Millainen ihminen on tietämäsi suonensisäisten huumeiden käyttäjä?

tiesin pari.. olivat jo varhain ajautuneet "elämän syrjäteille" ja kyllä se näkyi päälle päinkin. kuolivat suhteellisen nuorina. R.I.P. 

Kuollut reilu parikymppisenä.

Ex-käyttäjä jonka tunnen, on äärimmäisen ihana persoona. Sellanen superempaattinen ja hirmu ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan.  Semmonen maailmaa rakastava persoona, joka ajattelee kaikesta tosi positiivisesti ja avoimin mielin.
Piikitti itteään lukioikäsenä alle vuoden, ajautu huumeisiin vääränlaisen kaveripiirin ja perheongelmien takia.

Tunnen muutamia...yksi istuu vanilassa, kun pahoinpiteli ihmisen pankkiautomaatilla rahaa saadakseen. Yks tyyppi kierrellyt perhekodissa, ollut katkasussa montakertaa ja rikosrekisteriäkin on pitkä lista. Ikäiselläni miehellä oli alkoholisti yh- äiti joka hakkasi tätä lapsena. Mummonsa taisi sitten kasvattaa pojan.... Ajautui sitten huonoille teille ja narkkaa uuden tyttöystävänsä kanssa päivät pitkät. Kaikki mukavia tyyppejä, mutta huumeet taitavatkin kunnon ystävät voittaa :)

Up

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 20:15"]

Minä olen narkomaani. Työkaverit ja ystävät eivät varmaan uskoisi, jos kertoisin luurangoista kaapissani. En näytä tyypilliseltä narkoomaanilta. Ystävät ovat monesti kauhuissaan jutelleet narkeista ja siitä miten pelkäävät heitä. On niin paljon tehnyt mieli avata suu, mutta olen ollut hiljaa. Jäljet käsivarsissani paljastaisi totuuden.

[/quote]

No kauhuissani voin kertoa kuolemasta. Kyllä sinäkin huonoon jamaan vielä joudut ellet tajua lopettaa.

Tiedän parikin. Vanhoja koulu"kavereita", siis joiden kanssa olin peruskoulussa samalla luokalla. Yksi on aivan ihana ihminen. Aina kun nähdään kadulla, hän tulee juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Ei mulla käy mielessäkään että tekisi jotain. En tietysti ihan täysin voi luottaa (siis tyyliin että antaisin vauvan hänelle syliin) koska aina silmistä näkee ettei ole ihan maanpinnalla :( nyt hän on kylläkin kuulemani mukaan katkolla ja hyvin menee :) toivon todella hänen pääsevän irti huumeista.

Sitten on toinen sankari. Asuu vielä 20 vuotiaana äitinsä luona, ja nyt on kahteen kertaan käynnyt tähän käsiksi. Onneksi molemmilla kerroilla isoveli on ollut käymässä ja päässyt väliin. Iso kokoinen mies ja todella pelottaisi mennä hänen kanssaan juttelemaan. Moikkaan kyllä kohteliaasti kadulla sillä hänkin tekee niin, aina kun huomaa.

Parista muustakin olen kuullut että käyttävät mutta heitä ei ole näkynyt missään moneen vuoteen.... mitenhan meidän luokasta tuli noin paljon narkkareita xD kuitenkin ihan hyvällä alueella käytiin koulua

Lääketieteen kandi. Kertoi vetävänsä kamaa töissä päivystyksessäkin. Olin ihan järkyttynyt. Tämä tuli ilmi moniongelmaisten terapiaryhmässä, jossa oltiin molemmat asiakkaina. Eksän kavereista moni käytti piriä. Mukavia ihmisiä, mutta ei niistä kukaan töissä viihtynyt. Mtt:n ja sossun asiakkaita. Ulospäin ihan siistejä tavallisia ihmisiä.

Aivovammainen. Reippaasti alle 20-vuotiaana kärsinyt hapenpuutteesta heroiinin yliannostuksen seurauksena, elvytetty mutta seurauksena vaikea anoksinen aivovamma. Toisinsanottuna ei pysty ilmaisemaan itseään mitenkään, ei liiku eikä puhu. Laitospaikalla vuodepotilaana. 

Väkivaltainen, seonnut huumeista, sokeutunut. Ennen oli mukava.

Läheisin tietämäni on lapseni.

Kuivilla nykyään, ihana fiksu nuori aikuinen :) Käyttäessään rakas lapseni, joka sai ajoittain pahoja raivareita, oli rikollinen jne. 

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:33"]

Lääketieteen kandi. Kertoi vetävänsä kamaa töissä päivystyksessäkin. Olin ihan järkyttynyt. Tämä tuli ilmi moniongelmaisten terapiaryhmässä, jossa oltiin molemmat asiakkaina. Eksän kavereista moni käytti piriä. Mukavia ihmisiä, mutta ei niistä kukaan töissä viihtynyt. Mtt:n ja sossun asiakkaita. Ulospäin ihan siistejä tavallisia ihmisiä.

[/quote]

Melko erikoisesti katselee maailmaa, jos kuvaa pirinistiä siistiksi tavalliseksi ihmiseksi. Näkyy kyllä kilometrin päähän. 

Ja tämä yksi salakäyttäjä. Kukaan ei koskaan ole ihmetellyt valtavia pupillejasi? Valvomisiasi? Laihuuttasi?

Hyvä ystävä käyttää, luonteeltaan muuttunu hyvin epäluotettavaks ja sillon kyllä on aikaa tavata jos jotenki hyötyy.

Opiskelee terveysalalla ja käy töissä samalla alalla.

