Missä iässä lapsi oppii kellon?

Se riippuu ihan siitä kuinka paljon sitä kellon tuntemista kotona opetetaan. Eli riippuu kodista. Oma lapseni osasi kolmevuotiaana, mutta häntä oli opetettu leikin lomassa.

Kyllä on aikaisin.

😳 No ei kyllä noita laskuja laske päässä mun tokaluokkalainenkaann.. kertotaulun osaa kokonaan, kelloa ei osaa vielä täysin.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu ihan siitä kuinka paljon sitä kellon tuntemista kotona opetetaan. Eli riippuu kodista. Oma lapseni osasi kolmevuotiaana, mutta häntä oli opetettu leikin lomassa.

Kaikki asiat ei riipu ihan siitä, miten paljon kotona opetetaan. Esim. en ole opettanut lastani lukemaan tai laskemaan, mutta hän osaa lukea ja laskea (plus- ja miinuslaskuja, myös kymmenen- ja sadanylityslaskut). Sama lapsi on oppinut myös kellon aika hyvin, mutta sitä sentään on tankattu isoveljelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu ihan siitä kuinka paljon sitä kellon tuntemista kotona opetetaan. Eli riippuu kodista. Oma lapseni osasi kolmevuotiaana, mutta häntä oli opetettu leikin lomassa.

Kaikki asiat ei riipu ihan siitä, miten paljon kotona opetetaan. Esim. en ole opettanut lastani lukemaan tai laskemaan, mutta hän osaa lukea ja laskea (plus- ja miinuslaskuja, myös kymmenen- ja sadanylityslaskut). Sama lapsi on oppinut myös kellon aika hyvin, mutta sitä sentään on tankattu isoveljelle.

Ja siis tämä lapsi on eskarilainen. 

Ymmärtävät kellon reilu 30-vuotiaana, jos ymmärtävät.

Sehän tässä ihmetyttääkin, kun ei olla edes opetettu. Hän vain alkoi kellosta kysellä jo vuosi sitten ja kyselee kyllä usein’paljonko kello on’. Nyt sitten minä kyselen häneltä 😂. Nuo päässälaskut tulleet tässä syksyn aikana (täytti kesällä 5v). Pyytää kyselemään ’lisää ja lisää’. Minusta myös joku 340+410 on aika vaikea mutta hän tietää heti vastauksen. Kun kysyn miten sen laskee niin kuulemma ensin sadat (3+4) ja sitten ’loput’. Ei siis osaa numeroita edes kirjoittaa (tunnistaa kyllä paperilta luvut tuhansiin saakka), mutta päässälasku näyttää sujuvan. Ekan luokan kirjat näyttää melko helpoilta näin yhtäkkiseltään ajateltuna. No, sitten on aikaa treenata lukemista 😂.

Ap

Missä iässä olette itse oppineet kellon? Vaikka minulla selkeitä muistoja kolmenvanhasta eteen päin, niin ei hajua. Muuta kuin, että ekaluokalle mennessä minulle ostettiin rannekello, ja silloin kello oli jo vesiselvä asia. Ja toisaalta lukemaan opin vasta ekaluokan aikana ja alussa oli paljonkin ongelmia kirjoittamisen kanssa, että jouduin jopa erityisopettajalla muutaman kerran käymään. Matematiikassa ja yleistiedossa taas olen ollut hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Sehän tässä ihmetyttääkin, kun ei olla edes opetettu. Hän vain alkoi kellosta kysellä jo vuosi sitten ja kyselee kyllä usein’paljonko kello on’. Nyt sitten minä kyselen häneltä 😂. Nuo päässälaskut tulleet tässä syksyn aikana (täytti kesällä 5v). Pyytää kyselemään ’lisää ja lisää’. Minusta myös joku 340+410 on aika vaikea mutta hän tietää heti vastauksen. Kun kysyn miten sen laskee niin kuulemma ensin sadat (3+4) ja sitten ’loput’. Ei siis osaa numeroita edes kirjoittaa (tunnistaa kyllä paperilta luvut tuhansiin saakka), mutta päässälasku näyttää sujuvan. Ekan luokan kirjat näyttää melko helpoilta näin yhtäkkiseltään ajateltuna. No, sitten on aikaa treenata lukemista 😂.

