Kun lapsi jää innoissaan päiväkotiin
Moni toitottaa, että ei voi meillä olla huono päiväkoti, kun lapsi kerran viihtyy siellä, viihtyy niin hyvin, että on innokkaasti menossa eikä lähtisi pois vaan viettäisi siellä mieluusti päivittäin 9 tuntia ja kaikki lomat.
TAJUATTEKO, mitä tämä tarkoittaa? Että lapsen kiintymyssuhde kotiin ja vanhempiin on silloin niin vakavasti vaurioitunut, että hän on alkanut pitää laitosympäristöä parempana kuin kotia. Että lapsi ei enää miellä kotia kodiksi vaan pitää päiväkotia, hoitajia ja kavereita ensisijaisen kiintymyksensä kohteina. Koti on vain nukkumapaikka, vanhemmat vain " niitä joiden kanssa mä elin vauvana" ja jotka nyt antavat ruokaa ja syliä ja Lintsireissuja ja muita bonareita. Lapsi siis mieltää päiväkodin normaalitilanteeksi ja kodin erityistilanteeksi.
(Tosin taitaa tämä suhtautuminen olla aina normaalia vanhempienkin keskuudessa. Lapsi hoitoon vaan kun on kiire " oikeaan" elämään sinne töihin.)
Kommentit (78)
kyllä ap:lla on pointtikin. kai se riippuu lapsesta ja pk:sta.
Teinit kun yleensä viihtyvät vielä vähemmän kotona.
tarpeidensa tähden. Päiväkodin arki on todella vaativaa pienelle ihmistaimelle, joka kokee itsensä hylätyksi. Tämä on syy, miksi lasten käytöshäiriöt ja ongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti!
mutta vastataan nyt kuitenkin.
Eivät lapset ihan noin yksinkertaisia olentoja ole. Kyllä pieni lapsi pystyy kiintymään useampaan aikuiseen. Harvassa kulttuurissa lasta hoitaa pelkästään äiti, vaan useimmiten hoitamiseen osallistuu vauva-ajan jälkeen useampia aikuisia, olivat ne sitten muita sukulaisia, naapureita tms.
Työikäiset naiset ovat aina tehneet töitä, vanhemmat naiset hoitaneet lapsia. Toki tämä on yleensä ennen tapahtunut kotiympäristössä, nykyisin lasten hoito vain tapahtuu erillisissä tiloissa.
Vaikka lapsi on viitenä päivänä viikossa hoidossa, on hän kuitenkin yli puolet, yleensä melkein 2/3 arkipäivistä kotona, lisäksi viikonloput ja loma-ajat (en usko, että yksikään lapsi on koko loma-aikaa hoidossa, vaikka joitain yksittäisiä päiviä ehkä olisikin). Meillä lapset ovat menneet ilomielin päiväkotiin, mutta tulleet myös ilomielin taas hoitopäivän jälkeen kotiin.
Vai onko alle kouluikäisissä joku vika kun ne ei esim vielä osaa laittaa itsenäisesti ruokaa?
eikä niitä saa aikaan kasvatuksella tai sen puutteella, rakkaudella tai sen puutteella. Niiden " lisääntyminen" johtuu diagnosoinnista. Se on hyvä asia koska lapset saavat apua eikä heistä enää tule hiljaisiksi piiskatuja peräkammarin poikia tai kestokoheloita mattinykäsiä tai rivirikollisia vaan he saavat kunnollisen elämän. Jos jotain niin neurologisten ongelmien " lisääntyminen" on siis merkki siitä että lapsista välitetään ENEMMÄN kuin ennen...
Meidän kotona hoidetut teinit viihtyvät hyvin myös kotona, koska tietävät, että aidosti välitämme heidän asioistaan, olemme valmiita puhumaan ongelmallisistakin asioista ja ovemme ovat aina auki myös heidän tärkeille kavereilleen, joista monet viihtyvät meillä itseasiassa paremmin kuin omassa kodissaan.
tai paremminkin se, että lapset eivät ole olleet LAITOKSISSA. Laitos on aina laitos. Ammattimainen hoito on ammattihoitoa, ammattimaista välittämistä. Se voi olla aitoa, mutta rahasta sitä silti tehdään, ja laitosympäristössä.
entäs kun se lapsi riemusta kiljuen menee kotiinkin? Ja mummolaan?
Mikäs siinä, jos lapsen psyyke sen kestää.
