Säälittää 15v tyttäreni :(

Minä aikoinaan. *Viihdyin* parhaiten yksin ja viihdyn edelleen vaikka ystäviä onkin. Haluan tavata ihmisiä vain harvakseltaan.

mitäs jos tyttö viihtyy mieluummin yksin?? lisäksi sain tekstistäsi kuvan, että tyttö on suht luova -> kirjoittaminen, tanssi, kielet jne... ja varmaan aika tyypillistä että tollaset ihmiset ylipäätään viihtyvät hyvin omissa oloissaan, vaikka kavereitakin olisi. älä huolehdi, kaikille löytyy kyllä seuraa jos niin haluaa, mutta tässä tapauksessa luultavasti ei.

Olisit onnellinen, että tyttäresi on kotona sen sijaan, että olisi kaikki viikonloput ja jopa arkipäivisin "bilettämässä" ja "kännäämässä" kotiaresteista huolimatta.

Terv. 16-vuotiaan haistattelija-bilehileen äiti, jonka perään saa aina soitella ja hakea ties kuinka kaukaa, viime viikonloppuna 70km päästä kaverinsa luota...

Suomen kielessä sanotaan 'sujuvasti'. Toisaalta sujuvuus ei tarkoita mitään, vaan kielitaidon mittaamista varten on kehitetty eurooppalainen taitoasteikko. Sujuva voi olla toistelemalla ja yhdistelemällä pienen pientä sanavarastoa hyvin nokkelasti.

Minun mielestäni tuossa iässä on ihan normaalia nauttia yksinolosta. Jos ei itse kärsi, niin OK. 

Olin juuri kuvailemasi kaltainen lapsi nuorempana. Kaverit olivat kaukana (lähinnä juurikin noiden kirjoittajapiirien kautta internetistä tavattuja) ja omat harrastukset sekä yksinolo olivat tärkeitä. Nyt opiskelen yliopistossa ja kavereita tulee nähtyä myös vapaa-ajalla kun ovat lähempänä. En ollut onneton missään vaiheessa, tuskin on tyttäresikään jos mitään kiusaamista tai muuta ei ole. Toiset vaan viihtyy yksin.

Vaikea sanoa noin äkkiseltään, mikä voisi olla neuvoksi. Voihan olla, että tyttäresi haluaa olla vapaa-ajallaan mieluiten omissa oloissaan. Mutta kun mietin esimerkiksi itseäni 15-vuotiaana, tilanteeni oli juurikin se, että koulussa ja harrastuksissa minulla oli seuraa, mutta vapaa-ajalla jouduin olemaan yksin, enkä nauttinut siitä ollenkaan. Minusta kannattaisi koittaa jutella tyttären kanssa syvemmin aiheesta, jos hän siitä suinkin suostuu keskustelemaan.

Tsemppiä teille molemmille! :)

Mitäs kaikkia kieliä 15 v puhuu fluenttina, ettei ihan natiivitasolla?

Mielestäni on hyvä, että huolehdit lapsesi hyvinvoinnista! On ihan tervettä huolestua, jos hän todella on aina omissa oloissaan. Suosittelen ottaman asian esille esimerkiksi ruokapöydän äärellä, voit aloittaa vaikkapa kyselemällä hänen koulukavereidensa lomasuunnitelmista ja sen jälkeen tarkemmin koulukavereista.

Hymyyn ei aina kannata luottaa, sillä sen taakse saattaa kätkeytyä pohjaton määrä surua. Itse olin nuoruusvuosinani kiusattu ja olin aina kotona perheeni kanssa. Surusta huolimatta yritin hymyillä vanhemmilleni ja esitin olevani ok. Näin saattaa olla myös tyttäresi kohdalla.

Lapsinero aivan selvästi. Turhauttaa ikäisensä seura.

Minäkin viihdyin tuossa iässä paljon yksinäni. Kavereita oli mutta yleensä olin koulupäivien jälkeen yksikseni jotain tekemässä.

Olin juuri kuvailemasi kaltainen teini silloin aikoinani! Taustalla oli hieman masennusta ja riitaisat kotiolot, mutta loysin internetista seuraa ja kaytin yksinoloajan melko parhaimman paalle - opiskelin itse kaksi uutta kielta, kerasin melko kattavan yleissivistyksen ja loin kansainvalisia ystavyyssuhteita. Lukion jalkeen pakkasin kamppeeni ja lahdin yliopisto-opiskelijaksi ulkomaille, opiskeluni ovat kokonaan toisella niista teini-iassa opiskelemallani kielista. Hyvin on mennyt, olen kaantynyt nyt aikuisempana paljon sosiaalisemmaksi!

Ei kannata siis huolestua, jos teinilla nayttaa muuten menevan hyvin. Jutella kannattaa, mutta ei painostavasti. Oma aitini painosti minua yksinolosta, ja oli ahdistavaa vastata asenteellisiin kysymyksiin ja puolustaa omia hyvia aikeita (harrastukset, jotka nyt sattuivat olemaan yksinaisia). Valimme jaivat todella etaisiksi!

