Lue keskustelun säännöt.
En kestä tätä itseinhoa ja häpeämistä :(
02.06.2014 |
Nytkin tuntuu, että ihan oikeasti tukehdun siihen. On niin raskasta vihata itseään, jokaista luonteenpiirrettä, jokaista ulkonäkövirhettä ja hävetä jokaista sanaa ja tekoa.
Ymmärrän toisaalta, että osa näistä tunteista johtuu alkoholin jälkimainingeista (kestää nykyään muutamia päiviä "toipua") ja häpeän tunteet pikkuhiljaa unohtuu taas. Kelailen jälkeenpäin jokaista keskustelua ja häpeän silmät päästäni. Tunnen aina olevani "liian nolostuttava", kiusallinen, tyhmä ja yksinkertainen.
Alkoholin voisin jättää kyllä kokonaan pois elämästäni, se hetken hauskuus kun ei vaan ole tämän arvoista. Harmi vaan, kun nämä tuntemukset tulee muistakin jutuista - yleensä aina lähes kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Aion tosissani harkita erakoitumista, kun jostain syystä en osaa ihmisten kanssa olla, ainakaan ilman, että siitä tulisi näin kuvottavan paha olo.
Onneksi nyt olen lomalla, niin ainakin hetken voin olla yksin, jos haluan. Onko täällä muita, jotka edes vähän ymmärtäisi näitä fiiliksiä? :/
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 11:38"]
Pitääkö sitä aina vetää perseet
[/quote]
No pitää, kun tässä suomalaisia ollaan.
Ei vaan, kuten sanoin, tämä ongelma on olemassa ilman alkoholiakin. Enkä vedä koskaan varsinaisia perseitä, siis sellaisia, etten pystyssä pysyisi. Toisaalta myönnän, ettei mulle riitä "parin ottaminen" ja siitä seuraava hilpeä olotila, koska en ole silloin vielä tarpeeksi rohkea. Sitten tulee juotua enemmän ja yllättäen suu alkaa käydä rivakammin. Kultainen keskitie olisi hyvä löytää tässäkin asiassa, mutta rajat on melko häilyviä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 10:06"]
Mulla taitaa tosiaan suurin tekijä olla se huono itsetunto. Tunnen itseni aina muita huonommaksi, tyhmemmäksi ja rumemmaksi - en huomaa muiden mokia ollenkaan ja kuvittelen, että muut ne vaan onnistuu kaikessa ja näyttää aina hyvältä jne.
Olen elämässäni käynyt useampaankin otteeseen juttelemassa "ongelmista", lähinnä nuorempana siis. Aina siellä on hoettu sitä, että "ei maapallo pyöri sun ympärillä, ei muut sua huomaa vaikka niin kuvitteletkin". No aijaa, mä kun itse taas kuulen aika paljonkin sitä, miten ihmiset puhuvat toisistaan ja kyllä aika pienetkin jutut huomataan ja kommentoidaan. En mä kuvittele, että kaikkia kiinnostaa mun asiat/ryppynen paita/änkytys/valunut ripsiväri, mutta osaa ihmiset silti olla aika raadollisia ja kriittisiä.
ap
[/quote]
OLetko varma ettei joku käske sinun hävetä? Minä ymmärsin vasta keski-iässä mistä kalvava häpeä johtui vaikka ei ulkonaisia vikoja, muut kehottivat.
Olen elänyt tuon kanssa jostain murrosikäisestä asti. Jatkuva tunne, että olen vääränlainen ihan aina, jotenkin naurettava ja omituinen hahmo kaikkien muiden mielestä. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Myös jos olen ollut viihteellä on morkkis vaikka en koskaan ole kaatokännissä, on vaan se tunne että olen typerä ja nolo. Häpeän ihan kaikkea, luonnettani ja olemustani, vaikka minua on monta kertaa kehuttu kauniiksi. Kuitenkin koen, että minua pidetään outona, ilmeeni ovat vääränlaisia. Usein kun kuvittelen olevani ihan normaali ja ookoo, niin joku kertoo että minulla on jokin ilme (vihainen, outo?). Vaikea hyväksyä itseään, kun aina saa kuulla olevansa sitä ja tätä.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 11:50"]
Olen elänyt tuon kanssa jostain murrosikäisestä asti. Jatkuva tunne, että olen vääränlainen ihan aina, jotenkin naurettava ja omituinen hahmo kaikkien muiden mielestä. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Myös jos olen ollut viihteellä on morkkis vaikka en koskaan ole kaatokännissä, on vaan se tunne että olen typerä ja nolo. Häpeän ihan kaikkea, luonnettani ja olemustani, vaikka minua on monta kertaa kehuttu kauniiksi. Kuitenkin koen, että minua pidetään outona, ilmeeni ovat vääränlaisia. Usein kun kuvittelen olevani ihan normaali ja ookoo, niin joku kertoo että minulla on jokin ilme (vihainen, outo?). Vaikea hyväksyä itseään, kun aina saa kuulla olevansa sitä ja tätä.
[/quote]
Samastuin tähän ihan täysin (paitsi etten ole oikeasti kaunis). Saan usein kuulla, miten näytän vihaiselta (perusilme). Huomaan muiden eleistä ja ilmeistä usein, että puhun "outoja", enkä usko että ihan täysin kuvittelen näitä. Parit kerrat olen saanut nauttia siitä tunteesta, kun toinen osapuoli ymmärtää ja jopa tykkää jutella mun juttuja. Nämä ihmiset on yleensä olleet ehkä jossain mielessä myös vähän erilaisia, mutta fiksuja tyyppejä, mikä taas on hassua kun itse olen niin "yksinkertainen ja hölmö". Sitten taas ne vähemmän syvälliset tyypit mitää mua todella outona. Ehkä liikun siis väärässä seurassa, enkä ole löytänyt niitä ihmisiä, joiden kanssa mun kuuluisi olla :)
ap
Täällä sama tunne. Niin arkena kuin juhlan aikaan jolloin on juonut. Lisäksi vielä se että mulla on epilepsia ja saan päivästä riippuen 0-7 poissaolokohtausta. Häpeän niitä syvästi ja harvemmin ehdin omaan rauhaan kun ennakkoaavistus tulee.
Pitääkö sitä aina vetää perseet