18-19-vuotias, joka pärjää omillaan, on poikkeus.

Eipä oikeastaan.

Itse muutin juuri 19-vuotiaana omilleni enkä ole sen koommin ollut riippuvainen vanhemmista rahallisesti tai muutenkaan. Omat laskut olen aina maksanut ja opiskelut, työt ja kotini itse hoitanut.

En tiedä olenko poikkeus mutta mielestäni 19-vuotiaan pitäisi kyllä pystyä elämään omillaan ja ottaa itsestään vastuu.

Kyllä niitä on, jotka pärjää ja reippaasti.

Enemmän lienee niitä nuoria ja lapsia, jotk aasuvat kotona vanhempien kanssa ja joutuvat silti pärjäämään jotenkin omillaan. Ja joutuvat jo lapsina olemaan ns perheen aikuinen,

Muutin 16-vuotiaana toiselle paikkakunnalle lukioon. Toki vanhemmat kustansivat elämisen, mutta muuten kyllä pidin itse huolen kodistani ja siitä, että vanhempien antamat rahat riittivät elämiseen.

Itse muutin 17v omilleni. Hyvin olen pärjännyt nämä 6 vuotta.

Sittenhän mun opinahjo oli täynnä poikkeuksellisia nuoria - itse tuntenut kuin yhden, joka asui "vielä" 19-vuotiaana porukoillansa. Itsekin ole peräisin todella ylisuojelevasta perheestä (en esim. saanut mennä lenkille klo 20 jälkeen illalla vielä täysi-ikäisenäkään), ja silti pärjäsin heti täysin omillani, kun 19-vuotiaana muutin omaan kämppään uuteen kaupunkiin...

Riippuu ihan ihmisestä.

Muutin 16-vuotiaana omilleni, elämäni kustansin 17-vuotiaasta. Isältä sain rahaa kyllä jos tuli lääkärille/hammaslääkärille tarvetta, viisurileikkaus kun on aika hintava.. Neljä kertaa sekin piti tehdä.

Kävin lukion ohella töissä ja rahaa oli. Asuin vieläpä Helsingissä, mutta onnekkaana sain halvan soluasunnon Hoasilta. 240e vuokraan kuussa, opintotuki oli vanhempien tulojen takia aika olematon aluksi, mutta nousi onneksi myöhemmin, kun isäni alkoi yrittäjäksi, jolloin hänellä ei käytännössä ollut tuloja, vaikka firman tilillä olisi vaikka kuinka.. Siinä kun käy vielä kaupan kassalla istumassa välillä, saa sen 600e. Hyvin riittää, asumistuki kun tuli vanhempien tuloista huolimatta.

Nyt olen 20-vuotias ja asun yksin Malesiassa. :)

Minulla on monia kavereita, jotka asuvat vielä kotona, eivätkä suunnittele poislähtöä vielä aikoihin. "En pärjää", sanovat, mikä on aika outoa mielestäni..

Olen siis poikkeus, kiva tietää. Muutin kotoa 18-vuotiaana ja siitä lähtien olen itse  huolehtinut ja palkastani maksanut vuokrat, laskut, vakuutukset ym. eli pärjännyt omillani. Että sillä lailla, Ikis.

Miten helvetissä jaksat tehtailla näitä samoja aloituksia joka ikinen päivä?? Olet sairas.

En usko. Minä ja siskot ollaan lähdetty kukin 15-16-vuotiaina kotoa ja kustannettu siitä lähtien kaikki itse, köyhästä perheestä kun ollaan. Kaikki tarkoittaa kaikkea, asunto, ruoka, opiskelu, harrastukset, lääkkeet siis kaikki. Kaikilla on muuten nyt korkeakoulutus, oma kämppä ja pelit ja vehkeet. Ollaan naurettu, et pakko ollakin, kun niin nuorena jo aloitettiin.

Itse olen 19 vuotias ja naimisissa. Odotamme myös esikoistamme. aina olemme pärjätty, joskus paremmin joskus huonommin :) 

Tuskinpa, minulla oli tuon ikäisenä lapsi ja toinen tulossa. Rakensin aviomieheni kanssa taloa ja kuljimme töissä.

Tällä hetkellä tyttäreni 18v asuu yksin, huolehtii itsestään ja on omatoiminen.

Kaikki riippuu siitä kuinka omatoimiseksi lapsemme kasvatamme. Jos passaamme ja paapomme niin ei kait noi lapset itsekseen pärjää. 

Kuvittelisin, että ainakin Helsingissä tuo pitää paikkansa. Vuokrat huitelevat pilvissä ja lama on vaikeuttanut nuorten työllistymistä. Jos ei ole kirjoilla oppilaitoksessa niin, että voisi hakea halpaa kämppää HOASilta tai osakunnilta, jo pelkkää vuokratakuuta varten tarvitsee tonnin tai pari. Vaikeaa voi olla myös, jos on 19-vuotias alueella, jossa ei ole töitä kenellekään eikä halua, uskalla tai kykene muuttamaan pois.

Mutta eiköhän valtaosa 19-vuotiasta pärjäisi omillaan noin henkisessä mielessä.

Jaa..

t. 18vuotiaana muuttanut pois vanhemmilta. 

Eipä kovin montaa naista tule mieleen jotka olisi vielä 20 vuotiaana asunut vanhempien luona tai elänyt niiden rahoilla kun itse olin sen ikäinen (alle 10v sitten). Miehillä ehkä tavallisempaa mutta ei kyllä poikkeuksellista.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:45"]

Eipä kovin montaa naista tule mieleen jotka olisi vielä 20 vuotiaana asunut vanhempien luona tai elänyt niiden rahoilla kun itse olin sen ikäinen (alle 10v sitten). Miehillä ehkä tavallisempaa mutta ei kyllä poikkeuksellista.

[/quote]

Mun kaveripiirissä menee aikalailla 50-50, todella moni 20-vuotias asuu vielä kotona, välivuotta pitää.

Vedä ikis vittu päähän ja käy hukuttautumassa järveen.

Olen tainnut tuntea vain yhden naisen joka EI OLE poikkeus, eli siis asui vanhempien luona vielä 20 vuotiaana. Miehillä kai yleisempää itsenäistyä vähän myöhemmin mutta ei mitenkään tavatonta sekään. Missähän ap pyörii kun tollasta porukkaa on ympärillä?

Jep jep. Mä muutin 15 vuotiaana omilleni kuten hyvin moni muukin tuttu.