Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa todella, hyvä ystäväni on kuolemaisillaan
05.06.2014 |
Ahdistus on kuin puristava pallo jossain syvällä sisälläni. Itkua ei edes kunnolla tule enkä edelleenkään tajua, että rakas ystäväni on kuolemaisillaan. 3-kymppinen ihminen ja syöpädiagnoosi saatu viime syksynä. Nyt on sairaalassa ja laittoi lyhyen viestin, että viimeisiä viedään eikä varmaan enää nähdä.
Hän on toisessa maassa. Meillä ei ole yhteisiä ystäviä, joiden kanssa voisin asiasta puhua ja jakaa tätä surua.
Jollain tapaa lyö vasten kasvoja tämä elämän rajallisuus. Tuntuu ihan kamalan pahalta. Muutama viikko tai kuukausi eikä häntä enää ole.
Kommentit (30)
Mutta hän kuitenkin elää vielä. Älä aloita jo muistokirjoitusten kirjoittamista, ei hän itsekään sitä halua.
Ehdit surra sitten kun aika on. Surua ei voi surra etukäteen, joten älä ahdistu nyt.
Elämä on epäreilua. Pidä huoli omasta terveydestäsi ja patista terveydestään huolestuneet lähimmäiset lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm.. kyllä mua surettaa jo nyt katsoa vierestä, kun kahden pienen lapsen äiti on vakavasti sairas eikä tule selviämään. Hän on siis sairaalassa eikä hengitä omin avuin enää.
ap
Puhu puhu puhu ja avaudu vaikka täällä av:lla, kyllä me kuunnellaan. Elä tee asiasta mörköä sisällesi, soita vaikka terveysneuvontaan ja pyydä apua (riippuu missä asut)
Tsemppiä <3
Tosi surullista. Miltä tuntuu luopua elämästä noin nuorena ja pienten lasten äitinä. Todella raskas kohtalo. Voimia myös sinulle.
Voitko matkustaa hänen luokseen niin kauan kun on vielä elossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö pääse enää Suomeen viimeisiksi ajoikseen? Minä ainakin haluaisin palata Suomeen jos olisin kuolemaisillani että haudattaisiinkin Suomeen. Ja saisin hyvästellä vanhempani, isovanhempani, sisarukset ja ystävät.
t. ulkosuomalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Menetin myös oman nuoren ystäväni yhtäkkiä varoittamatta. Kyllä sitä suree vuosia, minä varmasti lopun elämääni koska hän oli niin iso osa minua. Mutta elämäsi jatkuu. Mikään ei ole itsestäänselvää.
Kyllä sinun pitää asioista puhua jonkun kanssa eikä jäädä yksin. Hirveää se on... Tiedän kokemuksesta. Itsellä mennyt parin vuoden sisällä 3 nuorta läheistä ystävää. 2 meni yhtäkkiä onnettomuudessa eikä asiaan osannut mitenkään varautua ja 1 sai syöpädiagnoosin. :( ihan järkyttävää eikä sellaista todellakaan osaa odottaa... Voimia sinulle <3 elämä on joskus todella epäreilua.
Voi ei :( osanotot. Puhu vaikka täällä, se helpottaa :(