Lue keskustelun säännöt.
Koiranomistaja. Mietitkö, mihin tarkoitukseen hankit koiran?
29.12.2020 |
Monet rodut on alunperin tarkoitettu johonkin. Käyttölinjaiset paimentavat koirat paimentamaan, monet rodut vartioimaan, jotkut koiratappeluihin. On toki rotuja, jotka on tyytyväisiä seurakoirana, mutta valitettavan usein sellainen hankitaan sitten koristeeksi, leluksi tai somentäytteeksi.
Melko usein ongelmakoirana on juuri liian vartioiva koira kerrostalossa tai käyttölinjainen koira seurakoirana.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkäs kaikki rodut on saatu pilalle tekemällä niistä seurakoiria? Cockerspanieli ainakin? Sitten näyttelysakemanni ja kaikki lyttykuonot, joilla ei toki oikeaa käyttöä ole ollutkaan?
Näyttelyt lähinnä on pilanneet nämä rodut. Ihan mielivaltaisesti on päätetty ne piirteet mitä tulee tavoitella ja jalostus on pyrkinyt liioittelemaan näitä piirteitä.
Tuntuu että mitä sairaampi koira sitä enemmän innoissaan tuomarit on. Labbiksissakin on viime vuosina menestyneet ne massiiviset molossit, ei hoikat ja terveet koirat.[/quote
Jep, mutta jos koira on puhtaasti käyttökoira niin näyttely ei sitä pilaa. Vrt. Norjanharmaa, karkkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä on kasvattajan vastuu? Vai ostetaanko tuolliaset koirat pentutehtailijoilta? Silloin on ostajassakin kyllä vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä on kasvattajan vastuu? Vai ostetaanko tuolliaset koirat pentutehtailijoilta? Silloin on ostajassakin kyllä vikaa.
Kuten joku tuolla kirjoitti, niin monet näyttelykoirien kasvattajat menee tuomareiden mielen mukaan ja sitten korostetaan sairaita piirteitä kuten liiallista kokoa, liian isoja korvia, liian lyhyttä kuonoa tai löysää nahkaa.
Omistajat pitäisi myös laittaa suoraan vastuuseen koiransa tekosista. ELi jos koira puree, niin vammantuottamus-tuomio omistajalle+ kunnon vahingonkorvaukset. Tai jos vahingoittaa toisen koiraa, niin tuplana vähintään koiran arvo korvattavaksi. Ehkä vähän hillitsisi näitä mu nanjat ke koirien ottajia.
Meille otettiin ensikoiraksi pieni paimenkoira, jonka kanssa ulkoillaan tosi paljon ja puuhaillaan muutenkin. Ei rotuna pehmein mahdollinen, mutta ei tarvinnutkaan olla, sen verran olen koirien kanssa ollut, että olen osannut koiran kivaksi kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jopa hankkivat näitä pelastakaa koiria ulkomailta eläimiä suomeen. Sitten jollakin kerrostalo-rivari pikkupimulla on kaksi valtavaa maahdollisesti epästabiilia koiraa joiden perässä hän raahautuu pitkin kaupunkia korkkareissa miettien onko housut hyvin näkyykö peppu. Kun koirat sitten pysähtyvät sontimaan, niin noukkiiko tuo sen hatullisen jätöstä johonkin pieneen pussukkaa merkkiliikkeessä lakattuine sievine sormineen jotka on tehty lähinnä miesten runksuttamiseen sihteerikkönä, tuskin, siihen jää keväällä imeisten parjattavaksi.
