Lue keskustelun säännöt.
Lapsen erikoinen käytös - adhd, tourette, vai jotain ihan muuta?
05.06.2014 |
Näin kesälomalla sitä kai kiinnittää lapseensa enemmän huomiota, ja jotkut asiat herättävät kummastusta.
10-vuotias poika nuolee nenänalustaa kielellään vähän väliä, vaikkei nenä käsittääkseni vuoda. Lopettaa kyllä kehoituksesta, mutta jatkaa pian taas.Huoneessaan yksin ollessaan hyppii (niin että koko asunto tömisee) tai itseasiassa kaikkialla missä on yksin. Toki hyppii ja pomppii paikallaan myös esim tv.tä katsoessaan kun oikein innostuu... Kädet heiluvat koko ajan, kuin olisi lentoon lähdössä (melko uusi "tapa"). Puhe on välillä änkyttävää, ajatus tuntuu kuin katkeavan ja toistaa samaa sanaa useasti, ennen kuin pääsee jatkamaan lauseensa loppuun. Kielellisesti muuten hyvin lahjakas, lukee paljon ja koulu sujuu hyvin lukuaineiden osalta.
Sen sijaan koulussa kuvaamataito, liikunta ja käsityöt eivät suju. kömpelyyttä liikkumisessa, rusettia ei osaa tehdä, jo solmun oppiminen oli haastaallista
Yökastelua esiintyi melko myöhälle.
Impulsiivinen ja itkuherkkä, tilanteisiin nähden melko voimakkaita tunnereaktioita.
Tässä pääpiirteittäin... lieneekö vikaa neurologisella puolella vai onkohan tällä mammalla mennyt kasvatus hiukka pieleen?
Kommentit (22)
Voisiko kyseessä psykosomaattisia oireilua? Esim. Lapsesi kaipaa aikuisen tai vertaisryhmänsä seuraa. Osa lapsista ei oikein osaa sanoittaa tunteitaan ja ilmaisee niitä huomaamattaan esim. motorisen levottomuuden keinoin. Yleensä koulussa viimeistään havaitaan, mikäli on erityisen tuen tarve juuri ADHD:n, tuoreitten tmv. vuoksi. Neuvola ja päiväkoti yleensä ovat yleensä niitä paikkoja joissa huoli havaitaan. Tällainen kokemus minulla on ammattini puolesta ( erityisluokanopettaja). Osa lapsista on muuten vaan vilkkaampia eikä esim. paikalla oleminen ole helppoa. Ärsykeherkkyyskin on tosi yleistä ( esim. asusteiden kutittaminen, ääniherkkyys ) Sinuna olisin yhteydessä kouluterveydenhoitajaan viimeistään koulun alettua.Huolen haaviin jääminen toki riippuu kunnasta ja koulun/ henkilökunnan tavasta hoitaa asioita. Myös psykologin tapaaminen voisi olla paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen tätä keskusteluissa esiin nousevaa leimaantumisen pelkoa. Jos lapsella on huono näkö, hänelle kyllä hankitaan silmälasit, mutta jos hän tarvitsisi neurologista kuntoutusta, sitä ei huolita leimaantumisen pelossa. Tosiasiassa diagnosoimaton leimaantuu oudoksi, epäilyttäväksi tai häiriköksi. Esimerkiksi koulu ja koulukaverit sietävät diagnosoidulta paljon enemmän kuin tavisoppilaalta, jonka pitäisi halutessaan pystyä käyttäytymään hyvin.Esimerkiksi asperger lapsi tarvitsee usein paljon aikuisen ohjausta pystyäkseen ylläpitämään kaverisuhteita. Jos häntä ei auteta, hän jää helposti yksin ja katkeroituu.