Muistaako moni, miltä synnytyskipu tuntuu?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 23:31"]

Avautumiakipu tuntui kidutukselta: kuin olisi väkivalloin revitty vartalon osia irti. En saanut mitään kivunlievitystä, kun synnytys eteni niin nopeasti.

Ponnistusvaihe tuntui kuin lantio halkeaisi kahtia.

Jälkisupistusten voimakkuus yllätti myös. Kätilö sanoi, että mitä useampi lapsia, sitä voimakkaammat ovat jälkisupistukset.

Olen menossa synnyttämään toista kahden kuukauden päästä. Odotan vähän kauhulla, mutta toivon kidutuksen olevan taas kohtalaisen nopeasti ohi.

Enkä haluaisi kipulääkkeitä tälläkään kertaa, sillä kaikesta tuskasta huolimatta mulla oli tunne, että tiedän, mitä kropassa tapahtuu, tiedän milloin pitää ponnistaa ja missä mennään.

[/quote] Mulla jäi epiduraalista aika huono kokemus viime kerralta, joten ainakaan sitä en ajatellut ottaa. Ponnistusvaiheessa supistukset tuli tosi heikkoina ja oli tosi vaikeaa ajoittaa ponnistus oikeaan kohtaan, kun supistusta ei tuntenut. 

Mulla on ainakin avautumisvaiheesta se mielikuva, että kivun kanssa pärjäsi. Onneksi ponnistusvaiheessakin voi ottaa sitten kivunlievitystä, jos ihan kestämättömäksi menee, mutta tavoitteena mulla olisi synnyttää ilman kipulääkettä. Mutta sen näkee sitten.

Ap

En muista kuin avautumisvaiheen alussa tuntuneen epämiellyttävän jomotuksen selässä. Sen jälkeen autuaasti muistot hävinneet. Reilu neljä vuotta synnytyksestä.

Lapseni on vuoden vanha. Kivut olivat niin järkyttävät, että en aio hankkia toista lasta koskaan.

Muistan lähinnä sen, että eri vaiheissa kipu tuntui ihan eri tyyppiseltä toisiinsa verrattuna. Ehkä ihan alussa se oli sellaista jomotusta kuten menkkojen aikana. Tuntui alavatsassa. Myöhemmin kun avautumisvaihe alkoi oikeasti, tuntui ensin tosi nopeasti jomotusta joka lähti alavatsasta ja siirtyi ihan heti ristiselän puolelle. Se kipu ei ollut enää jomotusta vaan ennemminkin tosi kiristävä tunne ristiselässä, kirveli ja poltti. Se poltteen tunne oli tosi intensiivistä. Siihen auttoi lähinnä tosi kova ristiselän hermojen painaminen täydellä voimalla ja syvään sisään ja ulos hengittäminen. Myöhemmin sairaalaan mennessä ilokaasun hengittäminen oli ihan parasta. Epiduraali vei kivut kokonaan pitkäksi aikaa. Kai siinä meni usampi tunti avautumisvaihetta. Ponnistusvaihe tuli vähän yllätyksenä. Ei tuntunut yhtään siltä että tekisi mieli ponnistaa. Epiduraali alkoi kai loppua tai sitten kivut alkoi tuntua uudestaan. Se kipu tuntui peräsuolessa siltä kuin joku rautakanki olisi pyrkimässä ulos tai jotain. Lähinnä se kipu tuntui siis peräsuolessa. Ei ollut yhtään sellainen olo että tekisi mieli ponnistaa enkä pystynyt siihen. Ennemminkin tunne että pitää pidätellä ettei peräsuoli räjähdä. Sektioon jouduin sitten, kun totesivat, että ei tule onnistumaan. Vauva pyrki otsa edellä ulos ja sydänäänet oli myös heikot välillä. Muistan eri vaiheista siis sen tosi kovan kirvelevän poltteen ristiselässä ja ĺopussa peräsuolikivun. Eri paikoissa tuo vissiin tuntuu eri synnyttäjillä?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 23:31"]Avautumiakipu tuntui kidutukselta: kuin olisi väkivalloin revitty vartalon osia irti. En saanut mitään kivunlievitystä, kun synnytys eteni niin nopeasti.

Ponnistusvaihe tuntui kuin lantio halkeaisi kahtia.

Jälkisupistusten voimakkuus yllätti myös. Kätilö sanoi, että mitä useampi lapsia, sitä voimakkaammat ovat jälkisupistukset.

Olen menossa synnyttämään toista kahden kuukauden päästä. Odotan vähän kauhulla, mutta toivon kidutuksen olevan taas kohtalaisen nopeasti ohi.

Enkä haluaisi kipulääkkeitä tälläkään kertaa, sillä kaikesta tuskasta huolimatta mulla oli tunne, että tiedän, mitä kropassa tapahtuu, tiedän milloin pitää ponnistaa ja missä mennään.

[/quote]

Mä meen synnyttämään viimeistään ens vkolla, ja voin sanoa omasta puolestani, että aina on synnytys ollut edellistä kivuttomampi. Mutta jälkisupistukset pahempia.. Tää on siis seitsemäs.. Ku vaan pääsis jo hommiin, että pääsis tästä hankalasta mahasta.. Taas supistelee vähän, mutta eipähän nuo pari aikaisempaakaan valvottua yötä johtanu mihinkään..

Tajusin just, et en osais kuvailla kipua.. Synnytykset 04, 07 ja 9kk sitten. Ekoissa epiduraali, tosi hyvät kokemukset ja jäi positiivinen olo. Komannessa en saanu kivunlievitystä pyynnöistä huolimatta, vain ilokaasua. Eniten mieleen on jääny hätäännys ja paniikki, ajattelin et oon ihan surkea synnyttäjä. Muistan kyllä et pirusti sattu,kauan kesti, mut tarkemmin en osais kertoa.

Synnytyksestä reilu 8 kuukautta ja muistan hyvin :) Muistelen päivittäin sitä, jotten unohtais. En haluakkaan unohtaa, siitäkään huolimatta, että oli käynnistetty synnytys ja ilman epiduraalia/spinaalia :) Ensisynnyttäjä olin.