Muistan itsekin kayneeni teinina shoppailemassa yksin, vein koiraa lenkille, kavin kirjastossa, jopa ulkomaanreissulla ilman seuraa. Taitaa olla ihmistyypissa, kaikki eivat aina tarvitse seuraa ymparilleen. Itsella ainakin murrosika oli vaihe, jossa mieluiten hahmotin asiat rauhassa yksinani, ja taysipainen ihminen minusta on tullut.

Voi siis olla, etta tyttarellasi ei olekaan mikaan vikana :)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 17:33"]

Mitäs kaikkia kieliä 15 v puhuu fluenttina, ettei ihan natiivitasolla?

[/quote]

Miksei voisi? Kummilapseni iältään 14-v puhuu myöskin lähes fluenttina montaa kieltä - englantia ruotsia saksaa ja hollantia. Aloittanut opiskelemiset nuorena. Monet kielet tukevat toisiaan ja täten on helpompi oppia uuden kielen kielioppia + sanoja. Etenkin jos ja kun kaveripiirissä pyörii ihmisiä eripuolilta maailmaa, niin ei ole mikään mahdottomuus. Lapset ja nuoret oppivat kielet sitäpaitsi paljon helpommin kuin vanhemmalla iällä.

Fluentti ja fluentti. Jos ei itse osaa kieltä, kuulostaa siansaksakin fluentilta.

Niin muakin surettaa oma 10-vuotiaani. Huomenna meen taas psykologille itkemään, kun en tytön nähden voi. Kunpa joskus juoksikin pitkin kyliä. Mutta kotona vaan. Ja kauhea myöntää, mutta menee itsellä ajoittain aivan hermot, kun aina vaan luuhaa kotona. Harrastaa ja ihan ok pärjää koulussa. Mutta, en vaan kestä tätä :-(

Olin tuollainen teini ja viihdyn vieläkin parhaiten omissa oloissani, silti minulla on hyviä ystäviä/ mielenkiinnon kohteita/ olen luova ihminen, kuten tyttäresi ja olen jopa päässyt naimisiin, vaikka äitini mielestä se oli mahdotonta kun en riehunut teininä poikien kanssa. Osaan olla työssäni sosiaalinen ja jutella niitä näitä työkavereiden kanssa, mutta tarvitsen oman tilani vapaa-ajalla.

Olin tuollainen teini ja viihdyn vieläkin parhaiten omissa oloissani, silti minulla on hyviä ystäviä/ mielenkiinnon kohteita/ olen luova ihminen, kuten tyttäresi ja olen jopa päässyt naimisiin, vaikka äitini mielestä se oli mahdotonta kun en riehunut teininä poikien kanssa. Osaan olla työssäni sosiaalinen ja jutella niitä näitä työkavereiden kanssa, mutta tarvitsen oman tilani vapaa-ajalla.

Muistan itsekin oman lapsuuteni kun kaverit useinkin pyysivät "kylille" mutta harvoin menin. Oma seurani oli kaikkein mukavinta ja koulukavereista sai koulussa tarpeekseni. 14v tyttäreni on tuolta osin aivan samanlainen .

Mä oon aina viihtynyt parhaiten yksikseni, ei ainakaan tarvi mennä muiden pillien mukaan. Yksin shoppaileminen on parasta, kun saa ite päättää mihin kauppoihin menee, eikä tarvitse kuunnella shoppailukaverin valittamista tai odotella pukukoppien ulkopuolella... ainakin näin ajattelin teinivuosinani :)

Ja tyttäresi tavalla olen myös luova ihminen. Harrastin nuorempana jazz-tanssia, pianoa ja olin innokas runoilija. Pakko myöntää, että valehtelin usein kavereilleni muista menoista, kun tykkäsin niin paljon olla yksinään.

Meillä on ainakin niin, että normaalin lukuvuoden aikana teinityttäreni viihtyy yksinään vapaa-ajalla. Koulussa vietetään kuitenkin monta tuntia päivässä ja kavereita näkee siellä. Lomalla hän taas on ulkona kaverien kanssa ehkä pari kertaa viikossa. Yksikseen viihtyvää tyyppiä, muttei kuitenkaan epäsosiaalinenkaan.

Itse olen erittäin tyytyväinen, että viihtyy paremmin kotona muun perheen kanssa kuin kaverien kanssa juhlimassa alaikäisenä :)

Mulla oli yläasteella kavereita, ei paljoa, mutta kuitenkin. Aika paljon oli silti yksin koulun jälkeen, kavereilla oli niin paljon harrastuksia ja muita kavereita joiden parissa meni aika. Joskus kuitenkin tehtiin yhdessä jotain. Shoppailemassa kävin usein yksin.
Mä en ollut hymyilevä vaan aika yrmy, ainakin kotona... :D