Pitääkö ihmiselle antaa anteeksi jos hän ei pyydä?

Itsesi kannalta varmaan helpompi olla jos pystyt antamaan anteeksi, mutta voit tehdä sen mielessäsi eikä tarvitse kertoa sitä toiselle jos ei ole anteeksi edes pyytänyt.

Pitää ihan oman hyvinvointinsa takia. Mutta vaikeaa se on, mulla ainakin kesti aika kauan päästä yli kun ei suostunut pyytämään anteeksi millään.

Joo oman mielenrauhan takia. Itse siihen en ole pystynyt vaikka haluaisin.

No oman mielenrauhan vuoksi kannattaa antaa anteeksi ja jättää mennyt taakse. 

Ihmisen voi tietysti silti feidata, jos teko on sitä luokkaa, että ei itse halua tulla toisen kerran kohdelluksi samalla tavalla, ja kyseinen ihminen ei todennäköisesti pysty käytöstään muuttamaan. Tai, jos kyseessä sillä tavalla lähipiiriin kuuluva ihminen, että häntä ei voi feidata, suhtautumistaan häneen voi kuitenkin muuttaa siten, että siirtää tyypin mielessään hyllylle oudot ilmiöt, joista ei pidä välittää/henkilöt, joiden käyttäytymiseen ei kannata luottaa.

Ei tartte.

En rupea pyytämään anteeksi sitä, että toinen käyttäytyy idioottimaisesti minua kohtaan.???? Hänen mielestään minun pitäisi. Pitäköön kioskinsa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tartte.

En rupea pyytämään anteeksi sitä, että toinen käyttäytyy idioottimaisesti minua kohtaan.???? Hänen mielestään minun pitäisi. Pitäköön kioskinsa.

Anteeksiannostahan tuossa oli, ei pyynnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tartte.

En rupea pyytämään anteeksi sitä, että toinen käyttäytyy idioottimaisesti minua kohtaan.???? Hänen mielestään minun pitäisi. Pitäköön kioskinsa.

Taisit lukea tai käsittää aloituksen väärin.

Ei todellakaan!

Ei edes aina silloin kun pyytää.

Anteeksiantaminen on ennen kaikkea sinun itsesi kannalta hyödyllistä. Sille anteeksiannon kohteelle tulee joka tapauksessa jokin seuraus siitä anteeksiannettavasta asiasta, kukaan ei voi sitä estää.

Ei pidä vaikka pyytäisi anteeksi. Anteeksiantaminen on henkilökohtainen päätös eikä velvoite.

Useimmiten anteeksianto tapahtuu vähitellen oman kypsymisen ja ajan kulumisen myötä. Se ei tarkoita tekojen hyväksymistä eikä sitä, että voisi ottaa ihmisen elämäänsä. Mutta jonakin kauniina päivänä voi huomata, että on päässyt irti vihasta ja kaunasta.

Toisaalta kaikkien anteeksiantokyvyllä on rajansa, enkä ihmettele yhtään, jos ei voi joitakin asioita anteeksi antaa. Tosin jotkut ovat kyenneet antamaan anteeksi jopa lapsensa murhaajalle. Sitä ei "pidä" tehdä, mutta se varmasti helpottaa elämän jatkamista.

Kannattaa yrittää. Vihaamalla ja katkeroitumalla aiheutat vain itsellesi pahaa oloa. Se väärin tehnyt ei varmaan edes muista tai tajua koko asiaa. Ilkeät ja epäreilut kaivavat oman kuoppansa ennemmin tai myöhemmin.

Kaikkihan me ollaan joskus huomaamattamme loukattu jotakuta ajattelemattomilla puheilla.

Avaa hieman.

Mulla oli joskus kaveri joka piti 20 vuotta sisällään ihan pikkuasian. Kun äitini oli keittänyt munia liian vähän ja kaveri sanoi inhoavansa löysiä munia.

Elämä pilalla löysien munien takia.

Sanoi ettei voinut ikinä antaa anteeksi.

Muista syistä johtuen tiemme erosivat. Luojan kiitos.

Onko syytä pyytää, vai onko sen kuvittelu vain korviesi välissä.

Sincc

Ei! Eikä tarvitse antaa anteeksi, vaikka pyytäisikin. Loukkaamisella aiheutettua mielipahaa ei voi pyyhkiä pois.

Pakkohan tässä elämässä on vain kuolla ja sekin vain kertaalleen.

Joten, ei tarvitse jos ei haluu. Mutta se saattaisi auttaa lähinnä sinua itseäsi.

Multa on turha pyytää anteeksi, en ymmärrä ollenkaan anteeksiantamista. Tai no myöhästymistä voi pyytää anteeksi ja muita siihen verrattavissa olevia asioita, mutta tahalliset teot eivät kuittaudu anteeksipyynnöllä.

Itse en pyytele tai anele. En kuuntele parjausta. En jää katsomaan.

Jotkut ihmiset on niin INCORRIGIBLE.

Pyydelkööt toisiltaan.

Yritän suojata itseni tuollaiselta.

Siunausta.

Sinä ilmeisesti tunnetasolla tuomitset ja syytät sitä jotain toista ihmistä, sitä "pahantekijää".

Nyt minua kiinnostaa: mitä aivoissa tapahtuu silloin kun antaa anteeksi? Siis tuntuuko se joltain? Vai mitä ihmettä?

Onko niin että kun antaa anteeksi niin se syyttävä tunne jotenkin vapautuu aivoista, niin että aivot ovat vapaat taas tuntemaan jotain ihan muuta. Mutta jos taas syyttävää tunnetta ei saa aivoistaan poistumaan, niin se jää sinne jumiin, kasvamaan, jatkumaan... ja lopulta se on kasvanut jättimäiseksi krooniseksi kaunaksi ja katkeruudeksi joka myrkyttää koko ihmisen?

Ei tarvitse eikä se perusteeton anteeksi antaminen parempaa mieltä tuo eikä rauhaa. Pyydät itseltäsi korkeintaan anteeksi, että olet sallinut itseäsi kohdeltavan huonosta ja koita ottaa vastaan anteeksipyyntösi.