Kun äiti lähtee töihin, niin mies vain pitää velvoittaa hoitamaan puolet kotihommista ja joko viemään tai hakemaan lapset!!!
Ihmettelen sitä ainaista ruikutusta siitä, että kun kotiäiti palaa töihin, niin miten päivähoitorumban ja kotityöt ehtiikään hoitaa.
Miksi automaattisesti ajatellaan, että se on äidin hommaa hakea ja viedä ym. ym.
Näin ei todellakaan ole. Kun äiti palaa kokoaikaisesti töihin, tulee lasten- ja kodinhoidon jakautua 50:50 äidin ja isän kesken (tietysti lapset auttaa resurssiensa mukaan). Mun mielestä miehelle ei pidä antaa mitään joustoja tyyliin, " kun mies on yrittäjä" , " miehellä paljon työmatkoja" . Miehen kertakaikkiaan vaan täytyy järjestää työnsä niin, että äitikin ehtii hoitaa työnsä hyvin, ilman että lasten hoitopäivät venyvät kauhean pitkiksi. Toinen vie, toinen hakee. Illalla kotitöitä tasapuolisesti.
Näin arki pelaa loistavasti, eikä ole yhtään rasittavaa. Eikä päivähoito ole mitään rumbaa lapsillekaan!!!
Kommentit (26)
Kotona ollessaan vapailla meriltä, pyykkää, tiskaa, siivoaa ja hoitaa lapsia. Eli ei valittamista sillä saralla. Ihan mielellään siis tekee sitten kotona kun kotiin pääsee
on halua, on myös mahdollisuuksia.
T. ap
5 vuoden opiskelujen urasuuntaa tuhota ;) Ja on saamassa paremman viran laivalta
On hän sitten onneksi aina yhtä paljon maissakin, esim. aina 4 vkoa kerrallaan. Mutta rankkaahan tämä on ollut välillä, lapset kun ovat niin pieniä ja muitakin vastoinkäymisiä ollut.
Meidän parisuhde on voinut hyvin hänen ammatistaan huolimatta :)
T.3
Meillä ainoastaan vessan pesu on " naisten työ" ja auton kanssa puuhastelu " miesten työ" . Kaikki muut tehdään yhdessä. Mies pyykkää ja siivoaa siinä missä minäkin ja samoin minä teen pieniä remppahommia ja aukaisen tukkeutuneita viemäreitä. Minä useimmiten laitan töitten jälkeen ruokaa ja mies sillä aikaa laittaa pesukonetta päälle, viikkaa pyykkiä, imuroi tms. sillä hetkellä tarpeellista. Molemmat kun osallistuu niin päivittäisiin kotitöihin menee tosi vähän aikaa ja koti on silti siisti ja puhdasta löytyy kaapista koko perheelle ylle. Ja molemmat ehtii myös röhnöttää sohvalla ja rentoutua!
Asiastahan voi toki keskustella, mutta entäs jos siltikään ei tee?
ja jos sitten jaetaan tasan tingitään elintasosta, pitää miettiä onko siihen valmis.
Keskustelua, keskustelua, keskustelua. Ja kyllä omiin työtehtäviinsä voi vaikuttaa. Työpaikkaa voi aina vaihtaa. Kannattaa tarkoin miettiä, onko pikkulapsiaika oikea aika luoda uraa, jos työ vie säännöllisesti enemmän kuin 8 tuntia päivässä.
Ja jos toinen on reissussa silloin tällöin, niin sitten kun ei ole, voi poissaolon hyvittää toiselle tekemällä enemmän kotitöitä.
Niin, kuten aikasemmin sanoin, asioista voi keskustella. Toinen voi olla jopa samaa mieltäkin. Muttei kuitenkaan toimi. Mitäs sitten tehdään?
Älä tee sinäkään. Jätä hänen pyykit pesemättä, laita ruokaa vain itsellesi ja lapselle, lopeta imurointi, tiskaus ym. Jos astiat loppuu, tiskaa vain välttämättömät kupit/lautaset ym juuri ennen ruokaa.
Meillä oli minun työhönpaluun jälkeen aluksi vaikeata, minulle jäi liikaa kotitöitä, nyt vuoden jälkeen työt ovat jakautuneet hyvin. Joskus tuntuu että minä en tee tarpeeksi!
Mies on yrittäjä ja tekee lyhyttä työpäivää, vie ja hakee lapset hoidosta ja tekee useimmiten ruuan. Siivouksesta ja muusta miehellä on nykyisin päävastuu, koska on enemmän kotona. Musta se on ihan luontevaa, että se tekee, joka siellä kotona on enemmän. Itse olin kolme vuotta kotona lasten kanssa ja tein valtaosan kotitöistä. Nyt olen työssä, jossa työmatkoja ja suht pitkää päivää. Aika aikaansa kutakin, niin kai se menee.
