Suhteen äkkikuolema - mitä liikkuu jättäjän päässä?

Onko ahdistus vai sitoutumiskammo?

Se ette edetään kovaa vauhtia, kun otettaisiin aika huomioon?

Exä hoiti asiat niin, että neljän vuoden suhteen jälkeen vaan hävisi selittelemättä. Oli onnistunut etsimään toisen naisen ja muuttamaan sen kanssa yhteen. Jotkut vaan ei osaa ottaa vastuuta ja syytä suhteen loppumisesta itselleen.

Varmaan noissa äkkirakastumisissa jossain vaiheessa iskeekin paniikki, että haluaakin vielä kokea muuta ja sitoutuminen ahdistaa liikaa.

Varmaan olisi hyvä mennä hitaammin ja tunnustella rauhassa ettei satu niin kovaa.

Koska se kuuluisa "meillä oli kaikki niin hyvin", pelimiehiin lankeavat naiset ja kertakäyttökulttuuri sekä miehillä että naisilla. 

Huomasin punaisena vilkkuvia varoitusmerkkejä ja samankaltaisuuksia karmeimpiin aiempiin suhteisiin.

Mielummin hyppään pois kyydistä ennenkuin alamäki jyrkkenee.

Mulle on käynyt noin, ja tunnen muitakin naisia jotka jätetty samalla tavalla. En ole miesten vihaaja, mutta aina on kuvio ollut nimenomaan niin päin että pikajättäjä on ollut mies.

No eihän se nyt mitenkään ihmeellistä ole, jos tuollainen lyhyt suhde lopetetaan yhtäkkiä. Toinen on vain huomannut, että tunteita ei ollutkaan. Enemmän ihmettelen äkillisesti häipymistä kymmenien vuosien suhteesta. Mutta silloin on lähes aina syynä rakastuminen toiseen.

Minä olin tällainen jättäjä. Suhde oli minun puoleltani jo kuollut, koska koko suhteen ylläpito oli minun harteillani ja mies "vapaamatkusti". Mies vaan voivotteli ja symppasi jos valitin jostain epäkohdasta. Lopulta pistin vain kerralla poikki ja mies oli ihan äimän käkenä kun "kaikkihan on hyvin".

Mielummin jättää kuin että jää ja olo vaan pahenee miehen kanssa. Se onni on, ettei tuo huono mies pitkäaikaisia suhteita tule löytämään. Onneksi minä en erehtynyt tekemään lasta tuollaiselle hulttiolle.Yksi nainen erehtyi. Kertaheitolla minä pääsin eroon😊

Rakastumisen aiheutama euforia laskee pohjille ja masennus valtaa. Tuntuu että ei tästä tule kuitenkaan mitään. Parempi häipyä ennenkuin toinen huomaa kuinka paska olen ja jättää.

Mä jätin juuri näin miehen, joka oli ulkonäkömielessä reilusti oman tasoni yläpuolella ja mukava ja fiksu muutenkin. Kaikki, jopa ylikriittinen äitini, oli sitä mieltä että melkoinen tuuri mulla käynyt kun sellaisen miehen olen löytänyt.

Mutta... tajusin että taidan olla aseksuaali ja seksi alkoi tympiä enemmän joka kerta. Lopulta mielessäni pyöri vähän väliä se että taasko minun on pakko antaa, ja että täytyy juoda itseni känniin ettei seksi inhota. Olinkin alkanut juoda ihan liikaa seksin sietämiseksi, lähes päivittäin.

Mutta mies oli muuten niin ihana ja mukava ja olin häneen henkisesti jo kiintynyt, että en kestänyt pitkään ajatusta suhteen lopettamisestakaan. Lopulta kuitenkin seksin inho voitti ja häivyin. En pystynyt livenä tätä miehelle edes selittämään koska olin erosta niin rikki että jo hänen ajattelu aiheutti itkukohtauksen enkä pystynyt puhumaan. Sähköpostilla laitoin kyllä sen, että olen aina epäillyt olevani aseksuaali ja vain näytellyt seksuaalista saadakseni suhteita, mutta näköjään enää 35 v iässä en pysty sellaisen näyttelemiseen.

Pikajättäjät märehtivät suhteen ongelmia joko pelkästään omassa mielessään tai sitten ääneen niin, että toinen puolisko ei osaa kuitenkaan ottaa märehtimistä tosissaan. Sinänsä ymmärrän kyllä, että tuore suhde on helpompi hylätä, kuin selvittää orastavia ongelmia, vaikka reilumpaa olisi selvittää asiat kunnolla ja kasvotusten.

Ei se tapahtuma ole sen jättäjän mielessä äkkikuolema. Se on miettinyt sen valmiiksi jo aiemmin.