Tätä oon miettinyt, että miksi hennot naiset hommaa vasikan kokoisia koiria. Isot koirat on kyllä hienoja, mutta mitä vikaa on keskikokoisissa? Oon varmaan sitten itse niin voimakas, etten ymmärrä tarvetta kompensoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on metsästyslinjaisen rodun koira ihan vaan sohvaperunana. Mutta näissäkin on eroja, tämä meidän on pitkän linjan sohvaperunalinjastosta, ei yhtään metsästäjää varmaan kymmeneen sukupolveen. Eli rodun sisälläkin on koirissa eroja, olisi ollut melkoinen pettymys jos tuo olisi metsästävään perheeseen otettu, kun omalla pihalla saa kauriit ja hirvet syödä luumupuun luumut ihan rauhassa, koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei siis MITÄÄN luontaista metsästysviettiä tuossa elukassa. Ja ei, ei asuta millään hehtaarimaatilalla, ihan on 1000m2 espoolainen omakotitalotontti.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on metsästyslinjaisen rodun koira ihan vaan sohvaperunana. Mutta näissäkin on eroja, tämä meidän on pitkän linjan sohvaperunalinjastosta, ei yhtään metsästäjää varmaan kymmeneen sukupolveen. Eli rodun sisälläkin on koirissa eroja, olisi ollut melkoinen pettymys jos tuo olisi metsästävään perheeseen otettu, kun omalla pihalla saa kauriit ja hirvet syödä luumupuun luumut ihan rauhassa, koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei siis MITÄÄN luontaista metsästysviettiä tuossa elukassa. Ja ei, ei asuta millään hehtaarimaatilalla, ihan on 1000m2 espoolainen omakotitalotontti.
Onhan se noissa meyätsästyslinjaisissa toisinaan parempi että ne saa seurakoirakodin kuin että menevät monttuun. Mulla (AP) on ollut ei-metsästävä metsästysrotuinen seurakoirana eikä siitä olisi siihen ollutkaan, mutta oon myös nähnyt ihana järkyttävän huonoja esimerkkejä tästä. Siinä on kärsineet koira, omistaja ja lähimmäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meille rotu valittiin tietoisesti. Mies on matkatöissä ja minä taas kotona etätöissä yksin isossa omakotitalossa. Halusin vahdin ja lenkkikaverin turvaksi. Edellinen koira samassa tehtävässä oli saksanpaimenkoira ja nykyinen on itäeuroopanpaimenkoira. Molemmat rodut ovat meille sopivia, en olisi huolinut esim. mitään jokaiselle ohikulkijalle räksyttävää lapinkoiraa tms.
Mua ottaa eniten päähän se että otetaan koira mutta ei tiedetä niistä mitään. Mulla on kaksikin tuttua jotka on ottaneet koiran tietämättä niistä juuri mitään.
-menimme ystävä perheen luokse kylään, meillä uros pentu ja heillä narttu. Sanoi mulle että pitää kattoo sitten tarkkaan ettei teidän koira pääse astumaan. Sanoin kauhuissani että onko teidän koiralla juoksut? Ei ole, sanoi hän. Kun kerroin että ei nartut anna astui kuin juoksujen aikana ja silloinkin tiettyinä päivinä niin hän ei ollut moisesta kuullutkaan...
-Toinen ystävä otti muutama kuukausi sitten koiran, kysyin tässä tovi sitten että mites se koulutus menee. Ei he olleet tehneet vielä mitään kun ei hän tiedä miten... Koira ei myöskään ole sisäsiisti vaikka on jo 5kk, kerroin että me käydään ulkona todella usein pennun ensimmäisen kuukauden aikana, noin 10-15kertaa,tämä tuli hänelle täytenä yllätyksenä, että niin usein pitää alussa viedä. No en yhtään ihmettele että ei ole sisäsiisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietimme, ja lähes kaikki ominaisuudet osuivatkin nappiin: seurallisuus, leikkisyys, aktiivisuus (ulkoillaan ja harrastetaan), allergisoimaton turkki mm.
Mutta koira on huomattavasti haukkuvampi kuin mihin olin varautunut, vaikka olisi varmasti pitänyt olla rodunkin perusteella. Onneksi emme asu kerrostalossa, mutta ihan omaan aivoon ottaa välillä, kun kaikesta pitää ilmoittaa.
