Elämäni lapsettomana tuntuu merkityksettömältä
Olen vasta 24-vuotias, mutta tuntuu, että elämälläni ei ole merkitystä, ennen kuin saan lapsia. Rakastan lapsia ja vauvakuumeeni on jatkunut 20-vuotiaasta asti. Mies ei kuitenkaan ole lämmennyt ajatukselle. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (25)
Täällä, mutta vauvakuumeeni on kestänyt vain n vuoden. Ollaan 23 ja 24, elämäntilanne ei salli nyt lapsia kun ei yksinkertaisesti ole varaa halu minulla kumminki kova. Yritän ajatella järjellä, sillä haluan pystyä tarjoamaan lapselle vähintään saman kuin olen itse saanut.
Hassua. Minun elämäni olisi puolestaan vaarassa muuttua hyvin merkityksettömäksi, jos erehtyisin hankkimaan lapsia. Minä kun en pidä vanhemmuutta millään lailla tärkeänä tai kiinnostavana tehtävänä. Päinvastoin se veisi aivan tolkuttomasti aikaa kaikelta, mikä elämässäni on mielekästä ja hyvää.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 01:47"]Hassua. Minun elämäni olisi puolestaan vaarassa muuttua hyvin merkityksettömäksi, jos erehtyisin hankkimaan lapsia. Minä kun en pidä vanhemmuutta millään lailla tärkeänä tai kiinnostavana tehtävänä. Päinvastoin se veisi aivan tolkuttomasti aikaa kaikelta, mikä elämässäni on mielekästä ja hyvää.
[/quote]
Niin me ihmiset vaan ollaan erilaisia, ja sekös se vasta hienoa onkin. Kyllä mäkin odotan innolla perheen perustamista, mutta yritän ottaa tästä sitä edeltävästäkin ajasta kaiken irti opiskelujen, biletyksen ja matkustelun muodossa. Jos nyt saisin tietää olevani raskaana se tuntuisi varmasti maailmanlopulta. Kaikki ajallaan.
N22
Musta toi on jotenkin pelottavaa, että lapsi olisi elämän ainoa sisältö ja elämä ikään kuin lapsen varassa. Mitäs sitten, kun lapset on isoja ja muuttaa pois?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 01:56"]
Niin me ihmiset vaan ollaan erilaisia, ja sekös se vasta hienoa onkin.
[/quote]
Olen hyvin tyytyväinen, ettei mikään biologinen impulssi ole jallittanut minua hankkimaan lasta, koska se ei sopisi minulle ollenkaan. -4
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 01:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 01:47"]Hassua. Minun elämäni olisi puolestaan vaarassa muuttua hyvin merkityksettömäksi, jos erehtyisin hankkimaan lapsia. Minä kun en pidä vanhemmuutta millään lailla tärkeänä tai kiinnostavana tehtävänä. Päinvastoin se veisi aivan tolkuttomasti aikaa kaikelta, mikä elämässäni on mielekästä ja hyvää.
[/quote]
Niin me ihmiset vaan ollaan erilaisia, ja sekös se vasta hienoa onkin. Kyllä mäkin odotan innolla perheen perustamista, mutta yritän ottaa tästä sitä edeltävästäkin ajasta kaiken irti opiskelujen, biletyksen ja matkustelun muodossa. Jos nyt saisin tietää olevani raskaana se tuntuisi varmasti maailmanlopulta. Kaikki ajallaan.
N22
[/quote]
Mua ei kiinnostanut biletys edes alle parikymppisenä. :) Sen takia kai se vauvakuume iskikin niin äkkiä, kun ei tuntenut kuuluvansa samaan porukkaan kuin opiskelutoverit. Halusin jo perustaa perheen.
Matkustaa voi, vaikka lapsiakin olisi. Sekä ilman lapsia, että myös lasten kanssa. Isovanhemmat varmasti ottavat mieluusti lapsen muutamiksi päiviksi kylään. :) Etenkin kun me asutaan Ruotsissa, mikä tarkoittaa sitä, ettei lapsi näkisi isovanhempia usein. Tietysti kun lapsi on pieni, ei lähdetä minnekään 3kk Aasian reppureissulle. Ja kun lapsi on todella pieni, ei lähdetä yhtään mihinkään.
-ap
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 01:57"]
Musta toi on jotenkin pelottavaa, että lapsi olisi elämän ainoa sisältö ja elämä ikään kuin lapsen varassa. Mitäs sitten, kun lapset on isoja ja muuttaa pois?
