HIrveä stressi ja pitää jaksaa lapsen kanssa, mikä auttaa
Olen aivan järkyttävän stressaantunut koko ajan. Rahahuolia, terveyshuolia jne. Olen nyt hoitovapaalla ja kohta pitäisi palata työhön, ja olen työtäni vihannut jo vuosia ja sairastunut työuupumukseenkin, josta en tainnut koskaan toipuakaan. Uutta työpaikkaa en ole kovasta hakemisesta huolimatta kuitenkaan saanut. Vauvan kanssa oli todella rankkaa, sillä hän heräsi joka yö ainakin kymmenen kertaa, ja yhä lapsi herää joka yö useita kertoja. Eli en ole saanut vuosiin nukuttua yhtään kokonaista yötä.
Vapaa-aikaa minulla ei ole oikein koskaan, sillä lapsi ei kestä olla erossa minusta yhtään. Mies on kyllä lapsen kanssa, mutta jos olen kotona toisessa huoneessa, niin lapsi haluaa vain juosta luokseni roikkumaan lahkeeseeni. Jos laitan oven kiinni niin lapsi huutaa ja itkee oven takana eikä isä saa häntä rauhoittumaan millään. Jos en ole kotona, niin lapsi kuulemma itkee koko ajan äitiä vaikka mies mitä yrittäisi (ja tämän uskon, sillä palatessani on aina kuulunut oven läpi itku).
Tunnen olevani aivan loppu, hermo on todella kireällä uupumuksen takia. Alan itkemään monta kertaa viikossa ihan tyhjästä, väsymyksen takia vain. Rakastan silti lastani yli kaiken enkä hetkeäkään hänen kanssa vaihtaisi pois. Mutta koko elämäni on jo vuosia ollut vain antamista ilman, että voin saada itselleni koskaan mitään takaisin tai hetkeäkään aikaa yksin toipua tai palautua. Myös työni terveydenhuollossa on sellaista, ja todella kiireistä myös. Masentunut en ole, lääkärissä käyty, todella stressaantunut ja uupunut vain.
Mikä tässä tilanteessa auttaisi?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies voisi mennä töihin?
Mies? Kyllä hän on ollut töissä koko ajan, muutaman viikon isyyslomaa piti lapsen ollessa vauva. Ap
Teidän täytyy vaan sietää lapsen mielipaha. Se ei ole maailmanloppu että lapsi itkee. Sun on saatava omaa aikaa, vaikka se tarkoittaisi että iskällä on epämukavat 1,5h pari kertaa viikossa. Elämä on epämukavaa, ja sä et voi tehdä kaikkien muiden olosta mukavaa uhrautumalla heidän puolesta. Itse asiassa uhrautumalla sä teet loppujen lopuksi kaikkien elämästä vaan vaikeampaa, kun olet hermorauniona. Tiedän kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Teidän täytyy vaan sietää lapsen mielipaha. Se ei ole maailmanloppu että lapsi itkee. Sun on saatava omaa aikaa, vaikka se tarkoittaisi että iskällä on epämukavat 1,5h pari kertaa viikossa. Elämä on epämukavaa, ja sä et voi tehdä kaikkien muiden olosta mukavaa uhrautumalla heidän puolesta. Itse asiassa uhrautumalla sä teet loppujen lopuksi kaikkien elämästä vaan vaikeampaa, kun olet hermorauniona. Tiedän kokemuksesta.
Kyllä siedän lapsen itkua yhtä hyvin kuin muutkin vanhemmat, ei ole kyse siitä. Vaan en pysty näin stressaantuneena rentoutumaan, jos koko ajan kuuluu lapsen itkua ja äiti-huuto. Meillä pieni asunto eikä sitä pääse pakoon edes korvatulpilla. Ja ulkona ollessa en myöskään rentoudu kun tiedän että lapsi itkee kotona koko ajan. Olen niin järkyttävän stressaantunut, että tarvisin täyden rauhan pääni sisälle, jotta voisin yhtään rentoutua, tilanne on päässyt niin pitkälle. Mitään tukiverkkoja meillä ei tietenkään ole, eikä asiassa kyllä miehen pitkään jatkunut masennuskaan auta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän täytyy vaan sietää lapsen mielipaha. Se ei ole maailmanloppu että lapsi itkee. Sun on saatava omaa aikaa, vaikka se tarkoittaisi että iskällä on epämukavat 1,5h pari kertaa viikossa. Elämä on epämukavaa, ja sä et voi tehdä kaikkien muiden olosta mukavaa uhrautumalla heidän puolesta. Itse asiassa uhrautumalla sä teet loppujen lopuksi kaikkien elämästä vaan vaikeampaa, kun olet hermorauniona. Tiedän kokemuksesta.