Toisekseen paitsi rodulla, myös yksilöllä on paljon väliä. En enää koskaa ota koiraa kasvattajalta, joka antaa valita itse oman pennun tai haluaa liian innokkaasti myydä viimeisen vapaana olevan. Selvästikään meille rodun kanssa ensikertalaisille ei olisi pitänyt myydä tätä pentua, joka oli keskivertoa epävarmempi, terävämpi ja rauhattomampi. Töitä on tehty paljon, ja meillä on ihana kotikoira, mutta koulutuksesta ja sosiaalistamisesta huolimatta koira esim. hermoilee vieraita paikkoja ja muutoksia paljon, eikä sitä voi ottaa mukaan kaikkialle, vaikka kaupungissamme ollaan tosi koiraystävällisiä hienoja ravintoloita myöten.
Toisaalta astetta haasteellusemman koiran ansiosta olemme oppineet hurjasti koirista juuri tämän olennon kanssa, vaikka niitä on molemmilla ennen ollutkin. Kutsumme koiraa lämminhenkisesti erityislapseksemme, koska siltä se toden teolla usein on tuntunut.
Koira-ajokorttia kannatan minäkin! Tai pikemminkin pakollista 6 kk pennun kanssa käytävää eläinkouluttajan vetämää kurssia, koska se yksilö vaikuttaa paljon siihen, miten koiran kanssa kannattaa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen paitsi rodulla, myös yksilöllä on paljon väliä. En enää koskaa ota koiraa kasvattajalta, joka antaa valita itse oman pennun tai haluaa liian innokkaasti myydä viimeisen vapaana olevan. Selvästikään meille rodun kanssa ensikertalaisille ei olisi pitänyt myydä tätä pentua, joka oli keskivertoa epävarmempi, terävämpi ja rauhattomampi. Töitä on tehty paljon, ja meillä on ihana kotikoira, mutta koulutuksesta ja sosiaalistamisesta huolimatta koira esim. hermoilee vieraita paikkoja ja muutoksia paljon, eikä sitä voi ottaa mukaan kaikkialle, vaikka kaupungissamme ollaan tosi koiraystävällisiä hienoja ravintoloita myöten.
Tuo, että kasvattaja antaa (varsinkin ensikertalaisen) valita pennun, kertoo siitä ettei se itse tiedä paremmin. Minä sanoin kasvattajalle että jätä myymättä jos ei tule meille sopivaa ja saatiin todella hyvä koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin seurakoiran ja siispä hankin pienen seurakoira, jonka kanssa viettää aikaa, lenkkeillä ja harrastaa.
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/3199648
Ap taisi viitata tähän uutiseen mutta unohti linkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/3199648
Ap taisi viitata tähän uutiseen mutta unohti linkin.
En edes viitannut kun en lue hensingin uutisia, mutta hyvä että aiheesta puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Omistajat pitäisi myös laittaa suoraan vastuuseen koiransa tekosista. ELi jos koira puree, niin vammantuottamus-tuomio omistajalle+ kunnon vahingonkorvaukset. Tai jos vahingoittaa toisen koiraa, niin tuplana vähintään koiran arvo korvattavaksi. Ehkä vähän hillitsisi näitä mu nanjat ke koirien ottajia.
Nämä on välillä vaikeita tilanteita, entä jos joku lapsi syöksyy koiran luo kielloista huolimatta ja saa hampaasta, entä jos irtokoira käy kiinni kytkettyyn ei-koirasosiaaliseen koiraan ja pääsee hengestään?
Se ei ole ratkaisu että nämä "ei kaikkien kaveri"-koirat ovat kuonokopassa ulkona koska silloin ne ovat aggressiivisten irtokoirien raadeltavina jos huonosti käy. Riittää että kaikki vahtivat omaa koiraansa ja katsovat lastensa perään.
Rotukiellotkaan ei tässä auta koska ongelma on hihnan toinen pää, jos kieltolinjalle mennään niin joudutaan kyllä kieltämään kaikki sakemannit, tanskandoggit, nöffit, oikeastaan kaikki yli 15kg koirat.
Tähänkin auttaisi se koira-ajokortti.
Otin itselleni paimenkoiran. Ensisijaiseksi ystäväksi koska kavereita en omista... Myös että saisin liikuntaa. En ikinä yksin lähtisi kävelemään.
