Naisten oikeus valinnaiseen sektioon

Pidän hyvin omituisena sitä, että saadakseen sektion, tulee naisen saada pelkodiagnoosi ja sitä kautta määrätään sektio pelkoon perustuen. Entä jos ei pelota ja haluaa sektion järkisyistä? Eikö se ole jokaisen naisen oma asia, mikä on juuri hänelle se järkiratkaisu?

Kaikkein ongelmallisimpana pidän keskustelua rahasta. Mielestäni synnytys ja siihen liittyvä naisen terveys (mukaanlukien mielenterveys) ovat kärjessä siinä, mihin verorahat käytetään. Tosin tähän olen tottunutkin, asun Suomeen verrattuna hyvin köyhässä EU maassa, jossa naisella on oikeus valita sektio, kuten itsekin tein. Tärä valinnanvaraa pidetään jopa tärkeämpänä kuin sosiaalitukia, joita ei täällä ole ollenkaan eikä minkäänlaisia. Sairaalassa ei tule kuuloonkaan, että vaihdettaisiin omat lakanat tai haetaan oma ruoka, eikä kukaan toinen nainen ivaa ja pilkkaa, ettei tämä mikään hotelli ole. Ajatellaan, että synnyttänyt nainen keskittyy tottakai lapseen ja siitä tottakai maksetaan. En ole koskaan kuullut kenenkään tätä kyseenalaistavan. Missään en myöskään ole törmännyt sellaiseen naista halventavaan asenteeseen kuin Suomessa ja vielä pääasissa muiden naisten toimesta. Tuntuu, että sen sijaan, naiset pitävät huolen, ettei kukaan toinen nainen saa itseään priorisoida terveydenhuoltokuluissa muiden edelle - kaikkia mahdollisia tupakoinnin, alkoholin jne aiheuttamia ongelmia ja niiden hoitoa pidetään tärkeämpänä eikä niissä saa missään nimessä joustaa valinnaisen sektion ja naisen itsemääräämisoikeuden vuoksi.

Itse valitsin sektion, monista syistä, jotka eivät sinällään kuulu kenellekään enkä niitä onneksi joutunut kenellekään selittämään, joka sitten päättää tuomarin lailla minun puolestani. Olen esimerkiksi ollut pienestä lapsesta saakka kotiväkivallan uhri eikä mielenterveyteni kestäisi kontrolloimatonta synnytystä. Kliininen leikkaus sen sijaan ei aiheita ongelmia. Vauva oli iso, 4,3 kiloa ja päänympärys oli myös erittäin iso. Omalla kohdallani sektio oli helppo, en kokenut kipuja oikeastaan missään vaiheessa (panacodilla pärjäsin), maito nousi heti vaikka en imettänyt, jalkeille pääsin seuraavana päivänä ja kun pääsin kotiin, piti itseään muistuttaa, että on ollut isossa leikkauksessa ettei nostele ja rehki. Vauvaa oli helppo hoitaa, mutta täällä isä (tai kuka vaan tukihenkilönä) saa olla paikalla yöt ja päivät. Aamulla oli 3 tunnin aika, jolloin vieraita ei saanut olla. Isä siis tietysti auttoi vauvan hoidossa, mutta toisaalta hoitajatkin sai kutsumalla ja vauvan sai hoitoon.

Minulle oman mielenterveyteni suojelu ja omalla päätöksellä tapahtunut sektio mahdollistivat hyvän alun äitiyteen ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. En valinnut sektiota pelon vuoksi, vaan koska se oli minulle paras vaihtoehto. Olen sitä mieltä, että jokainen nainen on yhteiskunnassa niin tärkeä, että valinnanvapaus tulee olla.