Epävakaa persoonallisuushäiriö
Olen 27 vuotias nainen ja sain tänään diagnoosiksi tuon.Olen kouluja käynyt ihminen mutta olen aina miettinyt miksi olen ahdistunut ja ihmissuhteita vaikeaa rakentaa.Minulla oli todella vaikea lapsuus.Miten selviän tämän diagnoosin kanssa.Olen kuitenkin liiankin kiltti ?
Kommentit (11)
Kiitos viestistäsi.Olen parisuhteessa mutta minun jatkuvasti vaihtelevat mielialat tekevät liitosta erittäin rankan.En ole saanut mitään lääkitystä vielä,ensi viikolle varasin psykiatrin.
Kuinka teillä selvitettiin kyseinen diagnoosi?Tehtiinkö psykologisia testejä tms.?
Tässä häiriössä on raskasta myös se, että muut ihmiset pitävät itsekkäänä. Ja toisekseen jatkuvasti on jotain ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 23:07"]
Kuinka teillä selvitettiin kyseinen diagnoosi?Tehtiinkö psykologisia testejä tms.?
[/quote]
Itsellä taustalla vuosien masennus ja sitten googlailin nettiä ja lopulta YTHS:n psykiatri teki diagnoosin. Painotti kyllä, ettei ehkä kannattaisi selvittää asiaa niin tarkkaan. Nimittäin itselle tuo diagnoosi oli kuin kuolemantuomio. Olisin ollut onnellisempi jos en tietäisi koko asiaa.
Parisuhteessa olen mutta silti yksinäinen. Kavereita ei ole oikein ja tosiaan uusia suhteita vaikea solmia ja jää helposti roikkumaan huonoon suhteeseen kun ajattelee että ei kelpaa muille.
2
Jos ja kun papereissa lukee tuo diagnoosi niin ammattilaisten suhtautuminen on tietynlaista.
Kävin pitkään terapiassa masennuksen takia. Vaikeaksi ihmiseksi on kaikki leimannu ja itsekkääksi vaikka ajattelen aina muita ensisijaisesti. Mies mulla on kyllä tosi itsekäs ja se ei ainakaan auta tätä mun elämää ollenkaan.
2
Kärsin nuorempana masennuksesta ja ahdistuksesta ja sain samalla 24-vuotiaana epävakaan persoonallisuuden diagnoosin.
Tänään olen 34-vuotias ja olen saanut "puhtaat paperit" eli psykiatrin lausunnon mukaan ko. diagnoosia ei voida enää asettaa. Olen myös toipunut masennuksesta ja ahdistuksesta.
Minulla on vakituinen työpaikka ja valmistun pian maisteriksi. Minulla on myös mies ja pieni lapsi. Olen asunut yhdessä paikassa pitkään ja nautin tavallisesta, rauhallisesta elämästä. Asioita, joita en olisi todellakaan uskonut kohdallani tapahtuviksi 10 vuotta sitten.
Tsemppiä!
Epävakaat, pitäkää huoli itsestänne ja ensisijaisesti vain itsestänne. Vaatikaa hoitoa, käykää hoitajalla/terapiassa, tavatkaa lääkäriä säännöllisesti. Minua ei hoidettu kunnolla, ja nyt olen lipsunut psykoottisen puolelle enkä pärjää ilman kahta lääkitystä, joista toinen on rauhoittava. Lisäksi olen saanut kaksi muutakin diagnoosia vanhojen rinnalle.
Olkaa rauhassa itsekeskeisiä, jopa itsekkäitä, paskat siitä mitä muut ajattelevat. Te itse tiedätte, kuinka paljon jaksatte kanssakäymistä, ulosmenemistä, suhteita.
Minä olen myös kiltti ja yksinäinen jolla vaikea lapsuus takana. Olen saanut saman diagnoosin. Sen kans on elettävä. Ei se silti hulluksi leimaa. On paljon vakavempiakin sairauksia ja diagnooseja. Ihmissuhteita on vaan vaikea solmia kun ei pysty oikein luottamaan keneenkään menneisyyden takia. Kyllä sinä selviät ja totut siihen.