Päälleppäin ei IKINÄ KUKAAN uskois.

Rahaa käyttänyt reilussa vuodessa parikymmentä tuhatta ja alkaa olemaan velkakierteessä, saa nähdä kuinka käy. :/

Mieheni ystävä oli sekakäyttäjä ja kuoli nukkuessa vuosi sitte.

Tuntuu pahalta odottaa miten omalle ystävälle käy.

Ja olen yrittänyt auttaa, muttei "tervettä" ihmistä voi auttaa.

Surullista.

Mulla on yksi kaveri mikä nuorempana sekoili huumeiden kanssa, mutta on aina ollut kova painamaan duunia, pari lasta ok talo ym. On sanonut että oli sellaista sekoilua vaan eikä ollut ikinä koukussa mihinkään aineisiin.

Huimaa touhua huumepiireissä pyöriminen kun on juttuja kuunnellut, varsinkin nuoret tytöt/ naiset tekee mitä vain saadakseen aineita.

Itse olen ollut ehdottomasti huumeita vastaan aina, mutta eihän kaikki kännissä sekoilevatkaan ole alkoholisteja.

Tunne pari piikittävää narkomaania, olen tuntenut ne lapsesta asti, niillä oli ihan kamalat perheolosuhteet lapsina, hakkaamista, alkoholismia jne.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 13:01"]

Melko erikoisesti katselee maailmaa, jos kuvaa pirinistiä siistiksi tavalliseksi ihmiseksi. Näkyy kyllä kilometrin päähän. 

Ja tämä yksi salakäyttäjä. Kukaan ei koskaan ole ihmetellyt valtavia pupillejasi? Valvomisiasi? Laihuuttasi?

[/quote]

Narkit aina itse luulee ettei kukaan oikeasti huomaa, kaikki kyllä huomaa, ihmiset ei vaan halua sanoa mitään.

Käytin joskus nuorempana muutaman viikon silloin tällöin suonensisäisiä, muuten koko nuoruus meni pilvessä ja pöllyissä. Söin aika paljon erilaisia rauhoittavia, joita sekä sain että ostin. Kun tuli noi kovemmat aineet kuvioon, säikähdin nähdessäni pidemmän ajan narkkarielämää viettäneitä ja tei välirikon niihin ihmisiin. Sen jälkeen ei ole huumeet kelvanneet. Olen ihan tavallinen, keski-ikäistyvä, työssäkäyvä naisihminen.

no ei nämä käyttäjät itse sitä tiedosta että erottuvat joukosta kyllä aika sadan kilometrin päähän. jotain kokaiinia jos nenäänsä vetää bieleissä, ei sitä kukaan voi tietää, mutta suonen sisäset on suonen sisäsiä ja niistä ikävä kyllä näkee sen päälle päin. kaikki se hampaiden kiristely ja koko kaamea olemus paljastaa narkkarin narkkariksi. tämä siis sinulle jolla on "luurankoja kaapissa. taitaa olla lasivitriini. 

Kyllä pirinististä käytön huomaa kilometrin päähän, subunististä ei välttämättä. En usko tuota "käytän eikä kukaan huomaa, elämässäni on kaikki hyvin".

Veljeni lapsuus: Äärimmäisen herkkä, empaattinen, ystävällinen ja toiset huomioiva poika. Ujo ja vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Kotoa hyvin suvaitseva asenne säännöllistä päänsekoitusta kohtaan (alkoholilla, ei huumeilla). Pääosin hyvä ja ns. tavallinen lapsuus, ei kiusaamisia, kotona ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa, vaan paljon rakkautta ja kunnollista huolenpitoa.

Nuoruus: Ensin mietoja huumeita ja "viihdekäyttöä" vuosikaudet, reilu parikymppisenä kuvioon kovat aineet ja monenlainen sekakäyttö (lääkkeet jne.). On kolaroinut autoja monta kertaa huumepäissään. On joutunut putkaan pyöriessään täysin sekaisin ja psykoosissa(?) kaupungilla. Pari hyvää naista on lopettanut pitkät parisuhteet kun ei jaksa (enkä ihmettele). Ollut velkakierrettä ja on ollut väkivallan uhkaa huumeveloissa. Niitä on joutunut vanhemmat maksamaan, ettei veljeni sormia katkota. Läheisille aiheuttanut jatkuvaa huolta ja surua. Välillä ollaan toiveikkaita kun menee pidemmän aikaakin hyvin, mutta jatkuvan pelon kanssa eletään. Pahimmissa vaiheissa tuntui, kuin veljeni kuolisi edessäni, vaikkei ole kuollut. Huumeet muuttivat niin rajusti persoonaa. Tilalla oli veli, jota en tunne: täysin itsekäs, toisten tunteita huomioimaton, kylmä, laskelmoiva, kaikkia hyväkseen käyttävä (että saa rahaa), valehteleva (jauhaa paskaa kaikkien korvat täyteen), epäluotettava jne.

Välillä tuntui, että olemme päässeet pahimman yli. Ehkä olemmekin, mutta huoli ja pelko ei hellitä kuin vasta vuosien jälkeen. Rakkaudesta monet kamapäissä tehdyt teot antaa anteeksi, vaikkei ehkä pitäisi. Itse en naisena voisi elää huumeriippuvaisen puolisona, vaan lähtisin asap. Toivon vain ja ainoastaan kaikkea hyvää veljelleni. Riippuvuus on vain niin vahva. Toisen elämää ei kuitenkaan pysty muuttamaan eikä kukaan raitistu ilman omaa tahtoa, vaikka olisi välittäviä läheisiä tukena kuinka paljon.