HIrveä stressi ja pitää jaksaa lapsen kanssa, mikä auttaa
Olen aivan järkyttävän stressaantunut koko ajan. Rahahuolia, terveyshuolia jne. Olen nyt hoitovapaalla ja kohta pitäisi palata työhön, ja olen työtäni vihannut jo vuosia ja sairastunut työuupumukseenkin, josta en tainnut koskaan toipuakaan. Uutta työpaikkaa en ole kovasta hakemisesta huolimatta kuitenkaan saanut. Vauvan kanssa oli todella rankkaa, sillä hän heräsi joka yö ainakin kymmenen kertaa, ja yhä lapsi herää joka yö useita kertoja. Eli en ole saanut vuosiin nukuttua yhtään kokonaista yötä.
Vapaa-aikaa minulla ei ole oikein koskaan, sillä lapsi ei kestä olla erossa minusta yhtään. Mies on kyllä lapsen kanssa, mutta jos olen kotona toisessa huoneessa, niin lapsi haluaa vain juosta luokseni roikkumaan lahkeeseeni. Jos laitan oven kiinni niin lapsi huutaa ja itkee oven takana eikä isä saa häntä rauhoittumaan millään. Jos en ole kotona, niin lapsi kuulemma itkee koko ajan äitiä vaikka mies mitä yrittäisi (ja tämän uskon, sillä palatessani on aina kuulunut oven läpi itku).
Tunnen olevani aivan loppu, hermo on todella kireällä uupumuksen takia. Alan itkemään monta kertaa viikossa ihan tyhjästä, väsymyksen takia vain. Rakastan silti lastani yli kaiken enkä hetkeäkään hänen kanssa vaihtaisi pois. Mutta koko elämäni on jo vuosia ollut vain antamista ilman, että voin saada itselleni koskaan mitään takaisin tai hetkeäkään aikaa yksin toipua tai palautua. Myös työni terveydenhuollossa on sellaista, ja todella kiireistä myös. Masentunut en ole, lääkärissä käyty, todella stressaantunut ja uupunut vain.
Mikä tässä tilanteessa auttaisi?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Asiat muuttuvat aivan varmasti, kun lapsi menee päiväkotiin. Ei siellä yksikään lapsi itke 8 tuntia.
Noh, ei ihan 8 tuntia, mutta varoitan nyt silti ap:ta, että alku voi olla todella vaikea noista lähtökohdista.
Mun lapsi itki ekat 2-3kk ei nyt kahdeksaa tuntia putkeen mutta kuitenkin JOKA HOITOTUNTI aivan hysteeristä pitkittynyttä itkua. Eivätkä varmaan päiväkodista edes kertoneet tilanteen koko vakavuutta.
Kaikki olivat tosi huolissaan, mutta kyllähän se tilanne sitten lopulta jouluun mennessä rauhoittui. Elokuun alussa siis aloitti päivähoidon.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole lapsia. Pennut itkee ja vinkuu 0-20v. Se äänensävy vaan muuttuu, kun kasvavat.
Ootko lapsettomana ollut 24/7 jaksoja lapsiperheissä tilastoimassa tätä, vai mistä voit tietää? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat muuttuvat aivan varmasti, kun lapsi menee päiväkotiin. Ei siellä yksikään lapsi itke 8 tuntia.
Noh, ei ihan 8 tuntia, mutta varoitan nyt silti ap:ta, että alku voi olla todella vaikea noista lähtökohdista.
Mun lapsi itki ekat 2-3kk ei nyt kahdeksaa tuntia putkeen mutta kuitenkin JOKA HOITOTUNTI aivan hysteeristä pitkittynyttä itkua. Eivätkä varmaan päiväkodista edes kertoneet tilanteen koko vakavuutta.
Kaikki olivat tosi huolissaan, mutta kyllähän se tilanne sitten lopulta jouluun mennessä rauhoittui. Elokuun alussa siis aloitti päivähoidon.
P.S. Mun lapsi oli siis myös 3v, kun aloitti, ja oli jo edellisenä vuonna kuitenkin totutellut erossa oloon käymällä kerhossa muutaman tunnin kerrallaan. Joillekin tuo siis voi vain olla todella vaikeaa. (Vika ei myöskään ollut käsittääkseni päiväkodissa tai missään, mitä siellä tehtiin - edelleen on samassa päikyssä ja nykyään viihtyy.)
Todennäköisesti lapsi itkee, koska ei saa masentuneelta isältään riittävää vastinetta tunteisiinsa ja on sinun kautta jo tottunut siihen. Ei lapsessa ole mitään vikaa, mutta kieltämättä ei ole "normaalia" lähes 3-vuotiaalta lapselta. Mies kuulostaa vähintään keskivaikeasti masentuneelta, sillä hän tarvitsee sinun kannattelua selvitäkseen normaalista arjesta. Mies varmaan kaunistelee lääkärissä tilannetta ja ajatuksiaan. Sinuna sanoisin miehelle, että menee lääkäriin ja ei kaunistele ollenkaan omaa jaksamistaan.
Lapsen olisi hyvä harjoitella hoitoon jäämistä jonkun muun kuin isän kanssa.
Joo, nämä ongelmatapaukset pitää laittaa heti ruotuun. Ei siitä muuten mitään tule.