Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni haluaa lapsia?
26.05.2014 |
Vanhoissa opiskelukavereissani on pari todella äidillistä naista, jotka tuntuvat nykyisin olevan aivan elementissään lasten kasvattajina ja hoivaajina. He nauttivat suunnattomasti lasten kanssa olemisesta, lapsiperhe-elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä, heillä on kasvatusnäkemystä, pedagogista otetta ja ylipäätään paljon vanhemmuuteen sopivia luonteenpiirteitä ja taitoja.
Minulla on myös erittäin läheinen ystävä, jolle vanhemmuus on aiheuttanut hirvittävästi stressiä, elämänilon katoamista, pettymyksiä ja jos ei katkeruutta niin ainakin tietynlaista kaihoa aikaisempaa elämää kohtaan. Hänellä on vain yksi lapsi, ja lisää ei taida tulla. Tiedän, että hän rakastaa lastaan siinä missä nuo toisetkin, mutta vanhemmuus ei tunnu samalla lailla palkitsevalta ja mukavalta.
Joskus ihmettelen, miten on mahdollista että yhdeksän kymmenestä naisesta haluaa lapsia jossakin vaiheessa elämäänsä. 30 % kuulostaisi paljon järkevämmältä luvulta. Onhan kyseessä sentään suuri vastuu ja paljon työtä ja sitoutumista.
Jos unohdamme yliyksinkertaistavat "se on vain biologiaa" ja "ihmisen tarkoitus on lisääntyä" -selitykset, mikä saa edelleen niin monen naisen valitsemaan äitiyden, vaikka maailma on nykyisin mahdollisuuksia täynnä?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 09:41"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 09:32"]
Miksi sä olet sitten sitä mieltä, että lasten hankkimattomuus on paras mahdollinen asia kaikille?
[/quote]
Koska lopetit hakkaamasta vaimoasi? -ap
[/quote]
Aina tämä maneeri, että vastataan vain osaan viestistä. Ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 09:32"]Monien On varmaan vaikea löytää elämäänsä tarkoitusta, jos ei tee lapsia. Kun sitä ei voi kokeilla, eikä voi tietää etukäteen ja kun kaikki muutkin tekevät. Minun kahdelle ystävälleni tuli kiire saada lapsia, kun minä sain lapsen. Kumpikaan ei ollut koskaan puhunut lapsihaluistaan, tai toinen jopa oli aiemmin sitä mieltä ettei koskaan tule haluamaan jälkikasvua. Niin se ryhmäpaine toimii. Vaikka molemmilla on kiinnostavat työt ja tähän asti tyydyttävät elämät, kummallekin tuli olo, että heiltä puuttuu nyt jotain ja se on lapsi.
Asiasta ei voi puhua oikein millään tasolla. Jokaisella on oikeus haluta ja tehdä lapsia.
[/quote]
Just joo. Mistä sinä tiedät kavereidesi syyt lasten hankinnalle?
Minä olen jo vuosia vain odottanut että oma elämäntilanteeni on tarpeeksi hyvä lasten hankinnalle (työkokemusta, pitkä parisuhde (9v), säästöjä jne). Tällä välin olen ulospäin esittänyt hyvin välinpitämätöntä lapsiasioissa, itseäni säästääkseni.
Nyt sitten pikkusiskoni hankki lapsen opiskelijana ja tuoreeseen suhteeseen ja muutama ystävä samoin. Sattumalta oma elämäntilanne alkaa pikkuhiljaa olla vihdoin sellainen, että lapsia voi alkaa vastuullisesti yrittämään. Että ÄRSYTTÄÄ tuollaiset "tuliko vauvakuume pikkusiskon vauvasta" -kyselyt kun se kuume on ollut raastava jo vuosia!!!
Argh. Sainpa purettua.
Itse aiheeseen, kyllä minulle on tärkeää että saan elää kokonaista elämää niinkuin eläimille nyt on luontaista. Ja toki halu on taata omien geenien menestyminen tällä planeetalla.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 09:33"]
Minä ymmärrän kyllä AP:ta ja olen aika lailla samaa mieltä. Jotkut ovat varmaan hankkineet lapsia lähinnä sosiaalisen paineen ja "niin vain kuuluu tehdä vaikkei se suunnattomasti kiinnosta" ajatuksen takia. Mutta jotenkin olen vähän myös sitä mieltä että mitä väliä. Eikö se ole itsestäänselvyys etteivät kaikki ole yhtä synnynnäisiä äitejä ja haaveile perhe-elämästä. Oletko siis sitä mieltä että heidän ei kannattaisi tehdä lapsia? Se on ollut heidän oma päätöksensä kuitenkin ja mitä väliä jos nyt ei nauti äiteydestä yhtä 100% kuin joku muu? Täytyy myös muistaa että on ihmisiä joilla ei koskaan tunnu olevan mikään hyvin. He saattaisivat olla onnettomia ilman lapsiakin. Enkä usko että hekään jolle äitiys ei tule niin luonnostaan ovat onnettomia. Heille se ei vain ole ominaisin rooli. Itse en koe suurta halua perustaa perhettä ja viettää perhe-elämää. Lasten hankkiminen ei ole yksi suurimmista unelmistani. Mutta voisin hankkia ehkä yhden lapsen joskus kymmenen vuoden kuluttua biologisen kellon tikittäessä viimeisiään. Mistä ap tietää olisiko joku onnellisempi ilman lapsia?