[/quote]
No en mä ihan sitä tarkoittanut, että ainoastaan sen varassa.. :) Otsikko on vähän kärjistetty tietysti, niinhän sitä lukijoita saadaan. Olisin yli 40-vuotias, kun lapset muuttavat pois, joten en usko, että tilanne olisi enää silloin sama. Varmaan haluaisin jotain muuta kokea sitten. Ja vaikka lapset kotoa muuttaisivatkin, ovat he silti olemassa. Itsekin soitan äidilleni päivittäin.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 01:59"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 01:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 01:47"]Hassua. Minun elämäni olisi puolestaan vaarassa muuttua hyvin merkityksettömäksi, jos erehtyisin hankkimaan lapsia. Minä kun en pidä vanhemmuutta millään lailla tärkeänä tai kiinnostavana tehtävänä. Päinvastoin se veisi aivan tolkuttomasti aikaa kaikelta, mikä elämässäni on mielekästä ja hyvää.
[/quote]
Niin me ihmiset vaan ollaan erilaisia, ja sekös se vasta hienoa onkin. Kyllä mäkin odotan innolla perheen perustamista, mutta yritän ottaa tästä sitä edeltävästäkin ajasta kaiken irti opiskelujen, biletyksen ja matkustelun muodossa. Jos nyt saisin tietää olevani raskaana se tuntuisi varmasti maailmanlopulta. Kaikki ajallaan.
N22
[/quote]
Mua ei kiinnostanut biletys edes alle parikymppisenä. :) Sen takia kai se vauvakuume iskikin niin äkkiä, kun ei tuntenut kuuluvansa samaan porukkaan kuin opiskelutoverit. Halusin jo perustaa perheen.
Matkustaa voi, vaikka lapsiakin olisi. Sekä ilman lapsia, että myös lasten kanssa. Isovanhemmat varmasti ottavat mieluusti lapsen muutamiksi päiviksi kylään. :) Etenkin kun me asutaan Ruotsissa, mikä tarkoittaa sitä, ettei lapsi näkisi isovanhempia usein. Tietysti kun lapsi on pieni, ei lähdetä minnekään 3kk Aasian reppureissulle. Ja kun lapsi on todella pieni, ei lähdetä yhtään mihinkään.
-ap
[/quote]
Ei sulla taida olla käsitystä lapsiperhearjesta. Toki lasten kanssa VOI matkustaa, mutta matkat ovat hyvin erilaisia. Harvaa alle 15-vuotiasta kiinnostaa reppureissut, yhtään pitemmät. Lasten ehdoilla mennään. Toki lasten kanssa voi tehdä "kaikkea", mutta lapsetkin hyötybät siitä että vanhemmilla on elämänkpkemusta ja näkemystä eri asioista, eri kulttuureista ja tavoista. No, mutta kuten sanoin, kukin tavallaan.
Se n22
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 02:04"]Ei sulla taida olla käsitystä lapsiperhearjesta. Toki lasten kanssa VOI matkustaa, mutta matkat ovat hyvin erilaisia. Harvaa alle 15-vuotiasta kiinnostaa reppureissut, yhtään pitemmät. Lasten ehdoilla mennään. Toki lasten kanssa voi tehdä "kaikkea", mutta lapsetkin hyötybät siitä että vanhemmilla on elämänkpkemusta ja näkemystä eri asioista, eri kulttuureista ja tavoista. No, mutta kuten sanoin, kukin tavallaan.
Se n22
[/quote]
Tarkoitin juuri sitä, että lapsen kanssa nimenomaan ei lähdetä sinne reppureissulle. Mekin ollaan reissattu molemmat yli 40 maassa jo, eli mikään superkiire ei ole uusille apajille. :) Toki tulevaisuudessakin halutaan matkustaa, mutta sitten isommat lapset voi viedä sinne mummulaan, jos halutaan joku viikon reissu Jordaniaan tehdä.
-ap
Ap, sinusta tulee hyvä äiti! Jos nyt et saa keskustelemalla tyydyttävää vastausta siihen, aikooko hän ylipäätään hankkia lapsia, niin minä alkaisin sinuna etsiä uutta kaveria. Jos opiskelut, työt ja taloustilanne ovat järjestyksessä, molemmat haluavat sitoutua perheeksi, niin mikä estää miestä lastenhankinnalta? Halu bilettää? Ei ole varma teidän suhteesta vielä? Vastuu pelottaa?
Itse olin jotain 26v, kun ekan lapsen sain, ja samalla tavoin halusin lapsia. Mies oli onneksi myös myötämielinen, ja saatiin 3 lasta. Olin noin 55v, kun nuorin muutti omilleen. Yhteys on tiivis edelleen ja lapsiluku kasvaa jo kolmannessa polvessa!
