Masennuslääkkeitä käyttävät: Miltä teistä tuntuu keskustelu
lääkkeiden tehottomuudesta? En todellakaan väitä, että kaikki saisivat lääkkeistä avun tai että ne olisivat kaikille tarpeellisia. Mutta samalla on meitä, jotka lääke pitää toimintakykyisinä. Minulla on ahdistuneisuushäiriö, enkä pärjää ilman lääkitystä (kokeiltu on). Nyt kun lääkkeistä taas vaahdotaan, niin kyllä tekisi mieli mennä julkisuuteen kertomaan tämä toinenkin puoli...
Kommentit (66)
Minäkään en olisi edes tässä kunnossa ilman lääkkeitä, kokeiltu on. Jokaisella lääkevalmisteella buranasta antibiootteihin on sivuvaikutuksia enemmän tai vähemmän, miksi masennuslääkkeet olisivat poikkeus. Joskus on valittava pienempi paha. Mitä tehottomuuteen tulee, minulle on joissain somaattisissakin sairauksissa jouduttu kokeilemaan useampaa valmistetta ennen kuin vaste saavutettiin. Masennuslääkkeen tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta - mutta itse asiassa ei tunneta sydänlääkkeidenkään. En epäile hetkeäkään etteikö moni söisi monenlaisia lääkkeitä turhaan. Osa taas ei olisi elossa ilman.
Tuntuu minusta kyllä hiukan hassulta, että esim. työkaverille, kun poikaystävä jätti, määrättiin sydänsuruihin masennuslääke. Ei tyttö mitenkään masentuneelta vaikuttanut, mutta saikkua halusi ja äkkiäkös sen masennustestin netissä oppii niin täyttämään, että saa täydet pojot siitä.
Ahdistuneisuushäiriö, kaksi persoonallisuushäiriötä ja krooninen masennus löytyy minulta. Kyllä, saan lääkkeistä avun: rauhoittavat takaavat sen, etten saa raivaripaniikkia kaupassa tai vedä miestäni turpaan pelkän ahdistuksen takia, neuroleptit pitävät uhkaavan psykoosin loitolla ja antavat reaktioaikaa kriittisissä tilanteissa. On niin helppoa ja kivaa sanoa että "tunteet pitää käsitellä eikä saa turruttaa itseään lääkkeillä"...jossei itse ole sairas!
Minä olen työskennellyt paljon sen eteen, että saisin luopua lääkkeistä ja masennuslääkettä ei nyt ole. Jos joku saa apua niistä ja haluaa niitä syödä, en käsitä, mitä kenelläkään muulla voi siihen olla sanomista. Itse olin vaan kyllästynyt siihen tunteettomuuteen, hikoiluun ja paino-ongelmiin siinä määrin, että lääkkeettömyys tuntui paremmalta vaihtoehdolta.
Uskon kyllä, että lääkkeitä määrätään aivan liian löysin perustein pieniin vastoinkäymisinkiin. Eikä uusia SSRI-lääkkeitä ole tutkittu tarpeeksi pitkään, joten niiden kaikista sivuvaikutuksista ei voida tietää. Eri asia oikeasti masentuneet, ahdistuneet jne, joille nykyajan vuosikymmenien takaisesta ajasta parantuneet lääkkeet mahdollistavat paremman ja antoisamman elämän. Ei siitä nyt niin kauan ole kun masentuneita hoidettiin jääpalakylvyillä ja sähköllä ilman nukutusta.
No kyllä ne jonkin verran auttavat, ainakin estävät pahimmat itsetuhoajatukset, mutta eivät ne tosiaan itsestään parane. Terapialla voisin parantuakin, mutta julkisella ei pääse tapaamaan kuin hoitajaa harvakseltaan.
Huumeitahan nekin on (drugs). Masentuneen merkityksetön ja tylsä elämä vain kärsisi lisää, jos ei edes näitä saisi vetää. Pitäisi sitten varmaan ruveta vetämään enemmän viinaa tai jopa jotain piriä, yms.
No tietyissä tilanteissa, kyllä niistä on apua.
Mutta kyllä monista lievemmistä oireista voi päästä eroon ilman vuosikausien masennuslääkitystäkin!