Ap

Toiset vain ovat tosi kiinnostuneita oppimisesta. Kirjoitin tuossa eskarilaisestani, joka siis ei ole oppinut yhtä pitkälle kuin sinun lapsesi, mutta kuitenkin itsekseen. Hän aloitti laskut vain ohimennen toteamalla, että neljä ja kaksi on kuusi, viisi ja kolme on kahdeksan jne. Sitten alkoivat kymmenen- ja sadanylityslaskut. Miinuslaskut tulivat pluslaskujen jälkeen. Hän myös oppi lukemaan ihan huomaamatta, joskus nelivuotiaana totesi, että tuossa lukee ma, ti, ke, to, pe, la, su. Pikku hiljaa eteni tavuista sanoihin. Hänellä on myös sellaista sitkeyttä harjoitella, lukee edelleen vielä melko hitaasti, mutta tankkaa pitkäjänteisesti lastenromaania. Heti, kun oppi tekemään jonkinlaisia kirjaimia, alkoi kirjoittaa tarinoita (siis erittäin hitaasti, mutta tarkoitan tällä, että jatkaa sitkeästi tehdä vaikeaa asiaa).

Esikoinen taas on ihan erilainen. Hän inhoaa kaikenlaista harjoittelua eikä ole ollenkaan innostunut uusien asioiden oppimisesta. Mutta siis ei hän mitenkään tyhmä ole, omaksuu käsitteitä erittäin nopeasti ja tajuaa asioiden yhteyksiä todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä olette itse oppineet kellon? Vaikka minulla selkeitä muistoja kolmenvanhasta eteen päin, niin ei hajua. Muuta kuin, että ekaluokalle mennessä minulle ostettiin rannekello, ja silloin kello oli jo vesiselvä asia. Ja toisaalta lukemaan opin vasta ekaluokan aikana ja alussa oli paljonkin ongelmia kirjoittamisen kanssa, että jouduin jopa erityisopettajalla muutaman kerran käymään. Matematiikassa ja yleistiedossa taas olen ollut hyvä.

Mä opin varmaan tyylin vasta kolmosella.

Ap, jotkut ihmiset ovat jo lapsena fiksumpia kuin toiset.

Sen hierominen älyllisesti keskinkertaisempien lasten vanhempien naamaan aiheuttaa yleensä ärtymystä.

Samalla tavalla ihmiset eivät halua kuulla naapurin lasten ylivertaisista urheilusuorituksista, hyvästä käytöksestä, soittotaidosta, mallintyöstä jne. Pidä kynttilää vakan alla. Vain isovanhemmille kannattaa kerskua.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jotkut ihmiset ovat jo lapsena fiksumpia kuin toiset.

Sen hierominen älyllisesti keskinkertaisempien lasten vanhempien naamaan aiheuttaa yleensä ärtymystä.

Samalla tavalla ihmiset eivät halua kuulla naapurin lasten ylivertaisista urheilusuorituksista, hyvästä käytöksestä, soittotaidosta, mallintyöstä jne. Pidä kynttilää vakan alla. Vain isovanhemmille kannattaa kerskua.

Niin totta tämä! Itsekseni tätä pähkäillyt ja täällä avauduin kun en kehtaa ääneen puhua eikä asia ole tietty ajankohtainen päiväkodissakaan. Sukulaislapsi on menestynyt urheilun saralla ja hänen vanhemmiltaan olen kuullut ikäviä juttuja kateellisista ystävistä ja erityisesti vanhemmista...

Itse opin kellon varmaan vasta koulussa, en ollut muutenkaan mitenkään erityisen hyvä matemaattisissa aiheissa. Lapseni isällä on matikkapäätä joten ehkä sitten sieltä periytyy ainakin tuo suuri kiinnostus näihin asioihin.

Vaikuttaa tosi nohevalta tuo lapsesi. Minusta kiinnostusta noihin asioihin kannattaa kyllä ruokkia, jos häntä ne kiinnostaa. Meillä tyttö oppi lukemaan heti 5-vuotta täytettyään, muttei vieläkään täysin osaa kelloa vaikka on jo kakkosella. Pärjää matematiikassa muuten ihan hyvin ts. kokeista tullut syksyn aikana ysejä ja kymppejä.

