Lue keskustelun säännöt.
Toinen näkökulma "isovanhempia ei kiinnosta"-asiaan.
03.06.2014 |
En halua pahoittaa sellaisten ihmisten mieltä, jolla asia oikeasti on näin. Mutta on kerrottava toinenkin näkökulma asiaan. Siskoni nimittäin on juuri näitä ihmisiä, joka suureen ääneen marttyyrimaisesti toitottaa, kuinka "isovanhempia ei kiinnosta" ja kuinka "siskon perhe on eriarvoisessa asemassa".
Totuus on kuitenkin jotain muuta. Ensinäkin siskoni on tehnyt tarkoituksenmukaisesti 3 lasta hyvin pienellä ikäerolla ja miehen kanssa, josta oli alun alkaen selvää, ettei aio osallistua lasten hoitoon. Vanhempamme ovat matalapalkkaisessa työssä (ja velkaantuneita) ja sisko olettaa, että vanhempamme matkustaisivat junalla (eivät omista autoa) siskon luokse 4 tunnin matkan. Eli, jotta isovanhemmat voisivat tavata siskon lapsia, tulisi näiden käyttää työviikon päätteeksi 8 h junalla matkustamiseen ja maksaa tästä liki 400 e. Siskohan ei tietenkään voi mennä vanhemmillemme, koska pienten lasten kanssa on vaikea matkustaa. Samoin isovanhempien pitäisi ottaa siskon lapset hoitoon niin, että isovanhemmat kävisivät hakemassa lapset siskon luota.
Ja tuohon eriarvoisuuteen. Minun perheeni on "eriarvoisessa asemassa" ja "suosittu", koska me matkustamme isovanhempien luokse. Lapsemme ovat hoidossa 1-2 kertaa vuodessa, enempää en viitsi työssä käyviltä ihmisiltä pyytääkään. Ja noina vierailu/hoitokerroilla viemme yleensä pari kassia ruokaa tai annamme rahaa lasten ruokakuluihin.
Ja sisko tosiaan somessa mm. jatkuvasti postailee katkeria juttuja siitä kuinka "isovanhempia" ei kiinnosta.
Kommentit (11)
Miehensä puolelta toinen isovanhempi on kuollut ja toisen kanssa siskoni ei tule kovin hyvin toimeen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 17:30"]ja toisen kanssa siskoni ei tule kovin hyvin toimeen. ap
[/quote]
No yllätys, siskosi on vafmaan sillekin kertonut miten pitää olla ja tehdäi, sitten murjottanut kun ei sovikaan.
Meillä vähän sama tilanne, valitettavasti. Vaan niinpäin , että minä olen se huono isoäiti.
Teen kolmivuorotyötä , olen leski ja minulla on 4 lasta. 2 nuorinta ( murrosikäiset tytöt) asuvat vielä kotona. Vanhimmat , vähän yli 20-v pojat ovat jo omillaan . Rahat on vähissä , joten en valitettavasti juurikaan voi auttaa aikuisia lapsia rahallisesti. Mies kuoli 3 vuotta sitten ja voimani ovat menneet aikatavalla arjesta selviytymiseen.
Vanhimmalla pojalla on avovaimonsa kanssa 2 lasta , ihania taaperoita. Mielellään toisivat lapset meille viikottain ja toki koitan heitä hoitaa. Pakko on kuitenkin ollut rajata hoitoapu yhteen päivään viikossa, koska en jaksa enempää. Vaikka en rahallisesti voi auttaa, hoidan pikkuisia ja teen heille usein ruokaa.Onneksi myös lasten toiset isovanhemmat auttavat nuortaparia.Ymmärrän , että nuoripari kaipaa yhteistä aikaa ilman lapsia.
Nyt kuitenkin kuulin, että lasten äiti on somessa selittänyt , kuinka minä en ole lainkaan kiinnostunut pikkuisista enkä koskaan osta edes vaatteita heille.Toinen isoäiti ostaa pikkuisille vaikka mitä.
En tiedä miten sitä taas sitten pitäisi nyt toimia. Tiedän, että ovat nuoria eivätkä osaa ajatella, minkälaista elämäni on. Mutta aika paha mieli on kyllä asiasta. Miksi pikkulasten äideillä ja isillä on oikeus ns omaan aikaan, mutta isoäidillä ei sitten ole oikeutta enää edes yhteen vapaapäivään viikossa ? Toisaalta koen , että olen todellayksin tämän kaiken keskellä. Kaipaan puolisoa, joka osallistuisi murrosikäisten kasvatukseen ja olisi rinnallani isovanhempana. Elämä on niin uuvuttavaa. Ja silti olen todella iloinen, että minulla on ihanat lapset ja lapsenlapset.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 18:02"]
Meillä vähän sama tilanne, valitettavasti. Vaan niinpäin , että minä olen se huono isoäiti.