[/quote]
Eikös sillä lapsellakin olisi oikeus olla onnellinen, ja syntyä perheeseen, jossa häntä oikeasti halutaan ja osataan kasvattaa? Liian usein ihmiset miettivät vain onaa onnellisuuttaa tehdessään lapsia. "Minulla on tyhjyys elämässä, jonka lapsi voisi täyttää, ehkä minä olisin onnellinen, kun minulla olisi lapsia ja lapsenlapsia."
Maailmassa on sangen paljon ihmisiä, jotka toivovat, etteivät olisi koskaan syntyneetkään. Sitä ei tietenkään voi etukäteen tietää, millaisen lapsen synnyttää, mutta olisi hyvä, jos äidit edes tiedostaisivat, että näinkin voi käydä. Sen sijaan, että äidit miettivät vain omaa onnellisuuttaan ja lastenhuoneen sisustusta, heidän olisi hyvä myös pohtia, miten voivat lastaan auttaa, jos tämä kouluikäisenä toteaa, ettei olisi koskaan halunnut syntyä tai että haluaa kuolla. Mikä elämässä on niin hienoa, että halusitte ehdottomasti antaa elämän lahjan eteenpäin? Kertokaa se lapsellenne. Ja katsokaakin, että ainoa syy, miksi teitte uuden ihmisen tähän maailmaan kärsimään, ei ollut pelkästään se, että ajattelitte siitä lapsesta olevan itsellenne iloa ja hyötyä!
Mä uskon, että monille lapsettomuus on hyvä ja "oikea" valinta, mutta väitän myös, että "väärän" valinnan tässä asiassa tehneet lähes aina sopeutuvat tilanteeseen ja ovat yhtä onnellisia kuin mitä olisivat olleet ennen lapsia. Epäilen, että se pieni vähemmistö, joka ei sopeudu, olisi onneton muutenkin, ts. heillä on jotain omia ongelmia alunperinkin.
Minusta tuo on ihan hyvä kysymys. Minuakin usein ärsyttävät yksinkertaistavat biologiapohjaiset selitykset kaikkeen mahdolliseen. Juuri tässä asiassa kuitenkin luulen, että biologia on oikeasti aika voimakas vaikuttaja. Tottakai sosiaalisilla malleillakin on osansa ja jos kyseessä olisi joku ehdoton biologinen väistämättömyys niin eihän vapaehtoisesti lapsettomia edes olisi. Mutta itse tiedän paljonkin ihmisiä, joilla tuo sosiaalinen paine on pieni tai jopa päinvastainen (esim.hyvin ympäristötietoiset ihmiset, joille lisääntyminen aiheuttaa huonoa omaatuntoa). Silti moni heistä haluaa lapsia, ellei nuorena niin viimeistään neljänkympin lähetyessä. Sama pätee itseeni. En keksi muuta kuin biologian, monella se tuntuu todella vaikuttavan vahvasti. Ja ne, jotka eivät vaikuta vanhemmuudestaan onnellisilta, saattavat kuitenkin olla olleet ihan saman biologisen kellon kourissa tehdessään lisääntymispäätöksen. Hehän eivät ole voineet tietää, että vanhemmuuteen tulee liittymään heidän kannaltaan niin paljon raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 10:42"]
Silti moni heistä haluaa lapsia, ellei nuorena niin viimeistään neljänkympin lähetyessä. Sama pätee itseeni. En keksi muuta kuin biologian, monella se tuntuu todella vaikuttavan vahvasti.
[/quote]
Olet selvästi fiksu ja hyvin perillä omista ajatuksistasi. Voisitko kuvailla vähän tuota tunnetta tai ajatusprosessia, joka saa kuitenkin lopulta hankkimaan lapsia hedelmällisen iän käydessä vähiin? Joskus joku on sanonut, ettei halunnut sitten vanhana katua, eli jonkinlaista paitsi jäämisen pelkoa (ihmiselle hyvin tyypillistä).-ap
26, mä uskon että olisin hyvä äiti vaikken olekaan luonnostaan mikään mammaihminen tai ettei suurin haave ole perhe-elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vikaa on yksinkertaisimmassa selityksessä?
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 09:32"]
Miksi sä olet sitten sitä mieltä, että lasten hankkimattomuus on paras mahdollinen asia kaikille?
[/quote]
Koska lopetit hakkaamasta vaimoasi? -ap