En muista. Sen muistan, että vanhemmat eivät halunneet mun opettelevan lukemista ennen kouluun menemistä kun isoveljeni oli jonkin sortin lapsinero ja opettajat siihen aikaan suorastaan kiusasivat liian fiksua oppilasta. Kun vanhemmat valittivat koululle niin opettajan mukaan oppilas kiusaa häntä viittaamalla joka kysymykseen. Onneksi ajat ovat muuttuneet, mutta toivon itse, että vanhemmat kannustavat lapsiaan, joilla on halua oppia asioita ennen koulua. En nyt huonosti ole elmässä pärjännyt mutta tuossa ajattelen vanhempieni tehneen virheen minun kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu ihan siitä kuinka paljon sitä kellon tuntemista kotona opetetaan. Eli riippuu kodista. Oma lapseni osasi kolmevuotiaana, mutta häntä oli opetettu leikin lomassa.

Kaikki asiat ei riipu ihan siitä, miten paljon kotona opetetaan. Esim. en ole opettanut lastani lukemaan tai laskemaan, mutta hän osaa lukea ja laskea (plus- ja miinuslaskuja, myös kymmenen- ja sadanylityslaskut). Sama lapsi on oppinut myös kellon aika hyvin, mutta sitä sentään on tankattu isoveljelle.

Niin no, se opettaminen oli lähinnä leikkiä ja lapsen kysymyksiin vastaamista. Pienet lapset ovat hyviä oppimaan kuulomuistin avulla, ainakin osa heistä. Ekaan lapseen jaksaa usein panostaa eri lailla kuin seuraaviin.

Aikuisena varmaan, ainakaan meidän 13v. Ei koskaan pidä sovittuja aikoja, vaik on rannekello ja puhelin mukana, aina se puoli tuntia heittää sovitusta. Oon tullut tulokseen ettei tunne kelloa....

Esikoinen oli 5v kun oppi kellon. Saa aina täydet pisteet kaikista matematiikan kokeista ilman harjoitusta. Kirjoittaa ei osaa vieläkään kunnolla 9v ikäisenä.

Toinen lapsista on kohta 7v eikä hahmota kello hommaa ollenkaan 😂 ei osaa edes tasatunteja. Hän taas osaa hienosti kirjoittaa ilman kirjoitusvirheitä ja on vasta eskarissa.

Mun lapsi laski kanssa 5-6-vuotiaana samanlaisia laskuja ja tunsi kellon tasatunnit ja puolet tunnit. Koulussa heikkoudeksi on paljastunut geometria. Hän on siinä totaalisen umpisurkea. Erityisesti kolmiulotteisten kappaleiden hahmottaminen on varsinainen kompastuskivi. Iloitse siis lapsesi välkkyydestä, ap, mutta älä tuudittaudu ajatukseen, että kaikki olisi hänelle aina yhtä helppoa.

Meilläkään tyttö ei vielä osaa lukea eikä hirveesti ole edes kiinnostunut. Lähes kaikki kirjaimet kyllä tunnistaa. Nämä matikka- ja kellojutut selvästi nyt ykkösjuttuja ja juuri ennen nukkumaanmenoa ilmoitti, että 900+120=1020 😁.

Se on totta, että ’ennenvanhaan’ taidettiin enemmänkin hävetä ja aiheuttaa opettajille liikaa vaivaa jos oli mitenkään poikkeava oppilas (hyvässä tai pahassa). Onneksi nykyään suurin osa opettajista varmaan osaa huomioida erilaiset oppilaat. Täytyy toivoa että tulisi sitten esim. järkeviä lisätehtäviä

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi laski kanssa 5-6-vuotiaana samanlaisia laskuja ja tunsi kellon tasatunnit ja puolet tunnit. Koulussa heikkoudeksi on paljastunut geometria. Hän on siinä totaalisen umpisurkea. Erityisesti kolmiulotteisten kappaleiden hahmottaminen on varsinainen kompastuskivi. Iloitse siis lapsesi välkkyydestä, ap, mutta älä tuudittaudu ajatukseen, että kaikki olisi hänelle aina yhtä helppoa.

Just tällaista luin jostain, että kaikki matematiikan osa-alueet ei välttämättä sujui heittämällä, vaikka joissakin olisi muita edellä. Jännä siis nähdä miten meillä tulee käymään. Toki kiva jos edes jossain on helppoa, kun itse kyllä taistelin välillä opintojeni kanssa.

Ap