Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jolla on muiden mielestä "vaikea" sukunimi
28.12.2020 |
Olen menossa naimisiin ja haluaisin vaihtaa sukunimeni miehen sukunimeen, jotta olemme koko perhe meille syntyvää lasta myöten samalla nimellä. Omaa sukunimeäni en halua pitää enkä sitä lapselle antaa, koska minua on aikanaan kiusattu nimestäni ja sukunimeni kuvaa ikävästi ulkonäköä. En myöskään halua ottaa mitään "kokonaan uutta" sukunimeä, ei vain tunnu minulle sopivalta.
Miehen sukunimi on hyvin harvinainen, ihan suomalainen sukunimi, jossa on ääkkösiä. Muuten miehen sukunimi on ihan kiva, mutta sukunimi on ulkopuolisille todella vaikea. Kun jossain virastossa asioi/sanoo nimensä jossain kaupan kassalla, lähes aina kysytään "anteeksi mikä oli? miten se kirjoitetaan?" ja sitten saa luetella sukunimen kirjain kerrallaan. Usein nimi myös sotketaan johonkin vastaavaan, yleisempään sukunimeen.
Kaipaisin kokemuksia teiltä, joilla on muiden mielestä "vaikea" sukunimi. Ärsyttääkö pitkän päälle, kun nimen kirjoitusasua kysytään kerta toisensa jälkeen vai oletko tottunut asiaan?
Ap
Kommentit (21)
Joko pidät omasi tai otat miehen nimen. Helppoa eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt niin vaikea sukunimi itselläni ole, mutta ei niin yleinenkään.
Tunnen olevani ainutlaatuinen sukunimi tilanteissa. Ei rasita ollenkaan.
Asun tällä hetkellä maassa, jossa ei ole ääkkösiä ja sukunimeni on mallia Möttönen-Hämäläinen. En koe haasteita :)
En koe hankalana, olen tottunut että lähes aina joudun tavaamaan nimen. Joskus harvoin joku ei kysy miten se kirjoitetaan, ja lähes aina silloin menee väärin. Poikkeus on jos joku osaa heti kirjoittaa, mutta minusta tuntuu että ihmiset eivät oikein kuuntele, koska nimi kuitenkin lausutaan samoin kuin kirjoitetaan.
Nykyaikana, kun moni asia hoidetaan sähköisesti, ei minusta ole niin hankalaa. Mulla on yhdistelmäsukunimi, jonka alkuosa on myös naisen etunimi. Monesti menee sekaisin, mikä osa kuuluu etu- mikä sukunimeeni. Joutuu tankkaamaan jonkin verran, mutta ei paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on harvinainen, täysin suomenkielinen sukunimi, ja kaikenlaista väännöstä on vuosien varrella nähnyt, kun joku on kuullut väärin tai arvannut kirjoitusasun pieleen. Olen tottunut tarkistamaan miten nimeni kirjoitetaan ylös, sekä siihen että hyvänpäiväntutut muistelevat nimeä vähän sinnepäin. Eipä se silti hirveä taakka ole, kun harvoin nimeään nykymaailmassa joutuu tavaamaan puhelimessa tai viraston luukulla.
Meillä on myös sellainen nimi, joka usein kuullaan väärin. On myös ääkkösiä. Kaikkein ärsyttävintä ääkköset on lentolipuissa. Finnair laittaa ä:t a:ksi, mutta esim Jenkkeihin ä pitää olla muodossa ae.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun tällä hetkellä maassa, jossa ei ole ääkkösiä ja sukunimeni on mallia Möttönen-Hämäläinen. En koe haasteita :)
Kirjoitetaanko se ulkomailla vaan ilman ääkkösiä vai Moettoenen - Haemaelaeinen :D
USAssa oppii hyvin nopeasti tavaamaan nimensa olisi se mika tahansa. Niinkin yksinkertainen kuin Smith voidaan kirjoittaa Smyth tai Smythe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuvasti saan tavata sukunimeni, jossa on monta konsonanttia peräkkäin ja jostaan syystä välillä menee itseltäkin kirjaimet sekaisin... Esim kun tein omapostiin tunnuksen ja koitin sitten myöhemmin kirjautua eikä onnistunut, kirosin postin kunnes lopulta huomasin kirjoittaneeni sähköpostini, jossa siis on sukunimeni, väärin. Lisäksi etunimi on tavattava, kun kirjoitetaankin suomalaisittain. Samoin miehen ja lasten sukunimi pitää kirjain kirjaimelta luetella, vaikka lyhyt ja sinänsä helppo.