Jos kaipaat lapsiperhettä, katso, että myös mies on sellainen, että haluaa lapsia. Jotkut miehet haluavat vain "nuoren panon", eivät lapsia tielle, joten selvitä tämä asia ja nosta ajoissa kytkintä ja lähde. Vielä ehdit löytää miehen, jolle lapset ovat tärkeitä!
Kiitos kauniista sanoista 12 :)
Olemme olleet miehen kanssa pari vuotta yhdessä, on minua vuoden vanhempi. Asutaan kimpassa, mies ei biletä, ei ole koskaan bilettänytkään. Ulkona käy silloin tällöin kavereiden kanssa yhdellä oluella, tulee aina ennen puolta yötä kotiin. Miehellä on kyllä yliopisto-opinnot kesken, minulla ei. Minulla on myös vakituinen työpaikka.
Mies puhuu usein lapsista ja olemme keksineet jo nimiäkin. Pari kertaa luulin sen jo vihjailleen, että ehkäsyä ei enää käytetä, mutta väärässä olen ollut. Lapsia se kyllä haluaa, mutta "ei vielä".. En viitsisi muuten ihanaa ja lapsirakasta miestä jättää tuon takia. Tulee niin hyvin lasten kanssa juttuun.
ap
Kun luin otsikon, luulin, että ap on pysyvästi lapseton ja siksi onneton. Sinulla kuitenkin on kaikki kunnossa, olet nuori ja terve, sinulla on hyvä mies, joka haluaa lapsia, kunhan saa vähän aikaa. Odota että miehesi kerkeää kyytiin ja katsele muita elämän asioita sillä aikaa! Hanki vaikka lisää työkokemusta, ettet putoa tyhjän päälle muutaman kotona vietetyn vuoden jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 02:41"]
Kun luin otsikon, luulin, että ap on pysyvästi lapseton ja siksi onneton. Sinulla kuitenkin on kaikki kunnossa, olet nuori ja terve, sinulla on hyvä mies, joka haluaa lapsia, kunhan saa vähän aikaa. Odota että miehesi kerkeää kyytiin ja katsele muita elämän asioita sillä aikaa! Hanki vaikka lisää työkokemusta, ettet putoa tyhjän päälle muutaman kotona vietetyn vuoden jälkeen.
[/quote]
Pahoittelen harhaanjohtavaa otsikkoa. :)
Kiitos vinkeistä!
ap
Voi että, olet oikeasti aika ihanassa elämäntilanteessa :). Hyvä parisuhde, elämä edessä, ja yhteiset unelmat puolison kanssa. Kun mies kuitenkin niitä lapsia haluaa, on ihan hyvä ettei lähde siihen vain sinua miellyttääkseen vielä jos ei koe olevansa valmis. Ymmärrän kyllä että se vauvakuume on piinaava tunne, itsekin ehdin sitä tuntea lähemmäs 10 vuotta ennenkuin ensimmäisen lapsen sain. Itsellä ainakin sen lapsen kaipuun lisäksi stressasi pelko siitä, että jos ei niitä lapsia saakaan - niin paljon kun puhutaan lapsettomuuden yleisyydestä. Mutta, suurimmalla osallahan lasten saaminen kuitenkin onnistuu helposti.
Kaikkea hyvää ap:lle, malttia odotteluun ja tsempit siihen että kykenet nauttimaan myös nykyisestä elämäntilanteesta :-).
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 07:06"]
Voi että, olet oikeasti aika ihanassa elämäntilanteessa :). Hyvä parisuhde, elämä edessä, ja yhteiset unelmat puolison kanssa. Kun mies kuitenkin niitä lapsia haluaa, on ihan hyvä ettei lähde siihen vain sinua miellyttääkseen vielä jos ei koe olevansa valmis. Ymmärrän kyllä että se vauvakuume on piinaava tunne, itsekin ehdin sitä tuntea lähemmäs 10 vuotta ennenkuin ensimmäisen lapsen sain. Itsellä ainakin sen lapsen kaipuun lisäksi stressasi pelko siitä, että jos ei niitä lapsia saakaan - niin paljon kun puhutaan lapsettomuuden yleisyydestä. Mutta, suurimmalla osallahan lasten saaminen kuitenkin onnistuu helposti.
Kaikkea hyvää ap:lle, malttia odotteluun ja tsempit siihen että kykenet nauttimaan myös nykyisestä elämäntilanteesta :-).
