Lue keskustelun säännöt.
Apua! Miten selviätte puheliaiden ihmisten kanssa
25.12.2020 |
Miten sietää ihmistä/ miten kommunikoida sellaisen sukulaisen kanssa, jota on pakko nähdä, mutta joka vie kaikki mehut. Puhuu koko vierailun ajan, IHAN KOKO AJAN, omia kuulumisiaan ja ihan epäolennaisia tarinoita naapurin serkun sairauksista. Siis sellaisia epäolennaisuuksia, joihin ei oikeasti voi itse mitenkään samaistua tai keksiä muuta kommenttia, kuin toistaa "vai niin, oho, aivan, kyllä kyllä". Ja yrittää koko ajan keksiä aasinsiltaa johonkin yleisempään aiheeseen.
Huhhh, ihan hengästyy kun kuuntelee monologia
Kommentit (23)
Ota huikkaa välissä jos tekee tiukkaa. Taskumatti messiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tapa on alkaa puhua omista asioistaan. Puheliasta saattaa rasittaa, kun sulla ei ole mitään sanottavaa mihinkään, ja seurustelun taakka on kokonaan hänellä. Hän ilahtuu, kun kerrankin avaudut omista jutuistasi.
-pidä taukoja, semmoisia missä oot ihan eri huoneessa. Ota vaikka päiväunet tai käy kävelyllä.
-katsokaa yhdessä ohjelmaa tai pelatkaa ym.. jotain muuta kuin juttelua
-kun syöt tai sulle puhutaan, vastaa mahdollisimman vähän
-vaihtoehtoisesti selitä tohkeissasi jostain itseä kiinnostavasta
Siinäpä se.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapa on alkaa puhua omista asioistaan. Puheliasta saattaa rasittaa, kun sulla ei ole mitään sanottavaa mihinkään, ja seurustelun taakka on kokonaan hänellä. Hän ilahtuu, kun kerrankin avaudut omista jutuistasi.
Tätä on yritetty, kertoa omista asioista tai keskustella yleisellä tasolla uutisista jne. Nyt puhun ihmisestä, joka siis pälpättää ihan sarjatulella täyttäen ihan pienetkin hiljaisuudet, ei kyse ole siitä, että minä olisin tuppisuu enkä yrittäisi itse seurustella. Ei vain ole rakoa kertoa hirveästi omista asioista kun toinen lopettaa yhdestä aiheesta jauhamisen ja heti siirtyy seuraavaan kun muistaa seuraavan kumminkaiman kissan oksennustaudin.
Apua, ap tuntee mut. Olen aina äänessä, mölisemässä. Nauran vielä paljon, kuulemma kuulostan ihan hyeenalta sillon. Juu, en vaan osaa olla hiljaa. Introverttien painajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapa on alkaa puhua omista asioistaan. Puheliasta saattaa rasittaa, kun sulla ei ole mitään sanottavaa mihinkään, ja seurustelun taakka on kokonaan hänellä. Hän ilahtuu, kun kerrankin avaudut omista jutuistasi.
Tätä on yritetty, kertoa omista asioista tai keskustella yleisellä tasolla uutisista jne. Nyt puhun ihmisestä, joka siis pälpättää ihan sarjatulella täyttäen ihan pienetkin hiljaisuudet, ei kyse ole siitä, että minä olisin tuppisuu enkä yrittäisi itse seurustella. Ei vain ole rakoa kertoa hirveästi omista asioista kun toinen lopettaa yhdestä aiheesta jauhamisen ja heti siirtyy seuraavaan kun muistaa seuraavan kumminkaiman kissan oksennustaudin.
Ongelma on teidän erilaiset keskustelutyylit. Tiesitkö, että on ihan normaalia keskeyttää toisen puhe? Sitä sun pitää ruveta harjoittelemaan nyt. Pälpättäjä toki pälpättää, mutta ei se tarkoita ettei väliin voisi panna omia juttujaan. Ronskimmin, mamma-kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Apua, ap tuntee mut. Olen aina äänessä, mölisemässä. Nauran vielä paljon, kuulemma kuulostan ihan hyeenalta sillon. Juu, en vaan osaa olla hiljaa. Introverttien painajainen.
Minkä sinä itse puheliaana ihmisenä ajattelet olevan paras tapa toisen ottaa tilaa? Ei se tietenkään haittaa että jotkut ovat puheliaampia kuin toiset, mutta mikä on itsellesi paras kohtelias "vinkki" antaa suunvuoro toiselle tai koettaa olla hetken hiljempaa? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vaan silleen "hauska puhelias ihminen kerrankin", minusta on kiva kuunnella puheliaita papupatoja välillä. Saatan säikäyttää itseni ja alkaa porisemaan samalla lailla kun vauhtiin pääsen. Olen normaalisti ihan suomalainen kohtelias, hiljasehko peruspuhuja.
No vastailet vaan jotain. Jos ei ole tarkoituskaan olla ystäviä, ehkä hyvä, että ei kaikkia omia juttuja tarvitse kertoa. Sitten on pienempi riski, että itse joutuu juorumateriaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teidän mielestä tuollaisiin epäolennaisiin tarinoihin kaukaisen sukulaisen, jota kuulija ei itse edes tunne, kuulumisista pitäisi vastata? Itsellä ei tulisi mieleen kertoa mitään tuollaisia tarinoita, joista keskustelukumppani ei lähtökohtaisesti ei saa mitään irti.