Sinuna en miettisi sukunimen tavaamisongelmaa, voi turhauttaa välillä kun hidastaa asiointia, mutta aika pienimuotoinen ongelma🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on ihmisiä, joista sun nimi on Suomessa vaikea jos se ei ole luokkaa Virtanen.
Mulla myös on nimi, jonka joutuu tavaamaan ihan joka kerta. Olen niin tottunut siihen (tavaamiseen, no toki nimeenkin), että aakkoostelen sen suoraan kertasanomisen jälkeen. Ei ole koskaan rasittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina joudun kirjain kirjaimelta tavaamaan ja silti usemmiten menee väärin. Kyllä se on alkanut ärsyttämään. Varsinkin jossain jonossa ja saa monta kertaa tavata, jolloin muut kuuntelee ja odottaa. Tai meiliosoite, vaikka tavaan menee usein väärin varsinkin ulkomaalaisilla kollegoilla, helpompi vaan itse ensin lähettää meili.
Olen jopa miettinyt vaihtavani helpompaan.
Kyllä, oli yksi syy miksi vaihdoin miehen nimeen. Omasta oli niin monta eri väännöstä. Kuvaavaa kun yksi tuttu sukufirmassanne töissä ollut sanoi, että se on Suomessa eniten muunnoksia saanut sukunimi.
Itse työskentelen asiakaspalvelussa ja joudun kirjoitteleen usein ihmisten nimiä. Pyydän näyttään henkkarit jos en saa selvää heti ja kuulostaa vaikealta. Usein myös ihmiset itse tarjoaa niitä, että katso tuosta. Sitä paitsi, Suomessa on niin paljon ulkomaalaisia, joiden nimiä ei todellakaan osaa kirjoittaa pelkän kuulemisen perusteella, ja hekin aina antaa henkkarit näytille. En kyllä ap:nä miettisi moista, on lopulta aika pikku juttu :)
Kaikkein rasittavinta nimenomaan on, että tavaaminenkaan ei aina auta, vaan osa ihmisistä menee niin lukkoon nimeni kuullessaan, että tavaamisen jälkeen tuloksena ei välttämättä ole mitään sinnepäinkään.
En koe hankalana. Siihen on niin tottunut, joudun siis poikkeuksetta tavaamaan sen kirjain kirjaimelta. Ollaan menossa naimisiin mutta pidän kumminkin oman sukunimen, miehen sukunimi olisi supertavallinen jota ei tarvitse (Suomessa) ikinä tavata.
Vierailija kirjoitti:
Joko pidät omasi tai otat miehen nimen. Helppoa eikö?
Sitähän tässä kysyttiin. Vai?
Mulla ei mitenkään erityisen vaikea sukunimi, mutta silti saa aina tavata, koska nimestä on pari eri kirjoitusmuoto tai saatetaan kuulla, joskus väärin. En ole kokenut hankalaksi, tapaamiseen tottuu, ja jossain kassalla tai virastossa tms. Voi antaa henkkarit "tavaa siitä". Terveydenhoidossa nimellä ei taas mitään merkitystä, koska käyttävät vain hetua. Monissa yhteyksissä yhteys tapahtuu sähköisesti, jolloin on ihan sama onko nimi hankala vai helppo, kun vastaanottaja voi luntata kirjoitusasun.
Aiemmin ulkomailla pariin otteeseen opiskellessani mulla oli tavallinen suomalainen sukunimi, mutta joka tietenkin ei-suomalaisille oli todella vaikea. Silloin tuli käytettyä tuota henkkarin tms. näyttämistä, jos piti saada nimi oikein.
Summa summarum, en ole kokenut "tavattavaa" nimeä erityisen hankalaksi.