Lapsen hymy ei välttämättä tarkoita sitä, että lapsen paras toteutuu.
ole itkeneet hoitoon viedessä. Olivat tosin jo kohtuullisen vanhoja, yli 3-vuotiaita. Ja onhan heillä toisensa, samassa ryhmässä ovat. Hoitopäiviä on pyritty lyhentämään aina kuin mahdollista.
Tykkäävät hoitopaikasta, tykkäävät lähimmistä ihmisistään. En jättäisi lapsia hoitoon, jos he eivät viihtyisi.
Juuri samanlaisen kommentin kuulin meidän päiväkodin johtajalta. Hän sanoi, että jos lapsi viihtyy liian hyvin päiväkodissa, eikä hoitopäivän jälkeen haluaisi kotiin, niin sitten kannattaa olla huolissaan. Kuulemma silloin kotona kaikki ei ole kunnossa. Meidän tyttö kun ikävöi kovasti hoidossa, niin hoitaja lohdutti näillä sanoilla minua.
Silti olen useissa tapauksissa sitä mieltä, että
alle 3-vuotiaana päiväkotiin laitettu lapsi -> häiriintynyt nuori -> yhteiskuntaan sopeutumaton aikuinen.
miksi meidän Heidi on noin arka... pärjääköhän se nyt päivän...
Höpö höpö teidän juttuja. Eiköhän jokainen vanhempi itse tiedä onko lapsella hyvä olo missä sitten päivisin onkaan, kotona tai hoidossa. Ja meillä ainakin lapset mielellään menneet päiväkotiin mutta myös mielellään tulleet kotiin ja kapsahtaneet vanhempien kaulaan sieltä haettaessa.
Mutta jos faktoja ryhdytään esittämään, niin tueksi olisi hyvä esittää ihan oikeaa faktaa.
Ihme sitten ettei Suomessa ole tämän enempää häiriintyneitä nuoria? Suurin osa kun on oikeasti ihan fiksua ja mukavaa porukkaa :)
ja meidän äitimme menivät töihin joukolla kodin ulkopuolelle.
Ja mitä meistä on tullut? Ihan kelpo kansalaisia suurimmasta osasta. Itsekin olen päiväkodin kasvatti kunnes pikkusisko syntyi ja hyvin olen " toipunut" päiväkodissa vietetyistä vuosista. Olen sosiaalinen, empatiakykyinen, sain kiinnostuksen musiikkiin jo aikaisin, nyt soitan viulua työkseni ja sävellän. Vanhemmat ovat ehdottomasti sitä mieltä että tämä musikaalinen harrastus on nimenomaan päiväkodin lukuisien musahetkien ja konserttien tulosta. Elämä muutenkin mallillaan paitsi.... hitsi mä vein lapseni epähuomiossa hoitoon päiväkotiin. Lapset vielä viihtyvät siellä, pitäisikö olla huolestunut?
Vierailija:
Höpö höpö teidän juttuja. Eiköhän jokainen vanhempi itse tiedä onko lapsella hyvä olo missä sitten päivisin onkaan, kotona tai hoidossa.
Juu kaikki, ihan kaikki vanhemmat siis tekee oikeat päätökset lapsensa pitkäaikaisen edun mukaisesti, eivätkä KOSKAAN ole väärässä. Oli vanhempi sitten vaikka kuinka välinpitämätön, epäempaattinen, tyhmä tms. tahansa.
Vähäks paineita meille tavismammoille... koska jos en osaa olla aina oikeassa lapseni suhteen, en olekaan oikeasti vanhempi...
Kaikki eivät vain ole sitä näkyvää ongelmanuorisoa, joka hajottaa paikkoja ja joutuu poliisin kanssa tekemisiin. Ongelmanuori on myös sellainen, jolla on kiintymissuhdeongelma, ongelmia perheensä kanssa, vääristynyt äitisuhde, masentunut, itsetuhoinen, keskittymiskyvytön tai ihan vain levoton. Ota selvää, ennen kuin kerrot asioita faktoina!
Työskentelin yläasteella.
Joten jos sitten sinulta saisi faktaa. Luulisi että näinkin kamala asia olisi tutkittu aikaa sitten?
Mitäs jos lapsi pitää kavereistaan ja haluaa leikkiä heidän kanssa? Tai sitten maamme on täynnä häiriintyneitä lapsia.