Te joilla on 4 lasta tai enemmän

16,15,13 ja 6. Hyvin pärjätään.

Hyvin. Lapsia 5 kpl. Vanhin 17, nuorin 3 ja aika tasainen jakauma välillä.

Meidän lapset ovat aina olleet mukavia, rauhallisia ja kaikinpuolin leppoisia. Nautin isosta perheestä, vaikka tottakai välillä väsyttääkin. Eikai siinä sen kummempaa.

Miten te teette sen? Että kaikki hyvin? Kertokaa jotain konkreettisia juttuja miten ootte handlannu ton kaiken? Ihan itse vai onko paljon tai vähäm apuja?

Meillä 4 lasta iältään 2-8v.ja ja aika kaaosta tämä kyllä on. Ollut varmaan siitä lähin kun neljäs syntyi. Hoitoapua ei ole mutta parhaamme yritetään.

Vierailija kirjoitti:

Miten te teette sen? Että kaikki hyvin? Kertokaa jotain konkreettisia juttuja miten ootte handlannu ton kaiken? Ihan itse vai onko paljon tai vähäm apuja?

Meillä 4 lasta iältään 2-8v.ja ja aika kaaosta tämä kyllä on. Ollut varmaan siitä lähin kun neljäs syntyi. Hoitoapua ei ole mutta parhaamme yritetään.

Tämä siis ap

Vierailija kirjoitti:

Miten te teette sen? Että kaikki hyvin? Kertokaa jotain konkreettisia juttuja miten ootte handlannu ton kaiken? Ihan itse vai onko paljon tai vähäm apuja?

Meillä 4 lasta iältään 2-8v.ja ja aika kaaosta tämä kyllä on. Ollut varmaan siitä lähin kun neljäs syntyi. Hoitoapua ei ole mutta parhaamme yritetään.

Olen vastaaja 2, meillä on hyvin harvoin hoitoapua, omat vanhemmat ovat kuolleet, miehen vanhemmat asuvat kaukana.

Itse olen vähän sellainen "go with the Flow". En stressaa onko kaikki tiptop, annan lasten tehdä ja mokata, en tee heidän puolestaan, en aikatauluta päiviä täyteen ohjelmaa, en tee liian ehdottomia sääntöjä, joita en jaksa valvoa jne. Elämä sujuu tasaisen tylsästi päivä kerrallaan ja se on hyvä juuri niin.

Sain 13 vuodessa 4 lasta, siinä jaksamisen salaisuus. Nyt enää nuorin asuu kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te teette sen? Että kaikki hyvin? Kertokaa jotain konkreettisia juttuja miten ootte handlannu ton kaiken? Ihan itse vai onko paljon tai vähäm apuja?

Meillä 4 lasta iältään 2-8v.ja ja aika kaaosta tämä kyllä on. Ollut varmaan siitä lähin kun neljäs syntyi. Hoitoapua ei ole mutta parhaamme yritetään.

Mistä se kaaos koostuu?

Tappelevat? Kiukuttelevat? Mankuvat? Karkailevat? Riehuvat? Pomottelevat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te teette sen? Että kaikki hyvin? Kertokaa jotain konkreettisia juttuja miten ootte handlannu ton kaiken? Ihan itse vai onko paljon tai vähäm apuja?

Meillä 4 lasta iältään 2-8v.ja ja aika kaaosta tämä kyllä on. Ollut varmaan siitä lähin kun neljäs syntyi. Hoitoapua ei ole mutta parhaamme yritetään.

Mistä se kaaos koostuu?

Tappelevat? Kiukuttelevat? Mankuvat? Karkailevat? Riehuvat? Pomottelevat?

Varmaan juuri kaikkea tätä. Halusimme aina vanhemmiksi ja luulin että olemme hyviä ja jaksavia vanhempia mutta itse kai mokanneet kaiken. Tuntuu että koko ajan on kaaos jota ei saa mitenkään haltuun. Yksikään pelaaminenkaan ei onnistu ilman jatkuvaa sekoilua eikä kukaan heistä kuuntele. Jotenkin pakka sekosi neljännen jälkeen. Ap

Tarhassa yhdellä hoitajalla on teoriassa 8 lasta vahdittavana ja käytännössä usein 12–24.

26,24,21 ja 14. Nuorin enää kotona.

Eli hyvin jaksaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Tarhassa yhdellä hoitajalla on teoriassa 8 lasta vahdittavana ja käytännössä usein 12–24.

Päiväkodin olot ja omat lapset kotona eivät ole millään muotoa verrattavissa keskenään.