Teen kolmivuorotyötä , olen leski ja minulla on 4 lasta. 2 nuorinta ( murrosikäiset tytöt) asuvat vielä kotona. Vanhimmat , vähän yli 20-v pojat ovat jo omillaan . Rahat on vähissä , joten en valitettavasti juurikaan voi auttaa aikuisia lapsia rahallisesti. Mies kuoli 3 vuotta sitten ja voimani ovat menneet aikatavalla arjesta selviytymiseen.
Vanhimmalla pojalla on avovaimonsa kanssa 2 lasta , ihania taaperoita. Mielellään toisivat lapset meille viikottain ja toki koitan heitä hoitaa. Pakko on kuitenkin ollut rajata hoitoapu yhteen päivään viikossa, koska en jaksa enempää. Vaikka en rahallisesti voi auttaa, hoidan pikkuisia ja teen heille usein ruokaa.Onneksi myös lasten toiset isovanhemmat auttavat nuortaparia.Ymmärrän , että nuoripari kaipaa yhteistä aikaa ilman lapsia.
Nyt kuitenkin kuulin, että lasten äiti on somessa selittänyt , kuinka minä en ole lainkaan kiinnostunut pikkuisista enkä koskaan osta edes vaatteita heille.Toinen isoäiti ostaa pikkuisille vaikka mitä.
En tiedä miten sitä taas sitten pitäisi nyt toimia. Tiedän, että ovat nuoria eivätkä osaa ajatella, minkälaista elämäni on. Mutta aika paha mieli on kyllä asiasta. Miksi pikkulasten äideillä ja isillä on oikeus ns omaan aikaan, mutta isoäidillä ei sitten ole oikeutta enää edes yhteen vapaapäivään viikossa ? Toisaalta koen , että olen todellayksin tämän kaiken keskellä. Kaipaan puolisoa, joka osallistuisi murrosikäisten kasvatukseen ja olisi rinnallani isovanhempana. Elämä on niin uuvuttavaa. Ja silti olen todella iloinen, että minulla on ihanat lapset ja lapsenlapset.
[/quote]
Minusta sinä voist kertoa oman tilanteesi niin kuin se on.
No meillä ei kyllä ole lainkaan tuollainen tilanne. Vaan ihan oikeasti isovanhempia ei kiinnosta -tilanne. Näitäkin on, eivätkä ne johdu siitä, että aikuiset lapset olisivat hyväksikäyttäjiä ja vaatisivat mahdottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 18:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 18:02"]
Meillä vähän sama tilanne, valitettavasti. Vaan niinpäin , että minä olen se huono isoäiti.
Teen kolmivuorotyötä , olen leski ja minulla on 4 lasta. 2 nuorinta ( murrosikäiset tytöt) asuvat vielä kotona. Vanhimmat , vähän yli 20-v pojat ovat jo omillaan . Rahat on vähissä , joten en valitettavasti juurikaan voi auttaa aikuisia lapsia rahallisesti. Mies kuoli 3 vuotta sitten ja voimani ovat menneet aikatavalla arjesta selviytymiseen.
Vanhimmalla pojalla on avovaimonsa kanssa 2 lasta , ihania taaperoita. Mielellään toisivat lapset meille viikottain ja toki koitan heitä hoitaa. Pakko on kuitenkin ollut rajata hoitoapu yhteen päivään viikossa, koska en jaksa enempää. Vaikka en rahallisesti voi auttaa, hoidan pikkuisia ja teen heille usein ruokaa.Onneksi myös lasten toiset isovanhemmat auttavat nuortaparia.Ymmärrän , että nuoripari kaipaa yhteistä aikaa ilman lapsia.
Nyt kuitenkin kuulin, että lasten äiti on somessa selittänyt , kuinka minä en ole lainkaan kiinnostunut pikkuisista enkä koskaan osta edes vaatteita heille.Toinen isoäiti ostaa pikkuisille vaikka mitä.
En tiedä miten sitä taas sitten pitäisi nyt toimia. Tiedän, että ovat nuoria eivätkä osaa ajatella, minkälaista elämäni on. Mutta aika paha mieli on kyllä asiasta. Miksi pikkulasten äideillä ja isillä on oikeus ns omaan aikaan, mutta isoäidillä ei sitten ole oikeutta enää edes yhteen vapaapäivään viikossa ? Toisaalta koen , että olen todellayksin tämän kaiken keskellä. Kaipaan puolisoa, joka osallistuisi murrosikäisten kasvatukseen ja olisi rinnallani isovanhempana. Elämä on niin uuvuttavaa. Ja silti olen todella iloinen, että minulla on ihanat lapset ja lapsenlapset.