Kyllä siedän lapsen itkua yhtä hyvin kuin muutkin vanhemmat, ei ole kyse siitä. Vaan en pysty näin stressaantuneena rentoutumaan, jos koko ajan kuuluu lapsen itkua ja äiti-huuto. Meillä pieni asunto eikä sitä pääse pakoon edes korvatulpilla. Ja ulkona ollessa en myöskään rentoudu kun tiedän että lapsi itkee kotona koko ajan. Olen niin järkyttävän stressaantunut, että tarvisin täyden rauhan pääni sisälle, jotta voisin yhtään rentoutua, tilanne on päässyt niin pitkälle. Mitään tukiverkkoja meillä ei tietenkään ole, eikä asiassa kyllä miehen pitkään jatkunut masennuskaan auta. Ap
No ilmeisesti et siedä, jos jopa ulkona ollessa ajattelet vaan sitä, että lapsi itkee. Onko ongelma lapsi vai mies? Pelkäätkö enemmän lapsen itkua vai miehen jaksamista? Onko mies saanut hoitoa masennukseensa? Tuntuu että kannattelet harteillasi lapsen lisäksi miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän täytyy vaan sietää lapsen mielipaha. Se ei ole maailmanloppu että lapsi itkee. Sun on saatava omaa aikaa, vaikka se tarkoittaisi että iskällä on epämukavat 1,5h pari kertaa viikossa. Elämä on epämukavaa, ja sä et voi tehdä kaikkien muiden olosta mukavaa uhrautumalla heidän puolesta. Itse asiassa uhrautumalla sä teet loppujen lopuksi kaikkien elämästä vaan vaikeampaa, kun olet hermorauniona. Tiedän kokemuksesta.
Kyllä siedän lapsen itkua yhtä hyvin kuin muutkin vanhemmat, ei ole kyse siitä. Vaan en pysty näin stressaantuneena rentoutumaan, jos koko ajan kuuluu lapsen itkua ja äiti-huuto. Meillä pieni asunto eikä sitä pääse pakoon edes korvatulpilla. Ja ulkona ollessa en myöskään rentoudu kun tiedän että lapsi itkee kotona koko ajan. Olen niin järkyttävän stressaantunut, että tarvisin täyden rauhan pääni sisälle, jotta voisin yhtään rentoutua, tilanne on päässyt niin pitkälle. Mitään tukiverkkoja meillä ei tietenkään ole, eikä asiassa kyllä miehen pitkään jatkunut masennuskaan auta. Ap
No ilmeisesti et siedä, jos jopa ulkona ollessa ajattelet vaan sitä, että lapsi itkee. Onko ongelma lapsi vai mies? Pelkäätkö enemmän lapsen itkua vai miehen jaksamista? Onko mies saanut hoitoa masennukseensa? Tuntuu että kannattelet harteillasi lapsen lisäksi miestäsi.
Lapsi on ihana ja tavallinen lapsi, ei ongelma. Mies on jossain määrin ongelma. Hän on ollut vuosia lievästi masentunut, ei koskaan niin että saisi diagnoosin (eli sanoo että on masentunut mutta sitten kuitenkaan oireet ei riitä mihinkään kunnon hoitoon, lääkkeitä olisi saanut mutta ei oikein mitään lääkkeitä ole koskaan halunnut syödä). Mies ei varsinaisesti lapsen itkun kannalta ole ongelma vaan siksi, että joudun häntä yleisesti kannattelemaan monessa asiassa enkä vastavuoroisesti saa häneltä henkistä tukea mihinkään. Ap
Kerro tarkemmin. Minkä ikäinen lapsi? Onko lapsen kehityksessä ollut mitään poikkeavaa? Ei kuulosta ihan tavalliselta, että lapsi itkee ihan noin kovasti äidin perään kuin kerroit. Mistä arvelet johtuvan ettei isä saa millään rauhoittumaan. Onko lapselle hoitopaikka tiedossa, oletteko suunnitelleet hoidon aloitusta?
Kuinka pian olet palaamassa töihin? Kuulostaa siltä, että lapsi ei ole vielä siihen valmis, jos isänkään hoitoon ei mielellään jää. Toki itse tarvitset omaa aikaa, se on selvä. Onko teillä muita läheisiä, edes yhtä, joka voisi lasta välillä hoitaa (siitäkin huolimatta, että itkee perääsi?)
