Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka päättävät tekevänsä jotain ja sitten tekevät sen?
31.12.2020 |
Minulle itselle se tuntuu täysin mahdottomalta. Päätän usein asioita mitä teen, mutta lykkään aloittamista kunnes unohdan tekemisen kokonaan. Asia voi olla mitä vain kuten pöydän putsaus, pyykinpesu, laskujen maksaminen, kaupassa käynti, kouluun tai töihin hakeminen. Varsinkin yöllä, kun en saa unta ja ajatukset pyörivät, niin mietin miten laitan itseni ja elämäni kuntoon, mutta aamulla ei sitten enää muista tai huvita.
Onko normaalia ryhtyä välittömästi sanoista tekoihin, vai onko se "kohta" lisäys tavallisempi?
Kommentit (8)
Itse olen sellainen, että teen minkä päätän. Jos asioita on paljon, kirjoitan ne lapulle, josta sitten viivaan yli.
Tekenättömät työt arsyttää mua suuresti ja vielä enemmän, jos tekemättömyys riippuu jostakusta toisesta, esim miehestä.
Sellainenkin ärsyttää, jos sovitaan vaikka kaverin kanssa, että käydään kävelyllä joka tiistai. Sitten 3 kerran jälkeen kaveri alkaa lipsua ja tulee tärkeempiä hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se tavallista. Säkin saisit nukuttua etkä pyörisi, jos tarttuisit toimeen. Unettomuus vaan pahenee, kun tulee ikää. Nuori pystyy helposti vielä muuttamaan tapojaan päättäväisyydellä.
Miten tarttua toimeen? Itsensä pakottaminen tuntuu ahdistavalta ja nostaa kynnystä tekemiseen seuraavalla kerralla. Ennen auttoi, kun pilkkoi tehtäviä pieniin osiin. Nyt pienet osat ovat kasautuneet listaksi, joka tuntuu yhtä raskaalta kuin yksi iso urakka. Tuntuu, että mitä päättäväisemmin toimin, sitä huonompaan tilaan joudun.
Vanhempani jotenkin saavat aikaan jotain koko ajan. Äijä alkaa olla eläkkeellä alkoholisti ja tekee krapulassa päivän aikana enemmän kuin minä kokonaisen loman aikana. Kyllä se sillä sitten kerskuukin tosin
Näin lomalla tuli huomattua että pystyi johonkin toimiin tarttumaan ekan viikonlopun jälkeen tiistaina. Työpäivän jälkeen ei ole energiaa mihinkään ja viikonloppuna ei ehdi palautua niin paljon että mitään pystyisi tekemään. Ja se tekemättömien töiden lista, jo sen ajattelu musertaa ja lisää kasaantuu koko ajan. Ihanaa kun tuli ostettua rintamamiestalo.
Minäolen halki poikki pinoon - ihminen. Unohtaa toki voin asioita, mutta unohdus on unohdus, ei se merkitse asian lykkäämistä.
Minun paras oli näitä saamattomia ihmisiä. Jos lähdettiin matkalle, oli se just minun hoidettavanani. Siksi lopetin kaiken ja ajattelin, ettähoitakoon seuraavan kerran itse. Eipä ole matkusteltu kymmeneen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Ja pahinta, ettei nyt puhuta pyykkien pesemisestä tai valokuvien järjestelemisestä.
Tiedän naisen, joka oli kokki. Sitten ilmoitti haluavansa floristiksi ja lähti Hollantiin opiskelemaan. Sinne vaan. Piti Suomessa hetken aikaa pientä kukkakauppaa mutta päätti sitten lähteä puoleksi vuodeksi Turkkiin tutkimaan, miten kukkia ja viherkasveja voidaan hyödyntää ruuanvalmistuksessa. Kirjoitti aiheesta reseptikirjan.
Teeppä ite sama.
Mulla on lykkäämistaipumusta, mutta olen taistellut siitä eroon. Mulla auttoi työ, joka oli niin vaativaa että toi koko ajan eteen aika vaikeita ongelmia.
Opin sen, että huokaan syvään ja työnnän pois kaikki tunteet urakkaa kohtaan. Ja alan vain mekaanisesti hoitaa asiaa. Ajattelen että nyt vaan teen tätä, tunnin tai pari alkuun. Aloitan jostain reunasta, ja kyllä se siitä jossain vaiheessa selviää. Pidän tauon ja jatkan taas.
Uskon että asian voi opetella. Välillä mullakin on kausia jolloin en saa mitään aikaiseksi. Siihen tottuu, samoin kuin siihen että hoitaa koko ajan asioita.
Alue: Aihe vapaa
On se tavallista. Säkin saisit nukuttua etkä pyörisi, jos tarttuisit toimeen. Unettomuus vaan pahenee, kun tulee ikää. Nuori pystyy helposti vielä muuttamaan tapojaan päättäväisyydellä.