[/quote]
Minusta sinä voist kertoa oman tilanteesi niin kuin se on.
[/quote]
Samaa mieltä. Kerrot millainen tilanteesi on. Tosin ymmärtäväinen ihminen muutenkin sen tajuaa. Epäilen kyllä, että nuorissa on paljon niitä, jotka ovat tottuneet vaatimaan itselleen kaikenlaista, mutta muiden tarpeisiin ollaankin sitten aivan sokeita. Mutta heidän silmät pitää avata. Kyllähän normaaliälyinen ihminen tajuaa tilanteen. Sitten sekin että minkä ihmeen takia parikymppiset tekevät useita lapsia tilanteeseen, jossa he eivät jaksa lapsiaan hoitaa? Vaikea käsittää. Nuoret ihmiset nyt ovat kuitenkin vahvimmillaan. Kyllä pikkulapsiaikana nuortenkin vanhempien pitäisi keskittyä lapsiin. Se on heidän velvollisuutensa. Nykyaika on vain sellaista, että pitäisi päästä niin kovin helpolla.
Tosiaan kerrot suorat sanat nuorille, tietysti ihan lempeästi, mutta kuitenkin.
Meillä on tuo "isovanhempia ei kiinnosta" -tilanne ja minä olen se isoäiti. Minulla on ihan oikeasti niin paljon kaikenlaista kivaa tekemistä, että en halua vähää vapaa-aikaani käyttää siihen, että hoidan lapsenlapsia. Olen sanonut, että yhteiskunta tarjoaa käytännnössä ilmaista hoitoa, viekää lapset sinne. Jos ne on pakko tuoda minulle, toimin kuin oma isoäitini aikanaan eli lapset tekevät töitä eikä jotain muutamaan minuuttia vaan tuntiolkulla polttopuiden pinoamista, rikkaruohojen kitkemistä jne. Jo 2v ikäinen on tarpeeksi iso oppiakseen, että elääkseen pitää tehdä töitä.
Turha itkeä, että eivät tule lapsenlapset aikanaan vanhainkotiin katsomaan. Ei ne käy katsomassa toista isoäitiä nytkään, joten turha minunkaan on sitä ajatella. Mieluummin panostan hyviin ystäviin tänään kuin piikana olemiseen nyt ja yksinäiseen vanhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh, siis nunero 5 hoitaa lapsia kerran viikossa ja kokee olevansa huono isoäiti, what?! Kun sanon, että meillä ei isovanhempia kiinnosta, se todella on niin. Hoitoapua en ole koko viiden vuoden aikana uskaltanut edes odottaa, mutta isovanhemmat eivät jaksa tulla edes kerran vuodessa valmiiseen pöytään lasten synttäreille, muusta kyläilystä nyt puhumattakaan.. Ei pysty käsittää tällaista itsekkyyttä.
20v+ on vielä aika kypsymättömiä ja ei ole tarpeeksi kilometrejä takana... Ollaan vielä aika itsekkäitä ja menojalkaakin taitaa viä vipattaa. Sitä minäkin olen ihmetellyt että miksi perhe perustetaan niin kovin nuorena mutta silti odotetaan että mummoilta ja vaareilta loppuu oma elämä. Kyl sitä vaan on seesteisempi 30+ ja pahimmat juoksut juostu ja ei olla niin sokeita enää isovanhempien tarpeille,elämä on pikkasen jo opettanut. Poikkeuksia tietysti löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20v+ on vielä aika kypsymättömiä ja ei ole tarpeeksi kilometrejä takana... Ollaan vielä aika itsekkäitä ja menojalkaakin taitaa viä vipattaa. Sitä minäkin olen ihmetellyt että miksi perhe perustetaan niin kovin nuorena mutta silti odotetaan että mummoilta ja vaareilta loppuu oma elämä. Kyl sitä vaan on seesteisempi 30+ ja pahimmat juoksut juostu ja ei olla niin sokeita enää isovanhempien tarpeille,elämä on pikkasen jo opettanut. Poikkeuksia tietysti löytyy.
Mites ne siskosi lasten isovanhemmat sieltä miehen puolelta? Saisiko hän heiltä tarvittaessa apua? Ei kukaan voi odottaa säännöllistä lastenhoitoapua ja yksipuolisia tapaamisia, jos etäisyydet ja olosuhteet ovat tuollaiset.