Terveisin henkilö jolla kokemusta molemmista. Ja tämä on ihan yleisesti tiedossa kaikilla alalla työskentelevillä.

Valitse taistelusi. Päättäkää mitkä asiat on ehdottomia ei:tä ja mitkä rajat jaksat pitää ihan normiarjessa. Sopikaa yhdessä yksi linja ja pysykää siinä kumpikin. Paljon keskustelua ja aitoa läsnäoloa ilman älylaitteita niin tunnette toisenne ja helpompi toimia.

Meillä on 4 lasta. 2-8v ikähaarukassa. Hyvin tulevat juttuun ja hyvin jaksaa. Puolisen vuotta oon vielä hoitovapaalla. Meillä ei oo mitään pelikonsoleita eikä tuijoteta puhelinta tai telkkaria muutenkaan kuin erityistilanteissa. Se monesti aiheuttaa huonoa käytöstä ja levottumuutta. Säännöllinen arki ja ulkoilua joka päivä niin hyvä tulee. Ja lapset mukaan kotitöihin.

Säännöllinen uni-, ruoka- ja ulkoilurytmi päiviin, niin kaikki muu sujuu paljon rennommin ja keveämmin. 

5 lasta, taaperoita ja ala-asteikäisiä. Hyvin pärjätään vaikks ollaan tukoverkottomia. Mitään lastenhoitoapua ei olla koskaan saatu, siis kertaakaan, isovanhemmat ei osallistu ollenkaan elämäämme, koska eivät välitä lapsenlapsista (eivät halua olla isovanhempia ja ovat suoraan sanoneet tän). Sukua ei ole lähellä eikä maksullisiakaan hoitajia joten ilman pärjätään. Ainoa haitta on se että kahdenkeskistä lapsivapaata parisuhdeaikaa ei ole ollut 12 vuoteen yhtään kertaa. ;)

Mutta en valita, näillä mennään, ja tykkään kun on elämää ja säpinää. Illan lapsiani olisin täysin ”orpo” kun ei ole yhteyttä lapsuusperheeseen ja muu suku on kaukana pohjoisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te teette sen? Että kaikki hyvin? Kertokaa jotain konkreettisia juttuja miten ootte handlannu ton kaiken? Ihan itse vai onko paljon tai vähäm apuja?

Meillä 4 lasta iältään 2-8v.ja ja aika kaaosta tämä kyllä on. Ollut varmaan siitä lähin kun neljäs syntyi. Hoitoapua ei ole mutta parhaamme yritetään.

Mistä se kaaos koostuu?

Tappelevat? Kiukuttelevat? Mankuvat? Karkailevat? Riehuvat? Pomottelevat?

Varmaan juuri kaikkea tätä. Halusimme aina vanhemmiksi ja luulin että olemme hyviä ja jaksavia vanhempia mutta itse kai mokanneet kaiken. Tuntuu että koko ajan on kaaos jota ei saa mitenkään haltuun. Yksikään pelaaminenkaan ei onnistu ilman jatkuvaa sekoilua eikä kukaan heistä kuuntele. Jotenkin pakka sekosi neljännen jälkeen. Ap

Voisiko sitä kurinpitolinjaa miettiä uudestaan jotenkin? Esim. pelaaminen ehkä alkaisi sujua jos eivät saisi pelata paitsi jos ovat nätisti? Eli heti ja joka kerta vaan peli poikki siltä joka käyttäytyy huonosti.

Itselläni ei ole lapsia, mutta monta vuotta olin iltapäiväkerhossa töissä, ja siellä se homma kyllä pysyi hallussa (eli lapsilauma kurissa), kunhan oli tarpeeksi jämäkkä ja johdonmukainen. Välillä sitä toki koki itsensä armeijan kersantiksi, kun esim. komensi niitä jonoon ja katse eteenpäin (jotta eivät aloita häsläystä takana olevan kanssa...), mutta ei lapsi siitä rikki mene.

Toki ei niin tiukka saa olla etteikö lapsille itselleen jäisi päätösvaltaa asioihin, mutta sen lasten päätösvallan on oltava tarkasti rajattua ja pienillä suoraan sanottuna aika vähäistä, kun ei sillä pienellä ole kapasiteettia käsitellä sen enempää päätösvaltaa. Lapsen ei esim. tulisi päättää perheen/ryhmän aikataulua, kuten sitä, että koska lähdetään pois leikkipuistosta tai koska mennään nukkumaan. Jos lapsi yrittää määrätä sellaista asiaa mikä ei hänelle päätettäväksi kuulu (= on tottelematon), niin komennetaan tiukasti (mutta ei kuitenkaan ilkeästi) ja jos sekään ei auta, niin sitten puhutellaan, rangaistaan tjsp. Rangaistuksen tai muun seurauksen pitää kirpaista kunnolla jotta sen pelotevaikutus täyttyy eikä se saa olla mielivaltaisen oloinen (pitää olla johdonmukainen ja sopiva suhteessa rikkomukseen).