[/quote]
Kiitos kovasti kun vastasit! :)
ap
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 02:34"]Kiitos kauniista sanoista 12 :)
Olemme olleet miehen kanssa pari vuotta yhdessä, on minua vuoden vanhempi. Asutaan kimpassa, mies ei biletä, ei ole koskaan bilettänytkään. Ulkona käy silloin tällöin kavereiden kanssa yhdellä oluella, tulee aina ennen puolta yötä kotiin. Miehellä on kyllä yliopisto-opinnot kesken, minulla ei. Minulla on myös vakituinen työpaikka.
Mies puhuu usein lapsista ja olemme keksineet jo nimiäkin. Pari kertaa luulin sen jo vihjailleen, että ehkäsyä ei enää käytetä, mutta väärässä olen ollut. Lapsia se kyllä haluaa, mutta "ei vielä".. En viitsisi muuten ihanaa ja lapsirakasta miestä jättää tuon takia. Tulee niin hyvin lasten kanssa juttuun.
ap
[/quote]
Kuvauksesi perusteella sinulla on hyvä mies. Anna hänelle vielä muutama vuosi aikaa niin hän on toivottavasti valmis isäksi. On ymmärrettävää, että hän haluaa ensin valmistua ja saada työpaikan.
Älä murehdi lapsien vuoksi rahatilanteestanne. Lapset tarvitsevat ainoastaan rakkautta, huolenpitoa, ruokaa, unta, rutiinit ja vaatteet. Hienot rattaat ja kalliit ulkohaalarit ovat enemmän vanhempia varten.
Melkein kaikkea voi tehdä lasten kanssa mutta tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja voimia.
Jos itse voisin valita toisin, olisin ryhtynyt lapsia tekemään juuri teidän ikäisinä. Tämä siksi että olisi enemmän intoa ja voimia touhuta lasten kanssa, kun ovat pieniä. Olen nyt 39v ja nuorin lapsistani on 2v. Välillä meinaa kunto loppua kesken. :)
T. 4 lapsen isä
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 01:57"]Musta toi on jotenkin pelottavaa, että lapsi olisi elämän ainoa sisältö ja elämä ikään kuin lapsen varassa. Mitäs sitten, kun lapset on isoja ja muuttaa pois?
[/quote]
Ei ne lapset lakkaa olemasta vaikka kasvaisivatkin aikuisiksi. Äitiys toki muuttuu ja arki, mutta vaikka äiti-lapsisuhde muuttuukin kahden aikuisen väliseksi suhteeksi, se on siltiihmissuhteena ainutlaatuinen.
Jos ainoa pointti lasten hankinnassa olisi saada pieni söpö hoivattava, joka pysyy minusta riippuvaisena, ottaisin koiran.
Jäädäänhän töistäkin eläkkeelle, silti kukaan ei kiistä etteikö kutsumusammatissa työskentely saisi olla iso osa elämän merkityksellistämistä.
Mulla on tälläinen olo välillä. Oon 23v, mies 3 vuotta vanhempi ja mulla ollu vauvakuume ties kuinka kauan. Lasten saanti ei ole 100% varmaa joten Se mua ajaa kai tähän ajatukseen, että lapset mahdollisimman pian. Vaan mies ei halua lapsia.
Mieheni on hyvin perhekeskeinen mies ja ensimmäiset lapsemme syntyivät minun ollessa 26 ja miehen ollessa 24. Kun vihjasin ekan kerran halustani saada lapsia, mies oli vasta juuri täyttänyt 23, työpaikka taskussa ja opinnot veteli molemmilla viimeisiä. Miehen sanat ovat tuosta tilanteesta jääneet mieleeni ikuisesti. Hän totesi puoli huolimattomasti, että rakastan sinua enemmän kuin mitään tai ketään ja aika on ihan ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin aika. Hän oli sitä mieltä ettei isäksi tai äidiksi ole koskaan valmis vaan aina se yllättää ja kuvitelmat osoittautuvat vääriksi. Silloin päätin, että tuon minä kyllä nain.
Lapsia tuli kerralla enemmän ja kyllä oli rankkaa, mutta ei varmasti yhtä rankkaa kuin nyt, 10v myöhemmin, olisi. Nuoruudesta oli hyötyä jaksamisessa. Lasten syntymän jälkeen kaikki aikaisemmat matkustelut ja juhlimiset, niin kivaa kuin se olikin, tuntuvat merkityksettömiltä. Perheenä tehdyt matkat sen sijaan ovat ihanina muistoina mukana.
Voin todeta, että elämä ei ollut merkityksetöntä ennen lapsia, mutta se todellinen merkitys paljastui vasta perheen myötä.
Etsi uusi mies.