Vierailija:
Älä tee sinäkään. Jätä hänen pyykit pesemättä, laita ruokaa vain itsellesi ja lapselle, lopeta imurointi, tiskaus ym. Jos astiat loppuu, tiskaa vain välttämättömät kupit/lautaset ym juuri ennen ruokaa.Meillä oli minun työhönpaluun jälkeen aluksi vaikeata, minulle jäi liikaa kotitöitä, nyt vuoden jälkeen työt ovat jakautuneet hyvin. Joskus tuntuu että minä en tee tarpeeksi!
ei paljoa auta. toisen pyykit sitten lojuu telineessä viikon, mihis omani laitan? siivota on pakko, olen pölyallerginen.... tiskikone hoitaa tiskit, jos jätän toisen likaiset astiat ja ruuantähteet pöydälle, on ne pakko viikonpäästä heittää pois hajun takia.
voitkohan kuvitella sellaista tilannetta, että mies on yksinkertaisesti alalla, jossa ei noin vain neuvotella niistä työajoista ja joissa ns. hyvää, rehellistä työnantajaa on vaikea noin vain vaihtaa???? elämä ei ole noin yksinkertaista, nainen hyvä.
minun mieheni on töissä, joissa ei valitettavasti voi noin vain vaikuttaa työaikoihin. työajat sanelee tavaran tilaaja...alalla ei myöskään ole paljon työantajia, jotka maksaisivat sopimusten mukaisia palkkoja ja lisiä, joten työnantajaa ei voi noin vain vaihtaa. jne. eli meillä minä hoidan 90 % lasten viemisistä ja hakemisista aina.
sen sijaan mieheni auttaa kotitöissä ja lastenhoidossa ihan täysillä kotonaollessaan, joten en valita, vaikkei se joka päivä jakaannukaan 50-50. en vaihtaisi miestäni pois, sillä hän ei kuitenkaan kotitöitä karttele silloin kun niihin on mahdollisuus!
Ok, imuroi, mutta jätä tiskit hoitamatta. Älä laita astioita koneeseen, älä tyhjennä sitä. Laita tiskialtaaseen likoamaan.
Jonkun aikaa on pakko kestää likaa ja hajua, jos mikään muu ei auta. Nyt miehesi on tottunut siihen että sinä teet kaiken.
Voit yrittää vielä kerran keskustelua, mutta siinä pitää sopia kuka tekee mitäkin ja pysyä siinä sopimuksessa. Jos hänen osana on tiskaus niin älä tiskaa!
Vierailija:
Vierailija:
Älä tee sinäkään. Jätä hänen pyykit pesemättä, laita ruokaa vain itsellesi ja lapselle, lopeta imurointi, tiskaus ym. Jos astiat loppuu, tiskaa vain välttämättömät kupit/lautaset ym juuri ennen ruokaa.Meillä oli minun työhönpaluun jälkeen aluksi vaikeata, minulle jäi liikaa kotitöitä, nyt vuoden jälkeen työt ovat jakautuneet hyvin. Joskus tuntuu että minä en tee tarpeeksi!
ei paljoa auta. toisen pyykit sitten lojuu telineessä viikon, mihis omani laitan? siivota on pakko, olen pölyallerginen.... tiskikone hoitaa tiskit, jos jätän toisen likaiset astiat ja ruuantähteet pöydälle, on ne pakko viikonpäästä heittää pois hajun takia.
Itselleni ei ole. Oma työni on myös tärkeää - aivan yhtä tärkeää kuin miehen. Minä vaadin mieheltäni tasa-arvoista osallistumista kotitöihin ja lasten hoitoon, kun lähdin töihin. Hän suostui, vähensi työmatkoja ym. Nyt olen tyytyväinen. Kotona ollessani minä hoidin käytännössä koko kodin, ja illallakin miehellä oli kovasti työ- ja harrastusmenoja. Eli olin vastuussa lähes 24 h/vrk. Nyt kun olen töissä kodin ulkopuolella, niin vihdoin olemme saaneet hommat jaettua tasapuolisesti. (En toki ollut tyytyväinen kotitöiden määrään kotona ollessani, mutta en vaan saanut agendaani kunnolla läpi tuolloin).
Kuulostaa vähän hullulta sekin että koko elämä pyörii sen ympärillä että kotityöt varmasti jakautuvat tasan. Mies sitten vaikka lopettaa työnsä ja alkaa uudestaan opiskelijaksi - ja kaikki vain kotitöiden jakamisen takia. Anteeksi, mutta en osaa suhtautua elämään noin. On myös muita vaihtoehtoja jos esim. vaimosta tuntuu että hän joutuu tekemään liikaa kotitöitä, voi vaikk palkata siivoojan. Esimerkiksi.
jos siis molemmilla sama palkka? Jos toisella huippuhyvä palkka ja toinen työtön, kannattaisi toki sen toisen tehdä töitä 24h/vrk mutta en kyllä kutsuisi sitä korkeaksi elintasoksi.
Meillä vain lapset nauttivat paljon isänsä seurasta, ja sitä eivät siivoojat, tai lastenhoitajat korvaa. Siksi oli ihanaa, että hän pystyi vähentämään työmääräänsä. Samalla äidinkin työtaakka kotona väheni.
joskus se voi olla vaikka se siivooja.
Vierailija:
Meillä vain lapset nauttivat paljon isänsä seurasta, ja sitä eivät siivoojat, tai lastenhoitajat korvaa. Siksi oli ihanaa, että hän pystyi vähentämään työmääräänsä. Samalla äidinkin työtaakka kotona väheni.
kun ei voi työttömäksikään heittäytyä. Ei kaikki asiat vaan ole valintakysymyksiä, ei voi jättää työpaikkaansa ja valita sitä lasten kuljettamista.
eipä pääse meriltä paljoa auttelemaan niin 100% on mun vastuulla. Mutta kyllä tämä menee. Huonojakin päiviä kyllä on, mutta paljon hyviäkin.