Vierailija kirjoitti:
Kerro tarkemmin. Minkä ikäinen lapsi? Onko lapsen kehityksessä ollut mitään poikkeavaa? Ei kuulosta ihan tavalliselta, että lapsi itkee ihan noin kovasti äidin perään kuin kerroit. Mistä arvelet johtuvan ettei isä saa millään rauhoittumaan. Onko lapselle hoitopaikka tiedossa, oletteko suunnitelleet hoidon aloitusta?
Täyttää parin kk päästä kolme. Päiväkotipaikka on silloin. Ei ole oikein mitään poikkeavaa ollut, paitsi on ollut minussa todella kiinni aina eikä oikein koskaan ole tykännyt olla kenenkään muun kanssa, ei siis edes isänsä ennen ole aivan vieressä koko ajan. Olemme yrittäneet tähän keksiä vaikka mitä keinoja, mutta tilanne ei ole muuttunut. Miehellä on huono itsetunto ja hän on alusta saakka kokenut jotenkin epäonnistuvansa isänä vaikka olen miten kehunut ja kannustanut, tämän vuoksi hän ei mielestäni kunnolla edes yritä lapsen kanssa, vaan jo etukäteen päättää, että ei saa lasta rauhoittumaan. Olemme asiasta puhuneet monta kertaa, myös neuvolassa, mutta ei tilanne muutu, liittyy ehkä hänen masennukseen että hän ahdistuu heti jos jokin asia ei onnistu heti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pian olet palaamassa töihin? Kuulostaa siltä, että lapsi ei ole vielä siihen valmis, jos isänkään hoitoon ei mielellään jää. Toki itse tarvitset omaa aikaa, se on selvä. Onko teillä muita läheisiä, edes yhtä, joka voisi lasta välillä hoitaa (siitäkin huolimatta, että itkee perääsi?)
Parin kk päästä. Lapsi täyttää silloin kolme, en ole keksinyt keinoa miten jatkaa kotona koska hoitovapaata en enää saa. Ei ole ketään läheistä, joka voisi lasta hoitaa, joskus ollaan ulkopuolista hoitajaa käytetty, mutta sillonkin lapsi vain itkee koko ajan. Ap
Pitäisikö ap:n sitten vain irtisanoutua työstään ja ottaa karenssi, jos muuta mahdollisuutta tilanteessa ei ole? Mielessä kävi, että onkohan lapsella kenties neuropsykiatriseen häiriöön/autismiin viittaavia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pian olet palaamassa töihin? Kuulostaa siltä, että lapsi ei ole vielä siihen valmis, jos isänkään hoitoon ei mielellään jää. Toki itse tarvitset omaa aikaa, se on selvä. Onko teillä muita läheisiä, edes yhtä, joka voisi lasta välillä hoitaa (siitäkin huolimatta, että itkee perääsi?)
Parin kk päästä. Lapsi täyttää silloin kolme, en ole keksinyt keinoa miten jatkaa kotona koska hoitovapaata en enää saa. Ei ole ketään läheistä, joka voisi lasta hoitaa, joskus ollaan ulkopuolista hoitajaa käytetty, mutta sillonkin lapsi vain itkee koko ajan. Ap
Asiat muuttuvat aivan varmasti, kun lapsi menee päiväkotiin. Ei siellä yksikään lapsi itke 8 tuntia. Ja siellä on taitavat opettajat ja hoitajat, jotka näkevät kyllä, jos lapsella on jotakin neurologisesti poikkeavaa, että täytyy konsultoida muita ja/tai lähettää tutkimuksiin.
Jos isä kokee tai on jo etukäteen "päättänyt" ettei saa lasta rauhoittumaan, hän tarvitsee (tässä tapauksessa ulkopuolista) tukea.
Koska teillä ei nähtävästi ole tukiverkkoja, ottakaa yhteyttä kunnan perhetyöhön tai neuvolaan. Perhetyöntekijä tulee juttelemaan etukäteen ja tällöin voitte kuvailla tilannetta. Varsinaisilla käynnillä sinä voit poistua kotoa ja perhetyöntekijä auttaa isää lapsen rauhoittamisessa.
Miten kielen kehitys on lapsella sujunut? Kokeillaan lukea hänelle aiheeseen liittyviä ikätasoon sopivia kirjoja. Ja ylipäätään kirjoja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö ap:n sitten vain irtisanoutua työstään ja ottaa karenssi, jos muuta mahdollisuutta tilanteessa ei ole? Mielessä kävi, että onkohan lapsella kenties neuropsykiatriseen häiriöön/autismiin viittaavia piirteitä.
