Ystävä+perheväkivalta, EN JAKSA!
Että menee hermo! Ystäväni "Maija" on seurustellut (tai siis asuvat avoliitossa) miehensä kanssa 6 vuotta. Mies pahoinpitelee Maijaa. Ensimmäistä kertaa en tiedä, itselle tilanne valkeni vuosi sitten juhannuksena kun Maija tuli meille pakoon pienen lapsensa kanssa (silloin sylivauva). Oltiin mieheni kanssa ihan kauhuissamme, vannotettiin että takaisin ei saa mennä jne.
Viikko siitä Maija palasi "Pekan" kanssa yhteen, Pekka oli kuulemma ollut kännissä ja katui kovasti, meillekkin soitteli ja häpesi niin vallan mahdottomasti. Sanoin jo tuolloin Maijalle, että jos lyö kerran, lyö toistekkin ja niinhän siinä kävi.
Tämän viimesen vuoden aikana Maija on useamman kerran ollut meillä "evakossa", ollaan tarjottu apua asunnon etsimiseen (sukulainen on kiinteistöalalla, joten asunnon saisi nopsaan), ollaan jopa tarjottu rahaa muuttokuluihin ja vaikka huonekaluihin. Olen lupanut olla apuna KELA ym muissa virastoasioissa, auttaa miten vaan voin. Olen hyvinkin jyrkästi tehnyt selväksi että hänen on jätettävä mies. Lapsi on vielä suht pieni, mutta toki ymmärtää koko ajan enemmän mitä kotona tapahtuu. Mielestäni oireilee jo nyt, on levoton ja itkuinen näiden "evakkoreissujen" aikaan, seuraa äitiään kuin varjo, kukaan muu kuin me miehen kanssa+Maija ei saada syliin ottaa jne.
Olemme ainoat ihmiset Maijan elämässä ketkä tietää millä tolalla asiat on, ulospäin heidän elämänsä on jopa kadehdittavan idyllistä. Nyt on alkanut mitta täyttyä. Kauanko tässä pitää ymmärtää, tukea ja auttaa, kun joka helvatun kerta Maija palaa sinne perhehelvettiin?!
Kyseessä on fiksu, koulutettu ihminen, mutta Pekan "en enää koskaan lyö" selitykset uppoaa joka perkeleen kerta. Välillä tekisi mieli katkaista välit, olkoon omillaan, mutta tiedän etten niin pysty tekemään. Ollaan oltu ystäviä 15 vuotta. En tiedä miten pahasti pitää sattua jotta hän ymmärtäisi lähteä lopullisesti. Surettaa ja suututtaa ja suoraan sanoen vituttaa. Joka kerta kun palaa takaisin sinne nyrkkeilysäkiksi, tuntuu että oma auttaminen on ihan yhtä tyhjän kanssa hänelle.
Huh, jopas helpotti kun sai tuon ulos.
Kommentit (11)
Tee johonkin ilmoitus.. Tykkäsi Maija siitä tai ei. Lapsen parasta ajatellen. Ärsyttää tollaset naiset jotka antaa kerta toisensa jälkeen anteeksi miehen dorkailun :(
Onneksi hänellä on teidät. Kaikilla ei ole tuollaisia ystäviä. Ette te turhaan ole ystäviä, uskokaa pois.
J-P
Toisaalta mahdollistat ikuisesti anteeksiannon. Jos on takaportti mistä paeta niin ei ole pakko tehdä lopullista päätöstä koska se on vaikeaa... ymmärrettävää mutta haitallista
oliko niin että kotiväkivalta ei ole asianomistajarikos? Seraavalla kerralla kun on väkivallan merkkejä soita poliisit kysymättä "Maijalta" lupaa.
oliko niin että kotiväkivalta ei ole asianomistajarikos? Seraavalla kerralla kun on väkivallan merkkejä soita poliisit kysymättä "Maijalta" lupaa.
Vaatisi jotain radikaalia mutta älkää missään nimessä kääntäkö selkää. Itse tekisin rikosilmoituksen.
Ilmoita poliisille, kun seuraavan kerran on näkyviä jälkiä ja pahoinpitely todistettavissa. Poliisin on viran puolesta tutkittava myös perheväkivalta. Sosiaaliviranomaisille ilmoittamisesta ei tule muuta kuin turhaa sotkua. Maija aivan varmasti luopuu mieluummin lapsestaan kuin miehestään. Mutta ehkä se sille lapselle olisi hyvä vaihtoehto.
Se on kyllä aivan totta, että ei kukaan ulkopuolinen voi asialle mitään. Se on aivan täysin hänen oma valintansa, tuo hidas itsemurha. Sääli lapsiparkaa.
Perheessä on lapsi. Ilmoitus lastensuojeluun. Maija voi itse päättää miten elää ja asuu. Lapsi tarvitsee apua.
Sinun ei mielestäni tarvitse odottaa edes seuraavaa kertaa, vaan tee suoraan ls-ilmoitus. Viot tehdä sen nimettömänä, jos haluat.
Joskus äidit eivät tajua lastensa parasta. Vauvalle ei ole hyvä olla väkivaltaisessa perheessä.