Muita joiden avioliitosta puuttuu lähes kaikki romantiikka?

Eikö kellään samanlainen olo ? Ap

Mikä parisuhde tuo enää on. Tehkää itellenne palvelus, älkää olko toistenne kanssa vain tottumuksesta. Vielä kerkeää elää parempaa elämää jonkun toisen kanssa. Toki jos rakkaus on vielä vahva, niin sitten elvyttelemään intiimielämää. Muistelkaa mihin toisissanne rakastuitte, mikä sai syttymään, miten paljon halusi toista. Kosketelkaa paljon. Pikkuhiljaa herätätte sen kipinän. Parhaassa tapauksessa seksielämä elpyy ja nousee ihan uusiin sfääreihin ja saa teidät heräämään suhteeseen kuin ensimmäistä kertaa. Alkaa romantiikkakin kukkimaan, kun ette saa toisistanne tarpeeksenne. Alottakaa juttelemalla ja koskettamalla toisianne. Sivelkää toisianne muutama kymmenen minuuttia ja muistelkaa miten hulluna olette toisiinne olleet. Muisti virkistyy ja kosketus herkistää aisteja. Seksiin asti ei tarvitse mennä, ennenkuin joku kerta vartalonne alkavat muistaa ja heräillä halun tunteeseen. Voitte sitten ottaa toisenne uudella kiihkolla.

Kuulostaa tutulle,vaikka ei olla edes avioliitossa. Seurustelua noin vuosi. Miestä ei kiinnosta hellyyden osoittaminen. Välillä tuntuu,että kaverimeiningillä ollaan. Itse tykkään näyttää tunteita ja olla lähellä,mutta ei sitäkään aina yksin jaksa. Tsemppiä!

Ja miehen kanssa kun asiasta juttelee, niin pitää puhua hyvin yleisellä tasolla ja vältellä syyllistävää asennetta ja äänenpainoa. Kun miehestä tuntuu, että laitetaan seinää vasten tai syyllistetään, ne menee vain tiukemmin itseensä. Miestä pitää muistuttaa, että hänessä ei ole vika, että tilanne on mikä on. Miestä pitää rohkaista juttelemaan, ei vaatia tai pakottaa. Mies on loppujenlopuksi hyvin herkkä organismi ja kääntyy helposti sisäänpäin, jos kokee tilanteen uhkaavaksi.

Tuntuuko susta, että olette kaikesta huolimatta tarkoitetut toisillenne ja menette yhdessä läpi vaikka harmaan kiven? Että suhde on hyvä ja haluatte siinä molemmat olla, yhdessä toisianne tukien, vaikka romantiikka ja seksirintamalla onkin nyt hiljaista? Jos vastaus pn kyllä ja olette molemmat samaa mieltä, niin varmasti saatte sen romantiikankin taas heräilemään, kun jaksatte tehdä yhdessä töitä sen eteen :)

No tässä nyt ollaan jo lastenkin takia, meillä on ihan pieni vauvakin nyt. Siksi koenkin että nyt miehen pitäisi plla aloitteellinen, mutta ei se ole. Ap

Mun ratkaisuni oli ero, toimii.

Romantiikkaa ei oikein ole ollut koskaan, nuorempana en tosin tainnut edes kaivata sellaista, säännöllinen seksi riitti . Ap

No ei se siitä sitten muutu miksikään mitä se ei ole koskaan ollut. Turha itkeä kun on paskat housussa. Teit lapset liittoon jossa ei ollut romantiikkaa ja nyt sit sitä pitäis olla. No ei oo ei tuu. Olis pitäny tehdä ne lapset miehen kanssa jolle seksi ja romantiikka on tärkeitä. Et voi muuttaa toista. Ero ja eteenpäin.

Ei voi etukäteen tietää, että mies muuttuu paljon parissa vuodessa. Meilläkään nimenomaan mies ei ole kovin kiinnostunut. Normaalivartaloisia ja yli kolmek olemme iältä. Tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä. Perhe ei iltaisin ole esteenä, mutta kaikki muu motivoi miestä enemmän. Olen sanonut asiasta, mutta hän ei puhu mitään. Haluaisin elämämme toimivaksi.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 20:29"]No tässä nyt ollaan jo lastenkin takia, meillä on ihan pieni vauvakin nyt. Siksi koenkin että nyt miehen pitäisi plla aloitteellinen, mutta ei se ole. Ap