Voihan se riippua ehkä siitäkin, mistä masennus johtuu ja minkätyyppinen masennus on, että miten se kaikilla toimii. Uskon että joillain toimii, mutta veikkaan että monilla ei. Mun mielestä on muutenkin vähän järkkyä vain se, että miten ollaan lääkärissä heti iskemässä masennuslääkkeitä kouraan kun ihan vain pelkkä terapiakin auttaa monia. Sama unilääkkeissä, niitäkin määrätään niin heppoisesti sen sijaan että tutkittaisiin mikä sen unettomuuden aiheuttaa. Olen vähän lääkevastainen jossain määrin, että minusta kannattaisi aina hoitaa se syy eikä vain oiretta. Lääkärit Suomessa tekee usein toisinpäin.
Musta tämä aina toistuva masennuslääkekeskustelu on vain seurausta siitä, etteivät ihmiset monesti ymmärrä masennuksen monimuotoisuutta eivätkä sitä, että masennuksen taustalla voi olla hyvin erilaisia syitä. Erityisesti sen hahmottaminen, että on lievempää ja rankempaa masennusta, on monille hankalaa. Arkikielessä masennus voi tarkoittaa mitä tahansa perusharmistusta, lievästi masentunut ei yleensä hyödy lääkkeistä - ja toisessa päässä vaikeasti masentunut ei välttämättä säily hengissä ilman niitä.
Mä en viitsi mystifioida tätä masennusjuttua. Aivoissa on välittäjäaineita tms jotka oikein toimiakseen saattavat vaatia joillakuilla lääkitystä. Se toimiiko se lumeen tavoin on yks ja sama. Jos henkilö kokee avun saavansa niin se on tärkeintä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 15:55"]
Mä en viitsi mystifioida tätä masennusjuttua. Aivoissa on välittäjäaineita tms jotka oikein toimiakseen saattavat vaatia joillakuilla lääkitystä. Se toimiiko se lumeen tavoin on yks ja sama. Jos henkilö kokee avun saavansa niin se on tärkeintä.
[/quote]
Lääkebisneksessä pyörii vaan niin isot rahat, että kalliiksi se tulee jos joutuu huvikseen syömään lääkkeitä. Ja tosiaan niistä voi olla haittaa aivoille.
Ennen masennuslääkkeitä en nukkunut ollenkaan. Saatoin mennä kaksi vuorokautta vartin yöunilla ja kolmantena yksinkertaisesti uuvahdin. Nyt pystyn nukkumaan 6-9h, riippuu otanko kokonaisen lääkeannoksen vai pienemmän, yössä.
Ennen paniikkihäiriön lääkitystä revin ranteeni auki päivittäin. Helposti saattoi tulla jopa viisitoista viiltoa samalla kertaa. En käynyt missään. En puhunut kenellekkään. En pystynyt käymään edes kaupassa jälkikäteen viiltelemättä. Lääkityksen aloittamisen jälkeen viiltely loppui. Aloin luokan puheenjohtajaksi. Suunnittelin ja vedin pari luokkaretkeä. Uskalsin alkaa mennä puhumaan jopa tuntemattomille ihmisille, vaikka aijemmin pelkkä tuntemattoman ihmisen katse saattoi saada minut viiltelemään jälkeenpäin.
Joo lääkkert on tosi tehottomia. Muutenvaan olisin tappanut itseni ilman niitä.
Olen teini.
Hei katsokaa yle areenasta Mielen salattu voima niminen dokkari se osa 1 siinä vähän faktaa myös noista lääkkeistä. näkyy valitettavasti enää alle 2 viikkoa.
Turhien lääkkeiden syöminen ei pelkästään altista syöjää niiden sivuvaikutuksille vaan on myös kallista yhteiskunnalle. Lääkkeet ilman terapiaa ovat myös ongelman siirtoa ei sen hoitoa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 16:20"]
Ennen masennuslääkkeitä en nukkunut ollenkaan. Saatoin mennä kaksi vuorokautta vartin yöunilla ja kolmantena yksinkertaisesti uuvahdin. Nyt pystyn nukkumaan 6-9h, riippuu otanko kokonaisen lääkeannoksen vai pienemmän, yössä.
Ennen paniikkihäiriön lääkitystä revin ranteeni auki päivittäin. Helposti saattoi tulla jopa viisitoista viiltoa samalla kertaa. En käynyt missään. En puhunut kenellekkään. En pystynyt käymään edes kaupassa jälkikäteen viiltelemättä. Lääkityksen aloittamisen jälkeen viiltely loppui. Aloin luokan puheenjohtajaksi. Suunnittelin ja vedin pari luokkaretkeä. Uskalsin alkaa mennä puhumaan jopa tuntemattomille ihmisille, vaikka aijemmin pelkkä tuntemattoman ihmisen katse saattoi saada minut viiltelemään jälkeenpäin.
