssa yli kolmen tunnin ajaksi. Myönnän, että v itu tus alkaa olla jo melkoinen, sillä haluaisin olla joskus yksin kotona ja toivoisin isän ja lasten suhteen olevan sellainen että he voisivat tehdä jotain kivaa keskenäänkin :(

Ei ole levoton olo. En lisäänny ääliön kanssa.

Eihän siihen mitään syytä tarvitse olla, luonto vain järjestää sellaisen kanaemo-olon.

Todellakin tulee. Mies on maanis-depressiivinen alkoholisti enkä todellakaan osaa olla rauhassa sinä ainoana kertana vuodessa, kun hän lapsiaan näkee. Lapset ovat jo yli 15v. että sikäli osaavat kyllä pitää puolensa, mutta väkisinkin käy mielessä, rysäyttääkö isä auton lyttyyn tms. lapset kyydissä.

Tulee, en luottanut lasten isään avioliiton aikana enkä sen jälkeenkään. Hän on hyvin impulsiivinen, arvaamaton ja äkkipikainen. Lisäksi hän pitää itseään maailman parhaana autoilijana eikä usko, kun hänelle sanotaan, miten vaarallinen hän on liikenteessä. On suorastaan ihme, ettei hän ole joutunut vielä liikenneonnettomuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Tulee, en luottanut lasten isään avioliiton aikana enkä sen jälkeenkään. Hän on hyvin impulsiivinen, arvaamaton ja äkkipikainen. Lisäksi hän pitää itseään maailman parhaana autoilijana eikä usko, kun hänelle sanotaan, miten vaarallinen hän on liikenteessä. On suorastaan ihme, ettei hän ole joutunut vielä liikenneonnettomuuteen. 

Ei voi kuin ihmetellä, mitä liikkuu päässä kun tuollaisen kanssa pitää lisääntyä. 

Ei tule. Laatuaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti olisin vaan niin onnessani, etten osaisi olla huolissani ainakaan ensimmäiseen muutamaan päivään. Toistaiseksi tätä yksin kotona olemisen ihmettä on saanut vain odottaa, sillä kymmeneen vuoteen mies ei ole poistunut kotoa lasten kanssa yli kolmen tunnin ajaksi. Myönnän, että v itu tus alkaa olla jo melkoinen, sillä haluaisin olla joskus yksin kotona ja toivoisin isän ja lasten suhteen olevan sellainen että he voisivat tehdä jotain kivaa keskenäänkin :(

Vähän samanlainen tilanne täällä. 

Oletko pyytänyt tätä mieheltäsi? Miehet eivät osaa lukea vaimonsa ajatuksia. Ihan totta. :D :D 

Minulla itselläni kesti hetken aikaa ymmärtää tämä ennen kuin sain suuni auki ja pyysin häntä lähtemään jonnekin, vaikka mummolaan tai ihan vain jonnekin ja ottamaan lapset mukaansa. Vähän se nikotteli, että voisiko kuitenkin lapset jäädä kotiin, mutta pidin pintani ja sain itselleni omaa aikaa kokonaista puoli päivää. 

Ei tullut, silloin aikoinaan. 3 lasta, nuorin oli 1v kun erottiin. Joka toinen vkl isällään ( toisessa kaupungissa ) ja 4 vkoa kesällä. Nyt lapset jo kolmekymppisiä ja ollaan jo isovanhempiakin. Eli hyvin meni. Luottamusta puolin, sekä toisin, pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti olisin vaan niin onnessani, etten osaisi olla huolissani ainakaan ensimmäiseen muutamaan päivään. Toistaiseksi tätä yksin kotona olemisen ihmettä on saanut vain odottaa, sillä kymmeneen vuoteen mies ei ole poistunut kotoa lasten kanssa yli kolmen tunnin ajaksi. Myönnän, että v itu tus alkaa olla jo melkoinen, sillä haluaisin olla joskus yksin kotona ja toivoisin isän ja lasten suhteen olevan sellainen että he voisivat tehdä jotain kivaa keskenäänkin :(

Vähän samanlainen tilanne täällä. 

Oletko pyytänyt tätä mieheltäsi? Miehet eivät osaa lukea vaimonsa ajatuksia. Ihan totta. :D :D 

Minulla itselläni kesti hetken aikaa ymmärtää tämä ennen kuin sain suuni auki ja pyysin häntä lähtemään jonnekin, vaikka mummolaan tai ihan vain jonnekin ja ottamaan lapset mukaansa. Vähän se nikotteli, että voisiko kuitenkin lapset jäädä kotiin, mutta pidin pintani ja sain itselleni omaa aikaa kokonaista puoli päivää. 

Melko aivoton mies, jos ei pyytämättä tajua viettää aikaa lastensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole levoton olo. En lisäänny ääliön kanssa.

Entä kun ääliöimäisyys ilmenee vasta lapsen syntymän jälkeen? Näinkin on käynyt. Siinä ei paljon kaltaistesi bessewisseröinti auta.

Ei tietenkään tule. En olisi lisääntynyt hänen kanssaan, jos en voisi luottaa häneen myös isänä. Ikävä toki tulee, jos ovat useamman päivän pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole levoton olo. En lisäänny ääliön kanssa.

Entä kun ääliöimäisyys ilmenee vasta lapsen syntymän jälkeen? Näinkin on käynyt. Siinä ei paljon kaltaistesi bessewisseröinti auta.

Sitten se lapsi on tehty liian aikaisin.

Mulla on levoton olo aina kun lapsi ei ole kanssani tai omassa tutussa päiväkodissaan.

 

Tää johtuu siitä, että olen totaaliyksinhuoltaja ja tottunut olemaan hänestä yksin vastuussa.

Jos lapsella olisi isä, haluan kyllä ajatella, että luottaisin häneen 100% eikä tällaista oloa tulisi.

Mun ääliöexällä oli tapana aloittaa riita aina juuri ennen kuin lähti käymään lasten kanssa jossain. Jouduin kirjaimellisesti pakottamaan lapset itkevinä miehen matkaan.

Tarkoitus oli varmaan estää mua nauttimasta ääriharvinaisesta omasta ajasta. Kokemuksen puutteesta lastenhoidosta ei ollut kyse (että miestä olisi siis jännittänyt lastenhoito ja sen takia ärissyt lapsille), vaan hän oli mm. pitkään työttömänä lasten kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole levoton olo. En lisäänny ääliön kanssa.

Entä kun ääliöimäisyys ilmenee vasta lapsen syntymän jälkeen? Näinkin on käynyt. Siinä ei paljon kaltaistesi bessewisseröinti auta.

Sitten se lapsi on tehty liian aikaisin.

16 vuotta oltiin yhdessä ennen lapsen tuloa. Siitä 3 vuoden päästä erottiin. Koska ääliömäisyys isänä ja mahdottomuus elää perheenä tuli todellakin vasta silloin vastaan, kun oli se lapsi. Ei ennen lasta voi tietää millainen isä siitä tulee.

Eri

Ei. Ihanaa omaa aikaa silloin. Kukaan ei vaadi mitään.