Eihän sellaisessa tilanteessa, jossa puhe täyttää kaiken hiljaisuuden, ja jossa kohteliaisuudesta kuitenkin kuuntelee jotta voi jotain kommentoida, edes saa ajateltua mitään muuta puheenaihetta. En minä pysty ajattelemaan jos toinen vaati koko ajan huomion puheeseensa. Kamalan kuormittavaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä tuollaisiin epäolennaisiin tarinoihin kaukaisen sukulaisen, jota kuulija ei itse edes tunne, kuulumisista pitäisi vastata? Itsellä ei tulisi mieleen kertoa mitään tuollaisia tarinoita, joista keskustelukumppani ei lähtökohtaisesti ei saa mitään irti.
Niihin voi vastata: "Tuosta tuleekin mieleeni, [ja tähän jokin itseä kiinnostava juttu]."
Ei se oikeasti tämän vaikeampaa ole.
Likööriä ja huumeita naamariin niin jaksan munä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta noi puheliaat on aika helppoja. Annat vaan puhua, hymyilet ja otat väliin katsekontaktia ja ynähtelet jotain "aijaa", "okei...", "no voi että", "ohhoh", "ihanko totta" ja hän hoitaa puhumisen. :) Ajatuksetkin saa välillä vaellella, koska puheliaat on niin asiaansa ja itseensä keskittyneitä ettei edes huomaa jos et koko ajan aktiivisesti kuuntele. Yleensä juuri mitään ei tarvitse itsestään tai elämästään kertoa eikä puheenaiheita miettiä, puheliaat hoitaa koko homman mielellään.
En oikeasti ymmärrä miksi sinun pitä olla kuuntelemassa tyyppiä. Jos tyyppi ei kuulu samaan ruokakuntaan, niin nyt korona-aikaan kannattaisi pysyä omissa oloissaan. Mutta ei, sinä et saa edes sen vertaa itsestäsi irti, että olisit voinut olla joulun keskenäsi...
Jos nyt kuitenkin unohdetaan korona, niin en usko, että sinä olet ainoa ihminen, joka puheliaan kanssa on, eli jaa ihmeessä muillekin taakkaa. Olet ilmeisesti aikuinen, joten lähdetään vaikka pariksi tunniksi pihalle tai sitten ihan vain alat tekemään sellaista, missä voit olla omassa rauhassasi. Jos et tähänkään kykene, niin sitten voit johdattaa keskustelun mielenkiintoisimpiin asioihin. Se on ihan helppoa, yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen ja kohta teillä on ihan asiallinen keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Musta noi puheliaat on aika helppoja. Annat vaan puhua, hymyilet ja otat väliin katsekontaktia ja ynähtelet jotain "aijaa", "okei...", "no voi että", "ohhoh", "ihanko totta" ja hän hoitaa puhumisen. :) Ajatuksetkin saa välillä vaellella, koska puheliaat on niin asiaansa ja itseensä keskittyneitä ettei edes huomaa jos et koko ajan aktiivisesti kuuntele. Yleensä juuri mitään ei tarvitse itsestään tai elämästään kertoa eikä puheenaiheita miettiä, puheliaat hoitaa koko homman mielellään.
Ehkä pitää jatkaa tuolla linjalla. Tulee vaan niin hölmö olo, kun koko parin tunnin tapaamisesta jää käteen miljoona yksityiskohtaista tarinaa tämän henkilön tuttavien epäkiinnostavista kuulumisista, eikä saa mahdollisuutta keskustella itselle mielenkiintoisista asioista tai edes hetken rauhaa. En ymmärrä, eihän tuossa mitään ihmissuhdetta voi luoda/ylläpitää, toinen vaan joutuu olemaan kuunteluoppilaana toiselle. Omat kuulumiseni eivät tätä ihmistä kiinnosta, ne ohitetaan ja aletaan kertoa 80-luvun aikaisista tapahtumista, jotka sattuivat naapurin Kertulle vai oliko se Sirpalle päläpäläpäläoä :D
Siis ei ne tosiaan huomaa, jos ei koko ajan kuuntele tai jos ei muista niitä juttuja. Eihän ne itsekään muista mitä ovat puhuneet kenellekin. Olen tuollaisen kanssa toiminut niin, että vastaan aina välillä jos vastaamista on. Joskus sanon vaan "mm" tai olen täysin hiljaa. Joskus keskeytän ja sanon "mä lähen viemään nyt tän kynttilän parvekkeelle" tms. joskus häivyn huoneesta jaksamatta sanoa mitään. Kun palaa, toinen on ehkä hiljennyt siksi aikaa ja jatkaa luontevasti. Oman kokemuksen mukaan tuo ihmistyyppi ei ole helposti loukkaantuva enkä ota heistä stressiä, sujuu ihan hyvin. Olen saanut jopa palautetta, että olen kiva 😂
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä miksi sinun pitä olla kuuntelemassa tyyppiä. Jos tyyppi ei kuulu samaan ruokakuntaan, niin nyt korona-aikaan kannattaisi pysyä omissa oloissaan. Mutta ei, sinä et saa edes sen vertaa itsestäsi irti, että olisit voinut olla joulun keskenäsi...
Jos nyt kuitenkin unohdetaan korona, niin en usko, että sinä olet ainoa ihminen, joka puheliaan kanssa on, eli jaa ihmeessä muillekin taakkaa. Olet ilmeisesti aikuinen, joten lähdetään vaikka pariksi tunniksi pihalle tai sitten ihan vain alat tekemään sellaista, missä voit olla omassa rauhassasi. Jos et tähänkään kykene, niin sitten voit johdattaa keskustelun mielenkiintoisimpiin asioihin. Se on ihan helppoa, yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen ja kohta teillä on ihan asiallinen keskustelu.
hassua, miten paljon esität asioita totuuksina
Puheliaan kanssa pärjään mainiosti. Antaa hänen puhua. Ei mulla ole tarvetta kenellekään omistani jutella, jota ei kiinnosta.
A) vedä helvetisti viinaa. Alkaa puhuminen sujumaan
B) älä ole suomalainen.