Kyseessä on belgianpaimenkoira, todella ihmisläheinen ja suojeleva. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistajat pitäisi myös laittaa suoraan vastuuseen koiransa tekosista. ELi jos koira puree, niin vammantuottamus-tuomio omistajalle+ kunnon vahingonkorvaukset. Tai jos vahingoittaa toisen koiraa, niin tuplana vähintään koiran arvo korvattavaksi. Ehkä vähän hillitsisi näitä mu nanjat ke koirien ottajia.
Nämä on välillä vaikeita tilanteita, entä jos joku lapsi syöksyy koiran luo kielloista huolimatta ja saa hampaasta, entä jos irtokoira käy kiinni kytkettyyn ei-koirasosiaaliseen koiraan ja pääsee hengestään?
Se ei ole ratkaisu että nämä "ei kaikkien kaveri"-koirat ovat kuonokopassa ulkona koska silloin ne ovat aggressiivisten irtokoirien raadeltavina jos huonosti käy. Riittää että kaikki vahtivat omaa koiraansa ja katsovat lastensa perään.
Rotukiellotkaan ei tässä auta koska ongelma on hihnan toinen pää, jos kieltolinjalle mennään niin joudutaan kyllä kieltämään kaikki sakemannit, tanskandoggit, nöffit, oikeastaan kaikki yli 15kg koirat.
Tähänkin auttaisi se koira-ajokortti.
Onko sakemannilla jalostettuja koira-aggressiivisuutta, jolle ei voi mitään?
Sakemanni on väärissä käsissä naapuruston kauhu, mutta se on paljon paremmin hallittavissa kuin NS. Taistelurodut, jotka ei ole yhtä miellyttämisenhaluisia tai eivät edes varoita ennen kuin käyvät kiinni. Virtaa on niin paljon että monen on vaikea hallita. Saksanpaimenkoiraa ei ole koskaan jalostettu koira-aggressiiviseksi.
Minua on purrut sakemanni varoittamatta, mutta siinä oli kodinvaihtaja kyseessä. Entisessä paikassa kaltoinkohdeltu.
Kyllä kieltolistan voi tehdä ihan hyvin perustein rajaamalla niihin dogot ja bullit, mutta itse näen rekisteröintipakon ykkösvaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistajat pitäisi myös laittaa suoraan vastuuseen koiransa tekosista. ELi jos koira puree, niin vammantuottamus-tuomio omistajalle+ kunnon vahingonkorvaukset. Tai jos vahingoittaa toisen koiraa, niin tuplana vähintään koiran arvo korvattavaksi. Ehkä vähän hillitsisi näitä mu nanjat ke koirien ottajia.
Nämä on välillä vaikeita tilanteita, entä jos joku lapsi syöksyy koiran luo kielloista huolimatta ja saa hampaasta, entä jos irtokoira käy kiinni kytkettyyn ei-koirasosiaaliseen koiraan ja pääsee hengestään?
Se ei ole ratkaisu että nämä "ei kaikkien kaveri"-koirat ovat kuonokopassa ulkona koska silloin ne ovat aggressiivisten irtokoirien raadeltavina jos huonosti käy. Riittää että kaikki vahtivat omaa koiraansa ja katsovat lastensa perään.
Rotukiellotkaan ei tässä auta koska ongelma on hihnan toinen pää, jos kieltolinjalle mennään niin joudutaan kyllä kieltämään kaikki sakemannit, tanskandoggit, nöffit, oikeastaan kaikki yli 15kg koirat.
Tähänkin auttaisi se koira-ajokortti.
Onko sakemannilla jalostettuja koira-aggressiivisuutta, jolle ei voi mitään?
Sakemanni on väärissä käsissä naapuruston kauhu, mutta se on paljon paremmin hallittavissa kuin NS. Taistelurodut, jotka ei ole yhtä miellyttämisenhaluisia tai eivät edes varoita ennen kuin käyvät kiinni. Virtaa on niin paljon että monen on vaikea hallita. Saksanpaimenkoiraa ei ole koskaan jalostettu koira-aggressiiviseksi.
Minua on purrut sakemanni varoittamatta, mutta siinä oli kodinvaihtaja kyseessä. Entisessä paikassa kaltoinkohdeltu.
