Pitää hyväksyä, etten ole kaunis
Olen vältellyt aihetta. Peilistä katsoo muhku. Kyllä varmaan kelpaan silti jollekin.
N47
Kommentit (13)
Sinusta en tiedä, mutta itsellä on kans sama hyväksyttävänä - ja myös se, että en ole enää nuori vaan kohta keski-ikäinen. Suren jotenkin paljon sitä, että nuoruus kului monissa suruissa ja sairauksissa
Vierailija kirjoitti:
Sinusta en tiedä, mutta itsellä on kans sama hyväksyttävänä - ja myös se, että en ole enää nuori vaan kohta keski-ikäinen. Suren jotenkin paljon sitä, että nuoruus kului monissa suruissa ja sairauksissa
Elämä on lyhyt. Itsekin olen sairastanut ja jäänyt liian usein sängyn pohjalle makaamaan. Olen kyllä nauttinutkin ja ollut onnellinen. Toisinaan.
Vierailija kirjoitti:
Laihduta
Ehkä auttaa. Ehkä ei.
Jaa. Minä hyväksyin oman rumuuteni jo ala-asteella. 😎
Aina voit lohduttautua sillä, että olisit ihan nätti, jos et olisi muhku. Mä en ole muhku, mutta en siltikään kaunis, joten toivo on menetetty.
Minä olin nuorena nätti ja nyt keski-ikäisenä rupsahtaneena on ihana on olla näkymätön. Vihdoinkin saa olla ihan vain ihminen eikä mikään himon kohde. En olisi nuori ja nätti enää mistään hinnasta.
Mutkua auttaa jos elää ja syö terveellisesti, aivan olennainen, ei siitä kauniiksi muutu, mutta olemuksesta tulee kiinnostavampi, näkee sen eläimistäkin miten kiiltävä turkki viehättää.
Mutta mä olen niin ruma etten voi mennä ulos kävelylle, lapset rupee itkemään ja koirat juoksee häntä koipien välissä puskaan uikuttamaan, kissat kiipee puuhun ja jopa narkkarit kusee housuun.
Mun on vaikea hyväksyä etten enää ole edes vähän nätti. Lapsena ja teininä olin ruma, sitten 20-30 v ihan nätti (saaden silti torjuntoja miehiltä ulkonäön vuoksi), siitä eteenpäin olen ollut enenevästi ruma. Mulla vaan on niin surkeat naamageenit. Jalatkin on lyhyet ja selkä pitkä ja leveä, rinnat kehityshäiriöiset, että ihan sama miten timmi on olen silti ruma.
Minua on aina sanottu hyvännäköiseksi, mutten vieläkään ole oppinut hyväksymään ulkonäköäni. Olen ollut hoikka, lihava ja kireän lihaksikas. Joka vaiheessa jotkut naiset tykänneet. m50
Olen saman ikäinen ja viimeisen vuoden aikana joutunut opettelemaan hyväksymään keski-ikäisen ulkokuoreni. Ei ole ihan helppo homma, mutta edistynyt olen.
Ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää terveydestä huolta ja hyväksyä oma muuttunut ulkonäkö. Meistä jokainen vanhenee ja helpommalla pääsee, kun nöyrtyy sen edessä ja hyväksyy nämä elämään kuuluvat muutokset, jotka jokainen muukin käy läpi. Nuorempi en halua olla, vaan päästä sinuiksi tämän keski-ikäisen habituksen kanssa.
Kauneus on katoavaista, mutta rumuus sen kuin lisääntyy.