Lue keskustelun säännöt.
Kuka teidän perheessä päättää - esimerkkejä lapsiperheestä!!
01.08.2006 |
Voi luoja, että olen taas muutamaa lapsiperhettä täynnä kurkkua myöten. Miten ihmeessä he antavat mukuloiden pompottaa koko perheen arkea? Hyvä esimerkkejä, kaikki kuukauden sisältä (!).
-" Ei me voitu ostaa Niinalle kenkiä, koska Niina (3v) ei suostunut sovittamaan yksiäkään kaupassa."
-" Sori kun me ollaan myöhässä (2 h), Jaakko (2,5v) ei suostunut lähtemään aikaisemmin."
Pihalle otetaan 3 eri vaatekertaa, koska voi olla, että Hertta (vajaa 3 v)haluaakin vaihtaa ne kesken kaiken.
Salla ei suostunut syömään kotona ruokaa kun muu perhe söi, joten Sallalle tuodaan eväät ulos... Muu perhe siis syöttänyt juuri lapsensa.
Ja sitten kootut mölinät ennen kuin joku älähtää.
1) Kyllä, minulla on lapsia
2) Ei, asia ei todellakaan kuulu minulle, mutta saa se silti pöyristyttää.
3) En sen takia puhu perheille itselleen, että he ovat kaikesta huolimatta ihan ok ihmisiä. Jaksan vain aina ihmetellä, kuinka mukulat päättävät perheen aikatauluista.
Kommentit (34)
katselepa vaan millaisia aikuisia noista lapsista kasvaa ja kuinka helisemässä vanhemmat ovat parin vuoden päästä.
Tosin ymmärrän että jotkut vanhemmat tkevät itselleen " helpon" elämän, kun antavat uhmaikäisen toimia oman tahdon mukaan. Mut HUHUH. Pitäis laittaa rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää maihin jossa lapset elää kurissa ja nuhteessa ja ihastelkaa kuinka kauniisti käyttäytyvät esim. ravintolassa. Valovuosien päässä suomalaisista räkänokista!
Ap on niiiin oikeassa.
mutta kyllä lapsen perusturva rakentuu siitä että aikuinen päättää.
Eli kunnioittaminen on sitä, että sanotaan, että minä uskon ja ymmärrän, että sinä et tätä halua, mutta nyt meidän on kuitenkin tehtävä näin.
Niin, vanhempien vikahan se tietysti on jos lapsi saa hepulin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan jalasta kiinni. Sanon, että nyt sovitetaan kenkiä. Otan kengän pois. Katson, että sukka on kunnolla. Laitan sovitettavan kengän jalkaan. Laitan kengän kiinni.
Kaikki tämä ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Jos minun nuorimmaiseltani kysyttäisiin, hän kulkisi paljain jaloin kesät talvet.
Ap
Kyllä hiljenee lapsi, jos siis vanhemmat kans toteuttaa uhkailunsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kun uhkaisi hyljätä lapsensa. Sellaista en tule tekemään oli sitten kuinka paha uhma päällä tahansa.
vahvempia että saatte kengän jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi joutunut kerran autoon yksin istumaan pariks minuutiks, ni johan osaa käyttäytyä!
että en mä ainakaan saa silloin laitettua kenkää siihen jalkaan. Ja mikään ' ystävällinen mutta jämäkkä puhe' ei todellakaan ole siihen auttanut. Jo alle 2-vuotiaana lapsella oli sen verran voimaa ja jäntevyyttä etten esim. saanut häntä laitettua edes väksin rattaisiin raivarin aikana! Kun ei pysty niin ei pysty, ilmeisesti olen sitten uusavuton. Tyhmänä en itseäni pidä enkä myöskään fyysisesti heikkona. Lapsen vaativasta temperamentista ja uhmasta 3 vuoden kokemus. Onneksi nykyään se on jo historiaa ja voin nauttia hyvin käyttäytyvästä lapsesta kun uhmaikä takana päin.
Aika naurettavia tuollaiset neuvot ' pistät vaan sen kengän jalkaan' ... AI? EI OLISI MILLÄÄN TULLUT ITSELLE MIELEEN?? :-DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun pitäisi katsoa sitä käyntivaraa.
Ja meidän kenkäkaupassa kengän koko katsotaan siten että lapsi astuu sellaisen pohjallisen päälle ja tosi hankalaa se on mikäli ei ole yhteistyöhaluinen.
Vierailija:
Otan jalasta kiinni. Sanon, että nyt sovitetaan kenkiä. Otan kengän pois. Katson, että sukka on kunnolla. Laitan sovitettavan kengän jalkaan. Laitan kengän kiinni.Kaikki tämä ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Jos minun nuorimmaiseltani kysyttäisiin, hän kulkisi paljain jaloin kesät talvet.
Ap
Sillä kengällä pitää nimittäin ASTUA, jotta näkee onko se jalkaan sopiva myös silloin kun paino on jalan päällä. Ja pitää vielä astua normaalisti, eikä sillä tavalla että vanhempi kannattalee kainaloista tai nilkat lumpsuvat. Tuo menetelmä sopii vain jos lapsi on niin pieni ettei vielä kävele lainkaan. Nimimerkillä eräs joka on viettänyt tunninkin taistelemalla kenkäkaupassa ja jos on kiire niin saattaa jättää sen seuraavaan ja kiukkuamattomampaan päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne yhtään perhettä jossa toimittaisiin ap:n esimerkkien mukaan - ja minä sentään tunnen paljon lapsiperheitä.
kenkäkeskustelu esiin niin pitääkin käydä kenkäkaupassa sovittamassa kenkiä vaikka ei niitä vielä ostetakkaan. Tuleepa taas harjoiteltua.
Jättää vaikka päiväksi ilman ruokaa niin jo alkaa totella. Tai uhkaa tappamisella niin eiköhän hiljene. Tarkoitan vaan että kaikki keinot millä lapsen saa tottelemaan ei välttämättä ole lapsen kannalta kovin hyviä, esim. juuri tollainen autoon hylkääminen. Mun lapsi saa ennemmin käydä läpi kehitykseen kuuluvaa tahtoikäänsä kuin saada trauman hylkäämiskokemuksesta! Taas on superkasvattaja-mammat asialla...
Mielipiteen ilmaisu ja päättäminen ovat kaksi eri asiaa. Oltiin pojan kanssa (4v) uhmakoulussa jossa tuli sitten tämä päättäminen puheeksi, koska meillä poika haluaisi kaiken saada itse päättää. Tähän sanoi kasvatusasiantuntija, että lapsen ei saisi antaa päättää asioista ollenkaan. Mielipiteitä pitää kuunella , mutta päätösvalta on teiniikään saakka vanhemmilla. ja näin se on kyllä munkin mielestä.
Niin, että antakaa vaan lasten riehua kun eihän niitä pieniä kullannuppuja voi kieltää ku saavat traumoja. No, mutta omapahan on asianne.
Vierailija:
kenkäkeskustelu esiin niin pitääkin käydä kenkäkaupassa sovittamassa kenkiä vaikka ei niitä vielä ostetakkaan. Tuleepa taas harjoiteltua.
MEidän mielestämme lapsellakin on oikeus mielipiteeseen ja lapsenkin mielipiteitä on hyvä kunnioittaa, kuunnella ja toteuttaa.