Kyllä kieltolistan voi tehdä ihan hyvin perustein rajaamalla niihin dogot ja bullit, mutta itse näen rekisteröintipakon ykkösvaihtoehtona.
Minkä tahansa rodun saa ympäristölle vaaralliseksi väärällä koulutuksella. Meidän entisellä asuinalueella ne oli juuri näitä sekalinjaisia sakemanneja jotka yrittivät käydä kaiken liikkuvan päälle vaahto roiskuen.
Kööpenhaminen yliopisto on tehnyt tutkimuksen rotukieltojen vaikutuksista, tulos: ei mitään vaikutusta koirahyökkäyksiin, ei määrään eikä vakavuusasteeseen. Monia viattomia sekarotuisia koiria lopetettiin vain siksi ettei omistaja kyennyt aukottomasti osoittamaan ettei koirassa ole lainkaan kiellettyä rotua.
Irlannissa koirahyökkäysten määrä jopa nousi rotukieltojen myötä. Purematilastojen kärki vaan vaihtuu bulleista esim. noutajiin.
Jopa Päivi Räsänen antoi vastauksen ettei rotukielloille ole perustetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistajat pitäisi myös laittaa suoraan vastuuseen koiransa tekosista. ELi jos koira puree, niin vammantuottamus-tuomio omistajalle+ kunnon vahingonkorvaukset. Tai jos vahingoittaa toisen koiraa, niin tuplana vähintään koiran arvo korvattavaksi. Ehkä vähän hillitsisi näitä mu nanjat ke koirien ottajia.
Nämä on välillä vaikeita tilanteita, entä jos joku lapsi syöksyy koiran luo kielloista huolimatta ja saa hampaasta, entä jos irtokoira käy kiinni kytkettyyn ei-koirasosiaaliseen koiraan ja pääsee hengestään?
Se ei ole ratkaisu että nämä "ei kaikkien kaveri"-koirat ovat kuonokopassa ulkona koska silloin ne ovat aggressiivisten irtokoirien raadeltavina jos huonosti käy. Riittää että kaikki vahtivat omaa koiraansa ja katsovat lastensa perään.
Rotukiellotkaan ei tässä auta koska ongelma on hihnan toinen pää, jos kieltolinjalle mennään niin joudutaan kyllä kieltämään kaikki sakemannit, tanskandoggit, nöffit, oikeastaan kaikki yli 15kg koirat.
Tähänkin auttaisi se koira-ajokortti.
Onko sakemannilla jalostettuja koira-aggressiivisuutta, jolle ei voi mitään?
Sakemanni on väärissä käsissä naapuruston kauhu, mutta se on paljon paremmin hallittavissa kuin NS. Taistelurodut, jotka ei ole yhtä miellyttämisenhaluisia tai eivät edes varoita ennen kuin käyvät kiinni. Virtaa on niin paljon että monen on vaikea hallita. Saksanpaimenkoiraa ei ole koskaan jalostettu koira-aggressiiviseksi.
Minua on purrut sakemanni varoittamatta, mutta siinä oli kodinvaihtaja kyseessä. Entisessä paikassa kaltoinkohdeltu.
Kyllä kieltolistan voi tehdä ihan hyvin perustein rajaamalla niihin dogot ja bullit, mutta itse näen rekisteröintipakon ykkösvaihtoehtona.
Ihan mielenkiinnosta, montako tällaista koiraa olet omistanut, tai läheinen tuttavasi on omistanut kun noin hyvin tiedät?
Olen tavannut näitä koiria normaalien ihmisten käsissä. Viestivät aivan samoin kuin muutkin koirat, ovat erittäin tottelevaisia ja miellyttämisenhaluisia. Väistävät tappeluita viimeiseen saakka ellei niitä ole siihen rohkaistu tai koulutettu väkivallalla.
Itseasiassa melko todennäköinen skenaario.
Koira oli kyllä kaikille hirvittävän rakas ja siihen todellakin oltiin sitouduttu hamaan loppuun asti. Mutta rotuvalinta on itselleni mysteeri.