Joo lääkkert on tosi tehottomia. Muutenvaan olisin tappanut itseni ilman niitä.
Olen teini.
[/quote]
Ei kai missään ole väitetty, ettei lääkkeistä olisi kellekään hyötyä? Vaan että on ihmisiä, joille ei ole ja on ihmisiä joille on. Silloin se on aika haitallista kun jotkut syövät niitä turhaan, varsinkin jos ei terapiaa tarjota tarpeeksi sillä monesti sillä vain hoidetaan oiretta ja siirretään ongelmaa. Tottakai joillekin on hyötyä lääkkeistä, mutta kyllä niitä määrätään helposti myös turhaan niille, jotka hyötyisivät terapiasta ja voisivat käsitellä ongelmiaan jolloin oireetkin helpottuvat. Esimerkiksi monille kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville on ensin annettu masennuslääkitys, koska oireissa on samankaltaisuuksia ja kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa monilla myös masentuneisuutta ja on vaikeuksia päästä sängystä ylös jne. Olen sitä mieltä että ehdottomasti pitäisi ihminen tutkia aina kunnolla ja muutenkin mikäli lääkehoito ei ole välttämätöntä, niin terapiaa ensiksi ja sitten vasta lääkitys jos se ei auta.
En ymmärrä missä määrin on järkevää juoksuttaa ihmisiä jatkuvasti lääkärissä, varsinkin jos voi olla vaikea tarttua toimeen. Tämä pätee ihan kaikkeen terveydenhuoltoon, esim. minulle on varmaan jo 3-4 kertaa määrätty johonkin näppylään jotain toimimatonta voidetta ja koskaan ei ole yksikään auttanut. Aina sanottu, että osta tuota ja jos ei auta niin otetaan sitten näytteitä jne. Ja tämän takia menee turhaan rahaa, saa kärsiä siitä vaivasta ja vasta sitten voidaan tutkia. Eikö olisi hyödyllisempää tutkia kerrasta kunnolla, varsinkin ihmiset joilla voi olla todella vakavia terveysongelmia. Ei esimerkiksi voida antaa lähetettä kuvauksiin, vaikka potilas on varma että jotain on pielessä, eli on pakko mennä yksityiselle. Tämä nyt aiheen vierestä, mutta ärsyttää se että ihmisiä ei voida tutkia ja juoksutetaan uudestaan ja uudestaan, esim. hammaslääkäri, ensin saa tarkistusajan, sitten mahdollisesti hammaskivenpoisto-ajan ja viimeiseksi jos tarvitsee paikata reikä. Eli kolme käyntiä, sen sijaan että tekisivät kerralla tai edes kahdella. Jos masentuneitakin hoidettaisiin kunnolla heti alusta alkaen, voisi ehkä moni voidakin paremmin.
Keskustelu on välillä todella ala-arvoista. Puhutaan myrkyistä ja halutaan luulla, että lääkkeitä syömällä muuttuu agressiiviseksi koulusurmaajaksi.
senkun puhuvat, mutta niin kauan kuin ei ole korvaavaa hoitomuotoa, minkäs teet.
Mitä tulee näihin "ennen hoidettiin sähköllä"-juttuihin, niin tosiaan: hoidetaan kyllä vieläkin, vaikeita tapauksia jotka eivät ole muusta saaneet minkäänlaista apua. Masennus ei ole ihan yksiselitteinen asia, eikä sitä voi "ratkaista" aina terapialla, elintavoilla tai muulla sosiaalisesti hyväksytyllä keinolla. Osalla masennus lisäksi kroonistuu ja silloin siihen on hankala löytää muuta apukeinoa kuin lääkitys, joka auttaa edes hieman (tai jopa pitää potilaan toimintakykyisenä).
Osalla ihmisistä masennus ei ole se pääongelma, vaan vaikkapa vaurio psyykeessä. Sitä voi olla lähes mahdoton hoitaa joissakin tilanteissa, eikä siksi lääkäreilläkään ole mitään täsmäkeinoa heti valmiina.
Jätin lääkityksen pois, kun ei siitä mainittavaa hyötyä ollut. Hyvä homma, jos auttaa edes toisia.