Mikään näistä: https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/tietoa-lasten-sairauksista/autism… ei täsmää lapseeni.
Olen miettinyt irtisanoutumistakin, mutta ajatus pelottaa todella paljon, koska meillä on taloudellisesti tiukkaa, enkä ole saanut uutta työpaikkaa vaikka olen jo pitkään hakenut. Periaatteessa terveydenhuollossa on kyllä töitä, mutta ehkä uupumukseni paistaa niin läpi, että en saa työtä siksi, tai sitten minusta ei vain pidetä kun minua ei haluta palkata.
Ap
Mies menee tietty ulkoilemaan lapsen kanssa päivittäin ja sinä rentoudut kotona.
Kun lapsi menee päiväkotiin niin niin pidätte sen sielä aina sinun arkivapaittesi aikanakin.
Voit myös tehdä 80 prossasta työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos isä kokee tai on jo etukäteen "päättänyt" ettei saa lasta rauhoittumaan, hän tarvitsee (tässä tapauksessa ulkopuolista) tukea.
Koska teillä ei nähtävästi ole tukiverkkoja, ottakaa yhteyttä kunnan perhetyöhön tai neuvolaan. Perhetyöntekijä tulee juttelemaan etukäteen ja tällöin voitte kuvailla tilannetta. Varsinaisilla käynnillä sinä voit poistua kotoa ja perhetyöntekijä auttaa isää lapsen rauhoittamisessa.
Miten kielen kehitys on lapsella sujunut? Kokeillaan lukea hänelle aiheeseen liittyviä ikätasoon sopivia kirjoja. Ja ylipäätään kirjoja paljon.
Lapsen kielenkehitys on ikätasoista, osin jopa ikätasoa parempaa. Luemme paljon, olemme aina lukeneet paljon. Neuvola ei ole huolestunut lapsesta. Mies ei suostu ottamaan mitään tuollaista tukea vastaan itselleen, sanoo että minä saan ottaa tukea, mutta hän on silloin pois kotoa / ei tule mukaan. Ja joo, eroakin tullut mietittyä, mutta ei minulla ole mitään voimia erota enkä tiedä parantaisiko se oikeasti mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies menee tietty ulkoilemaan lapsen kanssa päivittäin ja sinä rentoudut kotona.
Kun lapsi menee päiväkotiin niin niin pidätte sen sielä aina sinun arkivapaittesi aikanakin.
Voit myös tehdä 80 prossasta työaikaa.
Arkivapaiden? Ei minulla ole sellaisia koskaan. Töissä henkilöstövajetta eikä niitä myönnetä. 80 % työajasta olen sopinut, viitenä päivänä viikossa kuusi tuntia töitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pian olet palaamassa töihin? Kuulostaa siltä, että lapsi ei ole vielä siihen valmis, jos isänkään hoitoon ei mielellään jää. Toki itse tarvitset omaa aikaa, se on selvä. Onko teillä muita läheisiä, edes yhtä, joka voisi lasta välillä hoitaa (siitäkin huolimatta, että itkee perääsi?)
Parin kk päästä. Lapsi täyttää silloin kolme, en ole keksinyt keinoa miten jatkaa kotona koska hoitovapaata en enää saa. Ei ole ketään läheistä, joka voisi lasta hoitaa, joskus ollaan ulkopuolista hoitajaa käytetty, mutta sillonkin lapsi vain itkee koko ajan. Ap
Asiat muuttuvat aivan varmasti, kun lapsi menee päiväkotiin. Ei siellä yksikään lapsi itke 8 tuntia. Ja siellä on taitavat opettajat ja hoitajat, jotka näkevät kyllä, jos lapsella on jotakin neurologisesti poikkeavaa, että täytyy konsultoida muita ja/tai lähettää tutkimuksiin.
Vai ei muka itke? Kyllä niitäkin löytyy, jotka ei siellä muuta tee kuin itkua tihrustavat ja äitiä hokevat. Aina löytyy se yksi, joka ei löydä lohtua mistään ilman äitiä.
Voisitteko palkata lapsenvahvia? Siis vaikka muutamaksi päiväksi tai jopa yöksi? Se muutama satanen kuukaudessa varmasti helpottaisi oloa, kun joku vahtii lasta sen aikaa, että voit nukkua tai rentoutua.
Diapam 10mg