Lue keskustelun säännöt.
Sosionomiksi vai sosiaalityöntekijäksi?
28.12.2020 |
Kumpi olisi parempi tutkinto päihde-ja mielenterveyspuolelle suuntautuessa? Toinen on toki amk-tutkinto ja toinen yliopistotutkinto.
Kommentit (30)
Tietysti yliopistotutkinto. Ei kannata jäädä ravintoketjun pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosionomi. Päivitys sossuksi myöhemmin harrastepohjalta, jos paperityöt kiinnostaa.
Tuolla nimenomaisella kiinnostuksella suosittelisin sosionomia, etenkin jos haluat ohjaushommiin, etkä tekemään palvelupäätöksiä toimistolle.
Palkassa 700 e ero, itse miettisin sitä.
Koita nyt kumpaan pääset sisään, jos kumpaankaan.
Tonnin ero palkassa ellei enemmän, toinen on 3 -vuorotyö, toinen virka-ajalla ja toisessa on 100% työllisyys ja toisessa koulutetaan koko ajan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti sosionomiksi. Saa työskennellä ihmisten parissa
Oletko miettinyt psyk.sairaanhoitajan tutkintoa? Voisi olla 1 vaihtoehto myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tonnin ero palkassa ellei enemmän, toinen on 3 -vuorotyö, toinen virka-ajalla ja toisessa on 100% työllisyys ja toisessa koulutetaan koko ajan liikaa.
Olen sosionomi, enkä ole tehnyt lainkaan vuorotyötä. Töitä sain heti valmistuttuani, virka-aikatyö.
Tein parit määräaikaisuudet ja nyt aloitin vakituisessa työssä.
Palkka vaihtelee sen mukaan, työskenteleekö yksityisellä vai julkisella (ja missä kunnassa julkisella).
Mutta onko sosionomeilla töitä? Lähinnä sijaisuuksia? Kilpailu on erittäin kovaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosionomina työskentelin paskalla palkalla lähihoitajan tehtävissä kolmea vuoroa kun muuta ei ollut tarjolla. Opiskelin sosiaalityöntekijäksi ja voin itse valita työpaikkani, työllisyys 100%. Palkassa 1200 euron ero, työsuhdeasunto ja muutenkin työn arvostus ihan eri luokkaa. Opiskelut toki raskaita varsinkin jos työn ohella teet ja sisäänpääsy yliopistoon tosi vaikeaa varsinkin jos et ole ensikertalainen.
Valmistuin sosionomiksi yli vuosi sitten ja sosionomin töitä tehnyt pari kuukautta. Muun ajan sitten muiden alojen töitä. Tarvii jotakin millä erottua jos meinaa hyvän työpaikan saada. Jotakin täydennyskoulutusta nyt hankin ja toki sos.työntekijän koulutuskin on mielessä käynyt. Mietin myös rikosseuraamusalaa. Kilpailua kyllä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyspuolelle sopii myös psykologi, terapeutti tai psykiatri.
Sosiaalityöntekijänä saan ~4000€/kk + rekrytointilisää. Sosionomin koulutuksen omaavalla työkaverilla palkka kuulemma alle 2500€/kk, on katsellut muita töitä mutta kilpailu sosionomin työpaikoista on kovaa. Mua on tämän vuoden aikana pyydetty kahteen eri virkaan tässä kunnassa ja myös naapurikuntayhtymä säännollisesti kosiskelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko sosionomeilla töitä? Lähinnä sijaisuuksia? Kilpailu on erittäin kovaa?
Tein itse muutamat määräaikaisuudet, nyt vakituinen työ.
Vierailija kirjoitti:
Sosionomina työskentelin paskalla palkalla lähihoitajan tehtävissä kolmea vuoroa kun muuta ei ollut tarjolla. Opiskelin sosiaalityöntekijäksi ja voin itse valita työpaikkani, työllisyys 100%. Palkassa 1200 euron ero, työsuhdeasunto ja muutenkin työn arvostus ihan eri luokkaa. Opiskelut toki raskaita varsinkin jos työn ohella teet ja sisäänpääsy yliopistoon tosi vaikeaa varsinkin jos et ole ensikertalainen.
En olisi niin varma tuosta työn arvostuksesta, kun kummallakaan ei ole mitään selkeästi rajattua työpaikkaa ja useimmat eivät tunne noiden nimikkeiden eroja kovin hyvin.
Työn myötä tulee sitten tietoa ja osaamista eri asioista; sosiaaliala on tunnettu vähemmän vaikeista opinnoista, jotka eivät vaadi erityislahjakkuutta kuten esim. kielet, taide tai matematiikka eikä työkään ole rakettitiedettä; ihmisten ohjaamista eri palveluihin pitempään ja vaikeampia aloja opiskelleiden pariin, kirjauksien tekemistä näistä ihmisistä ja mahdollisia päätöksiä siitä täyttyykö jonkun palvelun tai pakkotoimenpiteen kriteerit. Näistä päätöksistä ei voi pahemmin valittaa, joten vastuuta ei ole niin paljon kuin luulisi.
Sosionomilla vähemmän vaativaa palveluihin ohjaamista sekä enemmän asiakkaan rinnalla kulkemista ja syvempää tutustumista ihmisiin arkielämässä, kun taas sosiaalityössä tutustutaan enemmän vallankäyttöön ja vähän vaativampaan palveluohjaukseen.