[/quote]

et voi olettaa, että jos SÄ haluat jotain niin TOISEN on tehtävä aloite. Jos sua häiritsee suhteen tila, sun pitää tehdä aloite. PUHUKAA, puhukaa ja puhukaa. Olettamuksilla ei päästä, kun takapakkia. Ole sinä se aktiivinen osapuoli. Puhuminen on tärkeää. Ei voi olettaa, että toinen lukee ajatuksia tai hienovaraisia vihjeitä. Ota asiat rehellisesti puheeksi. Miettikää tilannettanne yhdessä. Jos ette kykene siihen, miksi piti perhekin perustaa noin heikkojen tukipuiden varaan? Lapsenne hyvinvointi on riippuvainen teidän ja parisuhteenne hyvinvoinnista.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 20:38"]Ei voi etukäteen tietää, että mies muuttuu paljon parissa vuodessa. Meilläkään nimenomaan mies ei ole kovin kiinnostunut. Normaalivartaloisia ja yli kolmek olemme iältä. Tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä. Perhe ei iltaisin ole esteenä, mutta kaikki muu motivoi miestä enemmän. Olen sanonut asiasta, mutta hän ei puhu mitään. Haluaisin elämämme toimivaksi.

[/quote]

tässähän ei mies ole muuttunut vaan ollut aina samanlainen.

Meillä on sellainen liitto. Yhdessä ollaan oltu kohta 20 vuotta ja ne vähät romantiikat ovat jääneet kauaksi taakse. En ole romantiikkaa oikeastaan edes kaivannut ja en tiedä haluanko tästä suhteestä enää enempää vai olisiko tämä kohta tässä. Olemme molemmat aika kyllästyneitä toisiimme, mutta pärjäämme yhdessä ja myös perheenä kolmen lapsemme kanssa. Oikeastaan ajattelen, että menkööt tämä suhde ha elämä nyt näin, mutta jos jotakin mielenkiintoista tulee, niin saatan kurkata sitä tarkempaa. Meillä on välillä niin tylsää yhdessä, että se alkaa naurattamaan - olemme kuin kaksi vanhaa varista omilla oksillansa, mutta samassa puussa. Olen 40 vuotias, mies pari vuotta vanhempi. :-/

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 20:11"]Kun miehestä tuntuu, että laitetaan seinää vasten tai syyllistetään, ne menee vain tiukemmin itseensä. Miestä pitää muistuttaa, että hänessä ei ole vika, että tilanne on mikä on. Miestä pitää rohkaista juttelemaan, ei vaatia tai pakottaa.

[/quote]

Niin, onko ihmisiä joihin tuo ei pätisi, miehiä tai naisia? Kummallinen asenne välittyy tuosta viestistä.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 20:52"][quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 20:11"]Kun miehestä tuntuu, että laitetaan seinää vasten tai syyllistetään, ne menee vain tiukemmin itseensä. Miestä pitää muistuttaa, että hänessä ei ole vika, että tilanne on mikä on. Miestä pitää rohkaista juttelemaan, ei vaatia tai pakottaa.

[/quote]

Niin, onko ihmisiä joihin tuo ei pätisi, miehiä tai naisia? Kummallinen asenne välittyy tuosta viestistä.

[/quote]

asenne johtuu omista kokemuksista. Olen yrittänyt puhua mielestäni neutraalisti, mutta miehet on ottaneet sen jonkinlaisena syyllistämisenä ja olen joutunut olemaan jotenkin ylisensitiivinen, että ovat ymmärtäneet, että ei tässä syyllistetä ketään. En tiedä onko se joku miehinen itsetunto vai mikä. Tuntuu, että mitä ikinä sanookaan, mies pitää sitä syyllistämisenä, jos ei erikseen selitä, että ei nyt hätää. Liekö kokemuksia toisesta suhteesta vai miehinen ilmiö. Miehen miehisyys ja ego tuntuu olevan joskus niin kovin herkkä. Naiset tuntuu vahvemmilta mitä tämmöseen tulee.

Meiltä puuttui ja erottiin. Harmi sinänsä, aika pienestä olisi ollut kiinni. 

täällä kans puuttuu romantiikka ja ylipäätänsä läheisyys kaikki arki askareet hoidetaan mutta siinnä se jos kinun tarpeeksi niin saan sitä "kahdenkeskistä" aikaa joka tarkoittaa illallista ravintolassa thats it ei puhettakaan että jätettäisiinravintola.väliin ja.mentäisiin vain kotiin vaikka naimaan ..anteeksi töykeä sanamuoto..olen yrittänyt puhua ja puhua mutta ei mistään ole ollut apua en ymmärrä miksi joku haluaa elää 30-kymppisenä kuin eläkeläiset lisäksi emme voi viihteelle edes lähteä kun mieheni ei tykkää käydä yö-elämässä ainoa mitä voin sanoa on että tiedän tunteesi liiankin hyvin :(