Koiraa ei pidä ottaa ulkonäkösyistä, mutta kissa kai otetaan aina siksi?

Minulle kyllä sekä kissojen että koirien omistajana merkkaa sekä luonne, että ulkonäkö. Tykkään pystykorvaisista nallemaisista koirista ja pitkäkarvaisista kissoista. Joskin muutkin rodut on ihan nättejä, nää ny omia suosikkeja. Myös luonteen ominaisuudet täsmää siihen mitä perheessämme haemme. 

Mutta en ottaisi sellaista rotua, joka ei ulkoisesti olisi mieleinen. Eli en ottaisi bulldoggia vaikka olisi kuinka ihana. Mutta jos näiden "suosikki" rotujen luoteet ei täsmäisi, olisin ilman lemmikkiä. Eli en ottaisi pelkästään luonteen tai pelkästään ulkonäön vuoksi mitään eläintä. Ja pääasia että jokaiselle rodulle löytyy omistaja ja se joka juuri siitä rodusta tykkää kaikin puolin. Eli älä ota lemmikkiä jos et arvosta sitä kaikin puolin.

No ei, maatiaiskissa on jo perinteiden takia täysin omassa luokassaan. Ei tulisi edes harkittua mitään muuta.

asd

lol, koiriahan on siis jalostettu äärimmäisyyksiin, sudesta on saatu rotankokoinen räksyttäjä, tai buldoggi joka ei saa henkeä. Kissojen jalostaminen on ollut paljon maltillisempaa, on pitempää karvaa, vahemmän karvaa, mutta ei samanlaisia elämän irvikuvia kuin rotukoirat.

Minulla on ollut elämäni aikana paljon kissoja, kaikki maatiaisia. Osa on ollut kauniita yksilöitä, osa perusnättejä, yksi aivan susiruma. Tämä viimeksi mainittu oli iso romuluinen kolli, jonka likaisenharmaa turkki oli kova ja karkea kuin hevosenharja. Äänikin oli kuin ruosteinen sarana. Ja oli muuten yksi mukavimpia ja ihmisrakkaimpia kissoja mitä ikinä on ollut.

Kissaroduissa on oikeasti myös eroja, mutta sitä on vaikea tavallisen tallaajan hahmottaa, kun joka rotua halutaan kuvailla täydelliseksi. Muutamia itse muodostettuja mielikuvia vuosien varrelta, kun olen kissoja harrastellut:

Tosiasiassa esim. birmat ja varsinkin ragdollit ovat todella sisäsiittoisia rodun taustan vuoksi. Seurauksena yliherkkyyksiä lääkeaineille yms.

Maine coonit ovat usein suoraan sanoen hieman häiriintyneitä, etenkin jos sukutaulussa on paljon venäläisiä kissoja taustalla koska siellä kiinnostaa monia vain kissan ulkonäkö ja statusarvo. Maine coonin turkki on myös usein kotioloissa erittäin epäsiistin ja rasvaisen näköinen, näyttelyyn ne pestään upeiksi.

Bengalit ovat upeita mutta todella äänekkäitä ja villejä, siis ihan aikuisten oikeasti villimpiä kuin muut rotukissat - ehkä siksi että niissä on kotikissan lisäksi aasian leopardikissaa. Tiedän monia jotka ovat joutuneet luopumaan kissasta, kun se ei ole esim. sopeutunut kerrostaloon.

Persialaisilla vuotaa silmät lähes kaikilla ja sori vaan, mutta ne ovat epämuodostuneita siinä missä joku mopsikin eikä kenenkään pitäisi hankkia niitä.

Koratit ovat persoonallisia mutta varautuneita yhden ihmisen kissoja.

Siamilaiset ja itämaiset ovat äänekkäitä ja ärsyttävän hyperaktiivisia. Monilla ei toimi silmien vilkkuluomet normaalisti kun pää on jalostettu liian pitkäksi.

Abyssinialaiset ja somalit ovat jokseenkin neuroottisia ihmisten rakastajia, lähes yhtä ylisosiaalisia kuin siamilaiset. Allergiaa ja astmaa jonkun verran.

Briteillä on tutkitusti huonot lonkat, mikä varmaan selittää niiden rauhallisuutta.

Aika normaalin ja tasapainoisen oloisia keskitien rotuja ovat esim. venäjänsininen, norjalainen metsäkissa, eurooppalainen, siperialainen.

Kaikissa näissä roduissa on vielä hirveästi eroa linjojen välillä, ja muitakin rotuja piisaa. Että kyllä kissaa hankkiessakin kannattaa miettiä myös muuta kuin ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

lol, koiriahan on siis jalostettu äärimmäisyyksiin, sudesta on saatu rotankokoinen räksyttäjä, tai buldoggi joka ei saa henkeä. Kissojen jalostaminen on ollut paljon maltillisempaa, on pitempää karvaa, vahemmän karvaa, mutta ei samanlaisia elämän irvikuvia kuin rotukoirat.

Tuo nyt vaan ei pidä paikkaansa. Ihan yhtä lailla on kissojen jalostuksessa menty äärimmäisyyksiin ja sairaalloisuuksiin. Googlaa vaikka scottish fold, munchkin, persialainen, siamilainen niin näet noita elämän irvikuvia.

Vierailija kirjoitti:

Itse valitsin persialaisen juuri rauhallisuutensa takia. En jaksa kissaa joka roikkuu verhoissa, kaataa kukkapurkit ja kiipeilee hyllyillä. Persialainen ei tee pahojaan, koska ei ole kovinkaan leikkisä ja villi rotu.

Kissasi on rauhallinen ihan vain siksi ettei se sairaalloisuutensa vuoksi pysty tekemään mitään. Halveksin jokaista lyttykuonoisen koiran/kissan omistajaa. Miten kukaan edes pystyy vierestä katselemaan oman lemmikkinsä jatkuvaa kärsimystä, ja vielä pitämään itseään eläinrakkaana? Tuollaisen sairaan eläimen ostamalla tukee sitä kieroutunutta jalostustoimintaa.

Mun kissat ovat maatiaisia. Nuoria ja todella energisiä, päivittäin on useita riehumishetkiä. Eivät ne silti joka ikiseen paikkaan kiipeile, tavaroita pudottele ja paikkoja tuhoa. Joskus jotain sattuu, mutta ei mitään pahempaa. Rakastan juuri sitä kun ovat aktiivisia, eivätkä vaan pelkästään syö ja nuku.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Mietimme vuosia ennen kuin otimme 2 maatiaiskissaa. Kriteerinä oli periaatteena pää, 4 jalkaa ja häntä. Kissat ovat kissoja, niin ihania ja kaikki erilaisia.

Meillä tärkeintä on se, että pysyvät kotona pyytämässä hiiriä.

Ei kai kukaan oikeasti ole niin sekaisin, että maksaisi jotain kissasta.