Viisi lasta. 8, 7, 5, 3 ja 10 kk iät. Tekemistä piisaa mutta moni turha asia jäänyt pois elämästä. Siivous- ja ruoalaittoapua kerran viikossa. Äiti ja anoppi välillä lastenhoidossa auttavat. Huhtikuussa uusi tulokas perheeseemme. Silloin äitini tulee taas vähäksi aikaa lastenhoitoapuun ja muutoinkin arkea pyörittämään.

Perheet on tosi eriarvoisessa suhteessa avun suhteen. On perheitä joissa ei ole kumpiakaan isovanhempiaeikä sukua kiinnosta lainkaan perhe, saati että edes joskus auttaisivat. Mulla on tällainen tilanne, koskaan en ole apua saanut. Edes poikkeustilanteessa kummatkaan eläkkellä olevat terveet isovanhemmat eivät suostuneet vahtimaan synnytyksen ajan (2-3h eli se loppuosa synnytyksestä) vaikka olisin tästä maksanut 200e. Vastattiin että emme auta edes hätätilanteissa koska kyseessä on periaate ettei auteta.

Sitten on perheitä jotka saa valtavasti apua, siis päivittäin. Isovanhemmat auttaa ja kuskaa, siivoaa ja leikkaa nurmikot, järjestää synttärit ja muut.

En ole sinällään kateellinen, hyvä vaan että muilla on apua. Mutta ei ole mitään järjestelmää josta saisi edes tilapäisesti apua. Ne kun on kaikki vain lasu-perheille. Ja jos et ole lasu-perhe et saa mitään apua. Muutaman kerran on ollut todella paha tilanne kun kotona oleva on sairastunut pahasti, esim lähes liikuntakyvytön, paha keuhkokuume tms. Silloin työssäoleva ei ole saanut palkatonta, ja kunnasta ei saa kotiapua. (Lapsiperheiden kotiapu on vain lasuperheille tässä kunnassa, tiedän toki että periaatteessa sitä pitäisi olla kaikille, mutta kun ei vaan ole).

Silloin on sitten lapset hoidettu lattialla maaten, täysin kuumehorkassa pyörtyillen jne itse.

Nämä on olleet ne muutamat hetket kun pillahdin itkuun kun tiesin ja näin että naapurin lapsiperheessä tuli isovanhemmat viideksi päiväksi huushollaamaan kun äiti oli siellä flunssassa. Mua ei kukaan auttanut liikuntakyvuttömänä tai keuhkokuumeisenakaan.

Ja kyllä, aion muistaa tämämän todellakin siinä vaiheessa kun nuo ”isovanhemmat” (jotka ei välitä yhtään lapsenlapsistaan” alkavat itse mankua vanhuusapua. Mullakin on sit sama periaate kun niillä ollut viimeiset 10v.

Vierailija kirjoitti:

Viisi lasta. 8, 7, 5, 3 ja 10 kk iät. Tekemistä piisaa mutta moni turha asia jäänyt pois elämästä. Siivous- ja ruoalaittoapua kerran viikossa. Äiti ja anoppi välillä lastenhoidossa auttavat. Huhtikuussa uusi tulokas perheeseemme. Silloin äitini tulee taas vähäksi aikaa lastenhoitoapuun ja muutoinkin arkea pyörittämään.

Minkä ikäinen olet?

Meillä nyt jo isot lapset, 18, 16, 13 ja 10. Elämä pyörii harrastusten ympärillä. Ei meillä enää mitään kaaosta ole, mutta tuntuu että huolen määrä on vakio, kun on monta lasta. Tuntuu että jollain on aina joku juttu meneillään mikä huolestuttaa, mietityttää tms. Kun sen saa selvitettyä niin toinen aloittaa. Aina ovat minusta ”odottaneet vuoroaan” vaikeuksien kanssa. Kun lapset olivat pieniä meillä oli tarvittaessa hoitoapua, molemmat isovanhemmat ovat aktiivisia sen suhteen. Nyt kun lapset ovat isoja, ei omaa aikaa ole usein. Mummolassa voi käydä mutta eivät halua jäädä enää yöksi ja jos yksi menee yökylään niin muut on kotona. Teinit valvovat aina, paitsi aamulla ja aamulla valvoo nuorin. Väsynein taisin olla kun kolmas syntyi.