Molemmat antavat muodolliset pohjaeväät erilaisiin terapiakoulutuksiin sun muihin koulutuksiin, joissa opitaan enemmän ihmismielestä ja auttamisesta.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomina työskentelin paskalla palkalla lähihoitajan tehtävissä kolmea vuoroa kun muuta ei ollut tarjolla. Opiskelin sosiaalityöntekijäksi ja voin itse valita työpaikkani, työllisyys 100%. Palkassa 1200 euron ero, työsuhdeasunto ja muutenkin työn arvostus ihan eri luokkaa. Opiskelut toki raskaita varsinkin jos työn ohella teet ja sisäänpääsy yliopistoon tosi vaikeaa varsinkin jos et ole ensikertalainen.
En olisi niin varma tuosta työn arvostuksesta, kun kummallakaan ei ole mitään selkeästi rajattua työpaikkaa ja useimmat eivät tunne noiden nimikkeiden eroja kovin hyvin.
Työn myötä tulee sitten tietoa ja osaamista eri asioista; sosiaaliala on tunnettu vähemmän vaikeista opinnoista, jotka eivät vaadi erityislahjakkuutta kuten esim. kielet, taide tai matematiikka eikä työkään ole rakettitiedettä; ihmisten ohjaamista eri palveluihin pitempään ja vaikeampia aloja opiskelleiden pariin, kirjauksien tekemistä näistä ihmisistä ja mahdollisia päätöksiä siitä täyttyykö jonkun palvelun tai pakkotoimenpiteen kriteerit. Näistä päätöksistä ei voi pahemmin valittaa, joten vastuuta ei ole niin paljon kuin luulisi.
Sosionomilla vähemmän vaativaa palveluihin ohjaamista sekä enemmän asiakkaan rinnalla kulkemista ja syvempää tutustumista ihmisiin arkielämässä, kun taas sosiaalityössä tutustutaan enemmän vallankäyttöön ja vähän vaativampaan palveluohjaukseen.
Molemmat antavat muodolliset pohjaeväät erilaisiin terapiakoulutuksiin sun muihin koulutuksiin, joissa opitaan enemmän ihmismielestä ja auttamisesta.
Pakko sanoa, että kyllähän sosiaalialan työ vaatii tietynlaista erityislahjakkuutta. Työssä kun on oltava sosiaalisesti taitava, sekä kyettävä kohtaamaan ihmisiä erilaisissa tilanteissa.
Tuolla suuntauksella ehdottomasti sosionomi. Sosionomeilla riittää töitä, itsellä ainakin ja nyt teen sos.tt. työparina töitä. Sosionomin työ on kokemukseni mukaan käytännönlährisempää.
Valitset kumman vaan, niin työttömyyttä ei tarvitse peltä. Etenkin sosiaalityöntekijöillä on valtava työvoimapula. Töihin pääsee heti kun kandi on tehty ja työpaikkansa voi vaihtaa vaikka päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomina työskentelin paskalla palkalla lähihoitajan tehtävissä kolmea vuoroa kun muuta ei ollut tarjolla. Opiskelin sosiaalityöntekijäksi ja voin itse valita työpaikkani, työllisyys 100%. Palkassa 1200 euron ero, työsuhdeasunto ja muutenkin työn arvostus ihan eri luokkaa. Opiskelut toki raskaita varsinkin jos työn ohella teet ja sisäänpääsy yliopistoon tosi vaikeaa varsinkin jos et ole ensikertalainen.
En olisi niin varma tuosta työn arvostuksesta, kun kummallakaan ei ole mitään selkeästi rajattua työpaikkaa ja useimmat eivät tunne noiden nimikkeiden eroja kovin hyvin.
Työn myötä tulee sitten tietoa ja osaamista eri asioista; sosiaaliala on tunnettu vähemmän vaikeista opinnoista, jotka eivät vaadi erityislahjakkuutta kuten esim. kielet, taide tai matematiikka eikä työkään ole rakettitiedettä; ihmisten ohjaamista eri palveluihin pitempään ja vaikeampia aloja opiskelleiden pariin, kirjauksien tekemistä näistä ihmisistä ja mahdollisia päätöksiä siitä täyttyykö jonkun palvelun tai pakkotoimenpiteen kriteerit. Näistä päätöksistä ei voi pahemmin valittaa, joten vastuuta ei ole niin paljon kuin luulisi.
Sosionomilla vähemmän vaativaa palveluihin ohjaamista sekä enemmän asiakkaan rinnalla kulkemista ja syvempää tutustumista ihmisiin arkielämässä, kun taas sosiaalityössä tutustutaan enemmän vallankäyttöön ja vähän vaativampaan palveluohjaukseen.
Molemmat antavat muodolliset pohjaeväät erilaisiin terapiakoulutuksiin sun muihin koulutuksiin, joissa opitaan enemmän ihmismielestä ja auttamisesta.
Pakko sanoa, että kyllähän sosiaalialan työ vaatii tietynlaista erityislahjakkuutta. Työssä kun on oltava sosiaalisesti taitava, sekä kyettävä kohtaamaan ihmisiä erilaisissa tilanteissa.
Korjaus: työssä olisi toivottavaa olla sosiaalisesti taitava, mutta tutkinto on enemmän sosiologiaa (tyyliin Laasasen seksuaalinen ylisukupolvinen valta) kuin puheviestintää, psykologiaa, psykiatriaa, sielunhoitoa ja sen semmoista.
Tämä johtaa helposti siihen, että kun vallankäyttöoikeudet on saatu, niin siinä syntyy illuusio asioiden laajemmasta ymmärtämisestä ja voidaa mennä mutulla eteenpäin arvioidessa ihmisiä, jos ei sitten suoraan vain ohjata palveluihin.
Up